Heinäkuu jatkoi raunioteemaa. Torstaina oli omatoimitreenit Oittaalla. Lomat tuli lusittua kesäkuussa, joten minä vietin iltaa töissä. Perjantaina alkuillasta pakattiin taas auto ja suunnattiin Haminaan yhdistetylle mökkeily- ja treenailuviikonlopulle. Perjantaina meille tuli illaksi kyläilemään "Katlan sukulaisia" Haminan suunnalta eli Sanna ja Janika koirineen, sekä Aikki meidän treeniporukasta. Aloitimme illanvieton hoitamalla asiat tärkeysjärjestyksessä: ensin korkattiin yhdet, sitten uitettiin halukkaat ja tämän jälkeen siirryimme treenaamaan pihapiiri/rakennusetsintää meidän ulkorakennuksiin. Kaikille koirille tehtiin tason mukaan oma harjoitus. Etenkin tallineteisessä suhteellisen keskellä tilaa, mutta tavaranpaljouden sekaan piiloutunut ihminen osoittautui todella haasteelliseksi paikantaa. Leppoisaa treenailua kivalla porukalla, tätä lisää! Eikä tuntunut edes kovin väärältä ohjata koiraa siideritölkki kädessä...

Osa illanviettäjistä meidän saunarannassa

Kun koirat oli viihdytetty, jatkoimme iltaa saunomalla ja virvokkeiden parissa jonnekin kello kolmen hujakoille asti. Tässä kohtaa oli pakko lähettää ei-yöpyvät vieraat kotejaan kohti ja simahtaa muutamaksi tunniksi, koska lauantaille oli varattu Haminan rauniorata meidän treeniryhmän käyttöön. Ylimääräisenä mukana oli taas Ressu kikkuroiden kanssa, Robin ja Fauna ja toki myös meille radan lainaan järkännyt Sanna koiriensa Mustin ja Pupin kanssa. Mustihan on siis Katlan isä, jo 11-vuotias, mutta vetreä ja reipas äijäkoira. Oli hauskaa nähdä Musti hommissa!

Aloitimme treenit jälleen kerran ottamalla kaikki koirat mukaan pienelle miljöbanalle raunioradan vieressä olevaan palotaloon. Ryhmänä sitten käveltiin pimeissä, savunhajuisissa konteissa, kiipeiltiin ritilärappusia ylös ja alas ja ihmeteltiin korkeuksia. Parille koirista pimeät, jyrkät ritilärappuset osoittautuivat vaikeiksi, joten olipa hyvä kun pääsimme niitäkin harjoittelemaan.

Innokkaita treenaajia ja pari turistia palotalon kulmalla

Edellisen viikon mallin mukaan otimme ekalla kierroksella kaikille koirille isomman etsintäalueen, sen jälkeen ruokailutauko ja lopuksi lyhyt yhden maalimiehen kierros vielä paikalla olleille (Sanna ja Ressu suuntasivat jo uusiin seikkailuihin).

Flo teki kauniin ja varman suorituksen lyhyillä ilmaisuilla. Piilot olivat edelleen avo/tunkeutumispiiloja. Häiriöhajut eivät sitä kiinnostaneet.

Flo on löytänyt kivenkolosta ihmisen ja haukkuu

Kuva: Jaana Haapalainen

Täälläkin on!

Kuva: Jaana Haapalainen

Fauna teki hommat kuten pitääkin. Katlalle pyysin tunkeutumispiiloja ja muille koirille haastavaksi osoittautuneen kontin katon. Sain mitä pyysin, sillä kaksi ekaa piiloa Katla todellakin tunkeutui. Ekalla löydöllä se päätti mahtuvansa aukosta, joka ei ollut mitenkään päin porokoiran kokoinen, sillä seurauksella, että Kattis repi jalkapallon kokoisen palan irti hieman murenevasta sementtielementistä. Sen jälkeen se kyllä mahtui aukosta maalimiehen luo... Tokalla piilolla taas irtosi puisesta kannesta leveä lauta, kun Katla päätti päästä kannen läpi kun ei kerta sivusta mahdu. Pahoittelen haminalaiset, koirani pisti teidän rauniot raunioiksi!

Kolmas piilo oli maakaivojen rykelmässä, jossa viereiseen kaivoon olimme kasanneet kaikki ruokahäiriömme. Piilo sai nopeasti nimen "Ravintolamaailma" uusilla Ruotsinlaivoilla olevan mallin mukaan, jossa pitää löytää useasta vaihtoehdosta mieleisensä luukku, jolta saat tilattua siellä täällä esillä olevista ruuista haluamasi. Meidän Ravintolamaailmassa vain yhdessä luukussa oli palvelua. Katla merkkasi oikean luukun ihan tarkasti, mutta katseli välillä vähän kaihoisasti kieltämättä myös ihmisnenään aika mojovasti haisevaa ruokapiiloa.

Viimeiseksi nostettavaksi siis jäi kontin katto. Haju levisi laajalle alueelle, mutta ei ollenkaan kontin lähistölle. Aikansa asiaa ratkottuaan Katla tuntui keksivät, että haju tulee jostain ylhäältä, ja se alkoi järjestelmällisesti käymään läpi kaikkia löytämiään korkeita paikkoja kiipeillen kasoille ja rakennelmiin. Lopulta sen eteen osui kontin katolle johtavat rilitärappuset, joita se huitasi ylös ja löysi katolla aurinkoa ottaneen Jaanan.

Fauna löydöllä

Kuva: Jaana Haapalainen

Kakkoskierroksella useimmat halusivat ottaa koiralleen "Ravintolamaailman", joka olikin varsin hyvä harjoitus. Koira joutui todellakin tarkentamaan mitä luukkua ilmaisee ja jättää houkuttelevat ruuanhajut huomiotta. Kattikselle otin nostattavan peräänjuoksun, koska se oli jo Ravintolamaailmassa käynyt. Saimme kiekat tappiin kun Katla joutui vielä ensin katsomaan sivusta Floran kakkoskierroksen. Hyvä lyhyt ja iloinen lopetus rauniojaksolle, etenkin nyt kun Katla (toivottavasti) jää äitiyslomalle näiden treenien jälkeen eikä raunioilla enää tänä vuonna käy.

Kesäidylli ja väsynyt vinttikoira

Saimme nauttia hellekelistä ja sinisestä taivaasta, auringosta ja pääskyjen lentelystä koko päivän. Tämän idyllin pehmittäminä päätimme jäädä Haminaan vielä toiseksi yöksi ja saimme seuraa treenikaveristamme Jaanasta koirineen ja puolisoineen. Ilta meni siis taas skumpan ja saunan merkeissä. Sunnuntaina kävelimme pitkin Haminaa porukalla ja kotiin ehdimme illansuussa.

Sulkeiset reserviupseerikoulun edessä - ei kovin skarpin näköistä porukkaa

Kuva: Jaana Haapalainen

Vieraat lähti, meille jäi enää siivoilua ja öö auton öljyjen vaihto? Kyllä vain, Robin hieman huolsi autoa vielä viikonlopun päätteeksi.

Tytöt ei osallistuneet