Sysiväikeen Askja Hämäränotus "Tyyne"
23.8.2014-21.2.2020

Pieni kovanonnenkoira Tyyne jouduttiin lopettamaan vierasesineen ja sen poistoleikkauksen jälkeisten komplikaatioiden, synnynnäisen osittaisen maksashuntin ja hemolyyttisen anemian aiheuttamien laajamittaisten vaurioiden vuoksi. Valtavan suuri kiitos Tyynen viimeisesti vuodesta ja uskomattoman omistautuvasta hoidosta Marjatalle. Olen niin äärettömän pahoillani, että paraskaan hoito ei riittänyt ja jouduimme luopumaan Tyynestä.

Tyyne oli sijoituskoirani, josta piti alunperin tulla pelastuskoira. Ensimmäisen vuoden se kävikin ahkerasti treeneissä. Rauniorataan se pääsi tutustumaan jo ennen luovutusikää kun vein koko pentueen retkelle radalle.

Puolivuotiaana Tyyne lähti meidän mukaamme käymään Lapissa. Pääsimme Saajomannun porotilalle paimennuskoulutukseen. Hekla ja Tyyne pääsivät kumpikin tutustumaan paimennukseen sekä poroilla että lampailla. Tyyne osoitti hyvää luontaista taipumusta.

Enimmäiseen puolivuotiaat porokoiranpenikat toki vain juoksivat ja räyhäsivät keskenään.

Tyyne palautui minulle ensimmäisestä kodistaan kesällä 2018. Se solahti laumaan helposti ja alkoi rentoutumaan ja muistuttamaan taas enemmän sitä pentuajan Tyyneä.

Otin Tyynen lokakuussa mukaan parin viikon lomareissulle, jossa mm. telttailimme Tiilikkajärvellä ja Manamansalossa, kävimme Oulussa kylässä Ärjä-veljen luona ja treenailimme jälkeä ja hakua. Tyyne oli helppo retkikaveri, joka sopeutui vaihtuviin majapaikkoihin ja telttailuun ihan tuosta vaan.

Tyyne sisaruksineen ja äiti-Katlan kanssa kennelpäivässä kesällä 2018

Tiilikkajärvellä

Pilpasuolla porokoiraretkellä - vasemmalta Hekla, Katla, Tyyne, Ärjä ja Virna

Tyyne Helvetinjärven kansallispuistossa sijaistsevan Haukanhiedan varaustuvan ikkunassa pohtimassa pieniä koiranajatuksia.

Talven tultua aloin ajatella, että Tyyne jää meille loppuelämäkseen. Se oli vaivaton laumassa, helppo lenkeillä ja tykkäsi puuhastella muiden koirien treenien ohessa milloin mitäkin. Kohtalo puuttui peliin ja eteen tuli täydelliseltä kuulostava tarjous Tyynen kodiksi, joten jouduin lunastamaan lupaukseni antaa sille mahdollisuus parhaaseen mahdolliseen elämään. Alkuvuodesta 2019 Tyyne muutti uuteen kotiinsa Marjatan luokse. Päätös ei ollut helppo, mutta nähtyäni miten se viihtyi ja miten hyvää huolta siitä pidettiin tiesin tehneeni oikein.

Tyynen loppuelämä ei valitettavasti mennyt ongelmitta. Tarkkavaistoinen Marjatta huomasi heti, että koirassa on jotain vialla. Vuoden aikana ehdittiin tutkia useampaan otteeseen, leikata pois komplisoitunut vierasesine, myöhemmin sen aiheuttamat kiinnikkeet, mutta mikään ei auttanut. Lopulta Tyynen vointi romahti eikä viikon sairaalahoito ja lähtö Viikkiin erikoislääkärien tutkimuksiin enää pelastanut tilannetta. Tyyne oli pakko päästää kivuistaan vain viisivuotiaana.