Jotain koirat on sentään päässeet tekemään melko säännöllisesti, eli käyneet agilitytreeneissä. Ainakin osa koirista. Flora on käynyt maanantaisin Robinin kanssa ohjatuissa kisaavien ryhmän treeneissä. Tiistaisin meidän oma treeniporukka tekee mitä milloinkin, minä Katlan ja Flopan kanssa, Robin Heksun kanssa. Meillä on käynyt syyskaudella muutama ulkopuolinen kouluttaja välillä pitämässä eri aiheista treenejä ja samaa mallia jatkamme nyt kevätpuolenkin. Luvassa on ainakin Leena Inkilä (kepit ja kontaktit), Vilma Flink (vauhtitreeni), Mari Sydänmaanlakka (hyppytekniikka) ja Maiju Korhonen (ratatreeni), kukin pari kertaa. Väleissä teemme sitten omalla porukalla ratatreeniä tai jotain täsmäharjoitteita sen mukaan, mitä kukakin tarvitsee. Tämä on kivaa ja motivoivaa!
Heksulle päätimme tehdä kepit kujakepeillä. Treenaaminen on jäänyt tosi satunnaisin toistoihin, mutta nyt ollaan tehty muutama kerta vähän tiiviimmin ja kas, sehän ehkä edistyy. Tässä videoklippi tammikuulta:
http://www.youtube.com/watch?v=r2tlg1FhJV4&feature=youtu.be
Floralla on "ihan kivat" alastulokontaktit, mutta se on päättänyt alkaa roiskimaan ylösmenot miten sattuu. Pienen pähkäilyn jälkeen aloitimme sille kylpymattoharjoittelun, eli opetan sille pienen maton targetiksi, johon pitäisi juoksuvauhdista osuttaa etutassut. Kun tämä onnistuu erilaisissa tilanteissa ja häiriöissä, matto siirretään ylösmenokontaktille ja häivytetään siitä sitten. Saa nähdä miten käy. Vihdoinkin oli jotain hyötyä pari vuotta sitten käydystä höpöhöpöviikonloppukurssista, jossa opetin Floran menemään matolle makaamaan. Se alkoi heti tarjoamaan maton koskettamista ja se oli noin kymmenen sekunnin homma siirtää kosketus juoksuvauhtiin. Tämäkin tarvitsisi toistoja, toistoja ja toistoja, joten jostain pitää kaivaa motivaatiota ja aikaa käydä vapaavuoroilla treenaamassa. Harmi vaan, että tarvitsen tähänkin avustajan. Yksinhän sitä kyllä keksisi aikoja jolloin pääsisi treenaamaan, mutta se toisen ihmisen haaliminen mukaan on haaste.
Katla nyt hömpöttelee mitä lihavat tätikoirat hömpöttelee, en jaksa sille enää mitään tavoitteita asettaa. Mun käsivammasta liikkeelle lähteneen molempien ranteiden leikkauskierteen (johon nyt siis jonotan, ankarasti) takia tuskin pääsen tänä vuonna kisaamaankaan, ja sitten joskus kun tästä itse olisin taas käyttökuntoinen, Katla on jo pitkälti yli 9v ja suht raskasrakenteisena pikkumaksina sen kisaikä taitaa siinä vaiheessa olla ohi. Mutta hömppäilköön nyt treeneissä kun siitä niin kovasti tykkää. Floran kanssa olisi kyllä pakko päästä kisaamaan. Jos en minä, niin sitten joku muu. Vapaaehtoisia (hullunrohkeita) yrittäjiä, anyone?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.