Tarkkaavaisempi lukija ehkä huomasi, että tämän vuoden puolella tulleissa päivityksissä ei mainita sanallakaan Faunaa, tuota silkkivinttikoirien supersankaria, joka on lepatellut ympäriinsä ilonamme kohta yksitoista vuotta ja niiden aikana tehnyt rotua tutuksi niin pelastuskoiraporukoissa kuin agilityharrastajien keskuudessa. Faunan elämäntehtäväksi on tainnut nousta todistaa, että vinttikoiraakin pystyy kouluttamaan, ihan siinä missä mitä tahansa koiraa. Niin siis elämästä nauttimisen lisäksi, tietysti. Faunan mielestä pitää pysyä elämän ydinalueilla kuten pehmeissä sohvissa, lämpimissä kesäpäivissä, hyvässä ruuassa ja hauskoissa jutuissa. Onneksi agility on sen mielestä hauskaa.
Tammikuun alkupuolella Fauna alkoi yskimään. Sopivasti viikko agilitykisojen jälkeen, joten oletimme sen saaneen kennelyskän. Parissa päivässä yskiminen muuttui jotenkin erilaiseksi ja sitten tuli se tunne, joka jokainen koiranomistaja tietää, mutta ei täysin pysty selittämään. Minusta koirassani on jotain pahemminkin vialla. Fauna kuitenkin söi, käveli ja oli päällisin puolin aikalailla kunnossa. Veimme sen silti eläinlääkäriin, varmuuden vuoksi. Eläinlääkäri aikansa tutkittuaan totesi, että eiköhän tämä kennelyskä ole, hoitona lepoa, höyryhengitystä ja tarvittaessa yskimistä hillitsevää lääkettä. Joku kuitenkin tuntui edelleen väärältä. Päädyimme ottamaan verinäytteen ja keuhkokuvan, ihan vain jotta nähdään, ettei ole mitään tulehdusta leviämässä keuhkoihin, keuhkokuume kun voi joskus olla kuumeetonkin.
Siitä se sitten lähti. Keuhkokuvissa näkyi "jotain" sekä vakava ilmarinta. Fauna täpättiin saman tien, eli rintaonteloon vuotanutta ilmaa poistettiin molemmilta puolilta. Yleensä ilmarinta johtuu traumasta, mutta Faunalle ei ole tapahtunut mitään, ainakaan meidän nähden. Traumaperäisen ilmarinnan ennuste on hyvä. Spontaanin, eli itsekseen syntyneen taas ei niinkään. Spontaani ilmarinta taas voi olla primääri, eli "kunhan nyt vaan keuhkot räjähti ja ryhtyi vuotamaan, ei mitään syytä, tuntui vaan siltä!" tai sekundaarinen eli johtuu jostain kolmannesta tekijästä. Yleensä syy on vierasesine, tulehdus, loiset (joita ei esiinny Suomessa) tai kasvain. Röntgenkuvan perusteella ei saatu tolkkua mikä on syynä, joten seuraavana aamuna ajelimme Tampereelle tietokonekuvaan.
Tietokonekuvaus kesti ikuisuuden (lue: noin 1,5 tuntia) eikä tietenkään sujunut ongelmitta. Anestesian takia hengitystä joudutaan ylläpitämään ventiloimalla, joka taas nostaa painetta keuhkoissa enemmän kuin normalai hengittäminen, joka taas lisäsi keuhkoista rintaonteloon vuotamaa ilmaa. Kuvaus sujui mallilla ventiloi, täppää, kuvaa, ventiloi, täpää, kuvaa... Jonkunlaiset kuvat saatiin eikä koira edes kuollut, joten lopputulos kai sitä mitä halusimmekin. Samalla saatiin eläinlääkärikuluvakuutuksen korvauskatto täyteen, nuo tietokonekuvat kun ei ihan edullisia ole. Viikonlopuksi lähdettiin kotiin ohjeella äkkiä päivystykseen jos yhtään epäilyttää, lausunnon kuvista saatte maanantaina.
Perjantai meni jo tutuissa merkeissä, eli tuijotellen Faunaa ja miettien hengittääkö se normaalisti. Pahin yskiminen oli helpottanut jo ekan täppäämisen jälkeen. Lauantaina petti hermot ja lähdimme käymään Tammistossa päivystyksessä. Taas yhden röntgenkuvat, joiden perusteella ilman kertyminen rintaonteloon oli lähes loppunut. Vihdoin hyviä uutisia! Jatkoimme siis viikonlopun viettoa koiraa tuijotellen ja syötellen sille kasapäin pillereitä aamuin illoin (keuhkoputkia avaava lääkitys, kipulääkitys, antibioottikuuri "just in case").
Maanantaina tuli kuvauslausunto. Bullia eli repeytyneitä keuhkorakkuloita kaikissa keuhkolohkoissa, ei voida hoitaa. 50% tällaisista tapauksista kuolee (brittiläisen eläinlääkintäjournaalin mukaan), loput paranee, mutta uusii todennäköisesti 1-2 vuoden sisällä. Lisäksi tietokonekuvissa näkyi jotain pieniä tummentumia kaikissa keuhkolohkoissa, ihan joka paikassa.
Tummentumille on käytännössä lähinnä kaksi mahdollista selitystä. Angiostrongylus-suvun keuhkomato, jota ei esiinny Suomessa, tai metastoinut karsinooma, eli laajalle levinnyt syöpä. Koepalan ottaminen koiran kunnon takia ei vaikuttanut hyvältä idealta, joten päätimme odotella kuukauden tai pari, jos voinnissa ei tule merkittävää muutosta sitä ennen. Jos kyseessä on keuhkosyöpä, sen pitäisi siinä vaiheessa näkyä röntgenkuvassakin jo riittävän hyvin diagnoosia varten. Lähinnä enemmän psyykelääkitykseksi päätin silti antaa parin viikon Axilur-kuurin, joka toimisi keuhkomatoihin. Kolmantena päivänä Axilur-kuurin aloittamisesta Faunan yskiminen loppui.
On mahdollista, että se vain sattui aikatauluun. Bullat paranevat yleensä 1-2 viikossa, jos ovat parantuakseen. Faunan kohdalla näyttäisi olleen onni matkassa ja ne paranivat. On myös pienenpieni mahdollisuus, että Fau on onnistunut jostain saamaan loistartunnan loisesta, jota ei Suomessa ole tavattu kuin tuontikoirilla. Ihana eläinlääkäri Tampereen Animagista oli tutkinut asiaa ja saanut selville, että Ruotsissa on juuri aloitettu selvitys kyseisen loisen levinneisyydestä, sillä Ruotsissa on ihan viime vuosina ollut pari epäilystä kyseisestä loisesta ihan kotoperäisillä ruotsalaishauvoilla, jotka eivät ole käyneet seikkailemassa manner-Euroopassa. Niin kummallista kuin se olisikin, että koirani melkein kuoli loistartuntaan, jota sen ei olisi pitänyt voida saada mistään, se olisi tässä kohtaa se lottovoitto. Valitettavasti se syöpädiagnoosi taitaa edelleen olla se todennäköisempi lopputulos.
Fauna oli useamman viikon täyslevossa, kunnes ilmoitti itsepäisellä haukkumisella ja Ikea-råtan viskomisella, että nyt riitti. Aloitimme varovaisesti hihnakävelyillä, joita pidennettiin hiljalleen. Kolmen viikon yskimättömyyden jälkeen päästin Faunan hetkeksi hihnasta irti, lämpimään treenihalliin juoksemaan. Seuraavalla viikolla se sai hetken juosta koirapuistossa lauhana iltana. Ja sitten metsässä. Tällä hetkellä Faunasta ei päällepäin arvaisi, että se saattaa olla vakavasti sairas jolloin tämä on Faunan viimeinen talvi.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.