Uutta luontoretkikohdetta siedettävän ajomatkan päässä etsiessä osui silmään Kanta-Hämeen Lopella sijaitseva Poronpolku. Nimi vaikutti porokoirien mielestä täydelliseltä, vaikka jouduin niiden pettymykseksi kertomaan, että poroja alueella ei enää ole. Nimenomaan "enää", sillä reitti on saanut nimensä 1960-luvulla alueella olleesta Hankkijan porotarhasta, jossa kokeiltiin ruokkia poroja teollisella rehulla. Porot lähtivät 70-luvun alussa, mutta nimi jäi. Kokonaisuudessaan reitti on 30km pitkä, mutta sen kiertäminen onnistuu vain yhtenä päivänä vuodesta! Syyskuun viimeisenä sunnuntaina järjestetään Poronpolku-tapahtuma, jolloin Marskin Majan salmen pääsee ylittämään vaijerilossilla. Lopun vuotta joutuu joko uimaan tai jättämään reitin ihan pohjoispään kävelemättä.

Päätimme jättää auton reitin eteläkärkeen Luutalammin parkkipaikalle. Reitin alun ja lopun kujimme siis Komion luonnonsuojelualueella, joka koostuu mahtavista harjumaisemista. Kävelymatkaksi tuli noin 25 km ja pääosin reitti oli helppokulkuista (joskin Komiolla hyvin mäkistä) polkua, mutta jonkun verran jouduimme kulkemaan myös autoteitä pitkin.

Komiolla on valittavana myös lyhyitä ympyräreittejä. Maisemien takia tänne kannattaisi tulla vähän kauempaakin.

Reippaat retkikoirat eivät aina innostu poseeraamisesta. Pitkähkön kävelymatkan ja kuuman sään takia muorikoirat jäivät kotiin lepuuttamaan.

Pidimme lounastauon Komiolammilla, ovathan hyvät eväät onnistuneen retken tärkeimpiä asioita.

Flora odottaa, että suuhun tipahtaisi ruokaa.

Teimme ylimääräisen piston Marskin Majan salmea katsomaan. Niemen kärjessä Katla varmisti, että polku ei todellakaan jatku järveen. Me muut emme halunneet kastella tassujamme, joten käännyimme ympäri ja lähdimme paluumatkalla (retken toisen evästaon jälkeen).

Komiolla on tehty ennallistamispolttoja, eli paikoitellen metsää on poltettu hallitusti. Tällä luodaan monimuotoisuutta puustoon ja kasvillisuuteen ja tarjotaan elinympäristöjä monipuolisemmalle eliöstölle. Vastikään palaneen maaston tyyppilajeja on maitohorsma, joka kukki kauniisti harmaiden runkojen seassa.

Luutalammin rannalla oli mukavan näköinen laavu ja tulipaikka. Siellä olikin kaunin sään houkuttelemana isompikin porukka selvästi aikeissa jäädä yöksi. Heidän vahtikoiransa piti sen verran ärhäkkää meteliä meille, että jatkoimme matkaa ripeästi.

Aikaa kävelyyn kolmella evästauolla ja yleisellä maisemien ihastelulla, kasvien ja kääpien ällistelyllä ja huuhailulla meni noin 7 tuntia.