NUUKSIO

Aikoinaan Espoossa asuessani Nuuksion kansallispuisto oli lähin suurempi metsäalue, joten siellä tulikin käytyä lähes viikottain ja joskus montakin kertaa viikossa. Tutuksi tuli sekä kansallispuiston alue, että sitä ympäröivät metsät. Meille tuli asiaa käymään Nuuksion suunnalla, joten pakkasimme myös koirat kyytiin ja teimme samalla pienen kävelyretken Iso-Antias järven ympäri, jossa kävimme aikoinaan usein uittamssa labradorinnnoutajaamme Igoria. Edelllisestä käynnistä Antiaksella on vierähtänyt sen verran vuosia, ettei nykyisistä koirista siellä oli käynyt kuin Fauna ja ehkä Katla.

20190718_210641.jpg

Iso-Antiaksen kiertäminen oli nykyään paljon helpompaa, kun sen ja Syvä-Antiaksen väliin oli muodostunut selkeä polku ja osin jopa ajotietä. Järven rannalla on muutama kesämökki tai talo, ja osassa oltiinkin kauniin kesäillan vietossa uimassa.

 

20190718_203815.jpg

Katlakin kävi uimassa, vaikka muut koirat tyytyivät vain maistelemaan järven vettä. Kansallispuiston alueella ei saisi telttailla kuin merkityillä paikoilla, mutta törmäsimme polun varrella pieneen telttaan ja hetken päästä teltan asukkaisiin, jotka kirmasivat ilkosillaan polkua pitkin rannasta takaisin majoitteelleen. Meitä lähinnä nauratti, heitä ehkä vähän nolostutti. Mutta kerrankos sitä nyt myöhäisenä kesäiltana käydään naku-uimassa!

20190718_223329.jpg

 

KUKULJÄRVI - RUOTSINPYHTÄÄ, LOVIISA

Ruotsinpyhtään ruukkikylä on itsessäänkin kaunis käyntikohde, mutta sieltä löytyy myös mainio Kukuljärven luontopolku. Hyvin merkitty reitti on vain 8km pitkä, mutta paikoin maasto on melko haasteellista ja reitin kiertämiseen kannattaa varata riittävästi aikaa, ellei satu nauttimaan mäkijuoksusta ja omaa vuorikauriin geenejä. Mummokoirien mukaanottaminen reitille oli ehkä hieman harkitsematonta, mutta selvisimme kuitenkin kaikki omin jaloin takaisin autolle. Meiltä kotoa lähtiessä matkan varrelle osuu myös mainio Tuorilan leipomokahvila Askolan Monninkylässä, jossa poikkesimmekin aamukahville.

20190719_103306.jpg

Urheilupuistosta löytyy hyvin parkkitilaa ja vaellusreitin alku on merkitty näkyvästi. Edellisestä käynnistäni polulla oli noin vuosi ja sillä välin reittimerkintöjä oli uusittu, osa pitkospuista korjattu ja heti alkumatkalle Kymijoen varteen oli ilmestynyt uutuuttaan hohteleva, erinomainen tulipaikka ja taukolaavu. Rantaan pääsisi hyvin myös kanootilla.

20190719_104001.jpg

Polku nousee korkeille kallioille, joilta on hienot näkymät Ruotsinpyhtään yli.

20190719_105641.jpg

Myös Kukuljärven rannassa on katos ja tulipaikka sekä uimalaituri. Järven vesi on humuspitoisen ruskeaa, mutta täysin uimakelpoista. Laavun takaa polku haarautuu ja reittiin voi lisätä käynnin Brannin luolalla. Tarina kertoo, että 1900-luvun alussa olisi lehmipaimen Jaakko Brandt (tai Bränn) pitänyt luolaa kesäasuntonaan. Tällä kertaa jätimme luolakäynnin väliin, mutta olen siellä aikaisemmin käynyt. Luola ei ole valtava, mutta sen kokoinen kuitenkin että sen tutkimiseen on otsalamppu hyvä apu ja on helppoa kuvitella, että siellä on majaillut huonollakin säällä melko mukavasti.

 

LOMAHETKIÄ

Ruotsinpyhtäältä jatkoimme matkaa itään Haminaan. Kerrankin ohjelmassa oli myös jotain ilman koiria, kun kävimme katsomassa Haminan hienolla bastionilla keskiaikamarkkinoita, turnajaisia ja tulishowta. Kokonaisuudessa ohjelma oli ehkä vähän hiomista vailla, mutta illan tulishow oli hieno! Kännykkäkuvat eivät oikein välitä tunnelmaa riittävästi.

20190719_222935.jpg

20190719_225849.jpg

Koirat olivat jääneet vanhempieni luokse lepäilemään, joten mekin kävimme vielä Haminan vanhan poliisiaseman tiloihin remontoidussa baarissa vähän rentoutumassa. Terassilla oli mukavat korituolikeinut ja seinään maalattu elämänohjeita.

20190719_225629.jpg

Seuraavana päivänä vietettiin nimipäiviä.

20190720_145653.jpg

 

Hekla Lahdessa odottelemassa kaverikoiria lenkille20190723_223359.jpg

Käväisin Heksun kanssa myös Oulussa. Tapasimme porokoiraherra Kuutin, joka oli Heklan mielestä ihastuttava. Toiveena oli, että tapaamisesta olisi ollut kauaskantoisempiakin seurauksia, mutta tällä kertaa ei koirien hedelmällisyydenjumalat olleet meille suotuisia.

Hekla ja Kuutti (Pilvipolun Sompion Letto)20190724_224833.jpg

Ei niin pikaista reittua Ouluun, ettenkö ehtisi tavata vähän kavereitakin. Kävin Mitran ja porokoiratyttöjen Siirin ja Helkan kanssa tekemässä pienet jälki- ja hakutreenit. Lopuksi Helka ja Hekla pääsivät hiekkamontulle uimaan.

Siiri on löytänyt minut ja ilmaisuhaukkuu
20190725_102058.jpg

Kävimme Sysmässä Heklan siskon Tyynen (Sysiväikeen Askja Hämäränotus) luona syömässä herkillisen illallisen kauniissa puutarhassa. Mukana oli omista koirista paimenkoiraosasto. Koirat vipeltelivät vapaana suurella tontilla. Omia kasvattejani on aina yhtä mukavaa tavata ja nähdä miten ne voivat. Ihaninta on kun näkee, miten tärkeä koira on omistajalleen ja miten siitä pidetään huolta rakkaudella.

20190808_222024.jpg

HEINÄKUUN LOPUSSA KATLA VIETTI 12-VUOTISSYNTTÄREITTÄÄN. Veimme kaikki koirat retkelle Järvenpään Lemmenlaakson luonnonsuojelualueelle, jossa on muutaman kilometrin mittainen merkitty luontopolku. Alueelle on rakennettu myös isohok frisbeegolfrata, joka hieman hassusti on osittain luontopolun alku- ja loppupisteen päällä. Polulle haluavat joutuvat siis väistelemään lenteleviä kiekkoja ja lätykänheittelijät varomaan kävelijöitä. Alkumetreillä meitä tuli vastaan myös ehkä erikoisin ikinä tapaamamme ulkoilija, kun nuorenparin talutushihnan päässä oli fretti eli kesy hilleri.

Parkkipaikan lähistöllä on myös laavu ja nuotiopaikka, mutta tällä kertaa meillä ei ollut eväitä mukana.

Katla katselee vanhoja kääpiä20190730_193927.jpg

Muutama vuosi sitten olimme myöhäisenä kesäiltana kiertämässä samaista luontopolkua kun näimme alarinteessa parinkymmenen metrin päässä pienen mäyrän. Hetken kuluttua puskasta nousi vielä toinen, kolmas, neljäs ja viideskin mäyränpää. Yhtäkkiä mäyränpoikaset lähtivät syöksymään rinnettä ylös suoraan kohti meitä ja kytkettyjä koiriamme. Seurasi täydellinen kaaos, jossa ihmiset huusivat,koirat huusivat, joka paikassa vilisi mäyränpenikoita ja erittäin hätääntynyt äitimäyrä rähisi ja juoksenteli ympäriinsä yrittäen hätistää lapsukaisiaan takaisin pesäkoloon tai meitä pois tai molempia. Perääntyminen tapahtui sekasorron vallassa ja siinä kohtaa kun isoin mäyristä yritti purra silloin jo vanhaa ja vähän verkkaista Salkaa, minulla kuohahti ja potkaisin mäyrää päin näköä saaden sen perääntymään. Hetken kuluttua mäyrät katosivat ja me jatkoimme vahingoittumattomina, mutta melko säikähtäneinä takaisin autolle. Tämä iltakävely jäi historiaan jokseenkun uskomattomana ja surkuhupaisena tarinana siitä päivästä, jolloin minä potkin mäyrää luonnonsuojelualueella. Kotona tutkimme tarkemmin koiria ja totesimme, että vahinkoja oli kärsinyt vain mun lenkkari (jossa oli hampaanjäljet) ja Floran leveä, paksu nahkainen kaulapanta, jossa on edelleenkin näkyvissä mäyrän kynsien raapimajäljet. Flora itse säilyi ehjänä ja siitä on epäilemättä kiittäminen tukevaa kaulapantaa!

20190730_200028.jpg

Kotona synttärisankari sai valita mieleisensä sille ostetuista 2,5 kilogrammasta puruluita ja iltaruokaankin oli laitettu mukaan erityisherkkuja kuten maksalaatikkoa ja keksejä.

20190730_203740.jpg

20190730_211928.jpg

Hyvinkäällä on mainio Knehtilän luomutila, jossa on pieni kotieläinpuisto, ravintola ja kesäkahvila, tuotepuoti ja jopa biokaasuasema, josta voi tankata kaasuauton. Kävimme Katlan ja Malla-Kaarnikan kanssa syömässä vegaaniset burgerit ja erinomaista "juustokakkua". Koirat ovat tervetulleita mukaan, mutta vierailijoiden tulee huomioida että tilan omat kaksi suomenlapinkoiranarttua saattavat olla pihamaalla vapaana. Henkilökunta kyllä ottaa koirat kiinni ja laittaa sisälle pyynnöstä, mutta ainakaan meidän itsevarmoille ja sosiaalisesti järkevillä rouvakoirille niistä ei ollut mitään harmia.

20190801_121131.jpg

Yksi pidempään vaiheessa ollut projekti saatiin loppuun kun kotitekoinen kajakinkuljetustelineemme tuli vidoin valmiiksi. Lähdimme saman tien koeajolle eli kiinnitimme telineen peräkärryyn, lastasimme pari vuotta sitten saamamme hybridi-crossover kajakkimme telineeseen ja ajoimme Mustijoelle ja kävimme pikku iltamelonnalla.

20190803_183210.jpg

Kumpikin meistä on melonut muutaman kerran ennenkin, mutta olemme melko kokemattomia melojia. Pieni ja verkkainen Mustijoki on oikein sopiva harjoituspaikka. Kalastukseen ja metsästykseen suunniteltu Wilderness Systemsin Commander 140 on hyvin vakaa, tilava ja sitä sopi keikutella niin paljon kuin mieli eikä se osoittanut merkittävää aikomusta kaatua. Hyvä niin, koska tavoite on toki saada koirat mukaan melontaretkille! Nykyisistä koiristamme vain Katla on ollut inkkarikanootissa muutaman kerran, mutta nyt kun on oma kalusto käyttökunnossa päästään varmasti kokeilemaan muidenkin koirien kanssa melontaretkiä.