Maanantaina olimme raunioilla. Robin ei päässyt paikalle, joten poikkeuksellisesti minä pääsin ohjaamaan Faunaa. Fauna on ihanan helppolukuinen koira, joka liikkuu radalla ketterästi ja vauhdikkaasti, mutta on kuitenkin suurimman osan ajasta ihan hyvin hallinnassa. Ei sitten mennä siihen, mitä tapahtuu kun se ei ole hallinnassa... Fauna nosti kolme maalimiestään nopeasti ja varmasti. Sen ilmaisuissa alkaa olla kestoa ja tarkkuutta, ja ollakseen noinkin pieni koira sillä on yllättävän vakuuttava ääni. Faunaa ei häiritse radalla metelit tai savut, joten keräsimme vihdoin rohkeutta ja ilmoitimme Faunan varasijalle syksyn viimeiseen rauniokokeeseen. Taigalle tehtiin vain lyhyt treeni, koska se liikkui sunnuntaina ja maanantaipäivällä taas harmillisen jäykästi. Ensimmäinen maalimies nousi kaivonpohjalta helposti, eikä toisen löytämiseen kulunut juuri sen enempää aikaa. Radalla ei enää tunnu löytyvän piiloja, jotka olisi Taigalle erityisen vaikeita. Onhan se aika konkari ja tuntee radan hyvin, kun on kuusi vuotta siellä käynyt treenaamassa. Salka osallistui seurakoiraosioon treenien loppupalaverin ajan.
Tiistaina ratajuoksuharkat peruuntui harmillisesti, koska vettä tuli taivaan täydeltä. Vinttikoiran juoksuttaminen sateella, liukkaalla alustalla, on turhan riskialtista. Kävimme sen sijaan tapaamassa Vuokkoa ja Allia Paloheinässä. Fauna otti ilon irti, kun sai juosta Paloheinän mäkeä. Turvallisuusaspektitkin taisi unohtua hetkeksi.
Keskiviikkona oli hälyryhmän treenit, kerrankin lähellä eli täällä ihan kotinurkilla! Treenien aiheena oli reagointi ja paikkana teollisuusalueen ja ulkoilualueen väliltä oleva puronvarsi, jonka reunaa kulkee kävelytie, sekä lähistöllä oleva suurehko lampi. Kokeilimme, miten hyvin koirat reagoivat veden kuljettamaan hajuun purossa, ja toisaalta miten ne ottavat hajun tuulesta lammen yli. Tarkoituksena oli myös palkata koiraa reaktiosta, ei niinkään löydöstä. Purolla koira ei edes päässyt maalimiehen luokse - ellei omistaja antanut uida mutaisen puron yli. Taiga ja Fauna osallistuivat varsinaiseen treeniin ja molemmilla meni ihan mukavasti. Etenkin purolla Taiga otti hajun kaukaa ja pääsin mukavasti kehumaan sitä hyvin selkeistä reaktioista matkan varrella. Maalimiehen se löysi tarkasti ja ilmaisi etutassut ojassa töyräällä roikkuen. Lampi oli vähän hankalampi, koska tuulen suunta kääntyi niin, että hajua ei kovin hyvin tullut koiran nenään. Virtaavan veden äärellä Taiga kyllä reagoi, mutta lammen reunalla aika heikosti. Maalimies löytyi silti. Faunan treeniä en päässyt seuraamaan, koska olin toiselle koiralle maalimiehenä, mutta Robinin kertoman mukaan se suoritti tehtävän hyvin samaan tapaan kuin Taiga. Salka sai ottaa kaksi maalimiestä läheisellä parkkipaikalla tuuli-ilmaisuna. Tehtävää vähän vaikeutti se, että parkkipaikkaa halkovat tiheät pensasaidat, joista ei päässyt läpi. Koira joutui etsimään hajuvanaa "labyrintissä". Salkan reaktioita on aina hauska seurata: kun Salka osuu hajuvanaan, sen korvat menevät littanaksi päätä myöten, häntä ja koko takapuoli alkaa villisti vispata, ja Salka menee eteenpäin kuin tanssien. Hajuvanan reunassa sen korvat pompsahtavat pystyyn, häntä menee kiepille selälle, ja koira näyttää hämmästyneeltä - mihin se haju meni? Salka ei ole mikään joulukuusen kirkkain kynttilä, mutta on sekin näköjään jotain oppinut epäsäännöllisten treeniensä ansioista, ja maalimiehet löytyivät nopeasti. Pääasia toki, että Salkalla oli taas hirveän hauskaa.
Torstaina oli Faunan ekan tokokurssin viimeinen kerta. Olin vähän myöhässä, joten en ehtinyt mukaan ensimmäiseen harjoitukseen (kilpailtiin kenen koira menee nopeiten seuraamisesta maahan). Toka treeni oli vastaava tehtävä, mutta koira piti jättää seisomaan. Se on Faunalle melko helppo juttu, ja Fauna saikin titteliksi "nopein seisoja". Vähän noloa, vinttikoiralle. Seuraavaksi kisailimme radalla, jossa koiraa piti seurauttaa pujotellen tötsien välistä, jättää paikalleen istumaan, kutsua luokse ja sivulle, jatkaa seurauttamista ja pysäyttää merkkien kohdalle ensin seisomaan, sitten istumaan ja lopulta maahan. Siitä vielä seurautettiin juosten maaliin. Harjoituskierroksella Fauna toimi oikein nätisti, mutta varsinaisella "kisakierroksella" se ei oikein malttanut jäädä paikallaoloon vaan hiippaili mun perään ja jouduin palauttamaan sen kolmasti aloilleen, ennenkuin se hiffasi mistä on kyse. Muuten olin oikein tyytyväinen koiran toimintaan, se on oppinut hurjasti ja sen kanssa on hirveän hauska tehdä yhdessä. Välillä vaan on naurussa pitelemistä, kun Fauna innostuu liikaa eikä tiedä miten päin olisi ja loikkii hullunkurisia pomppuja ja tekee niin tarmokkaita sivulletuloja, että keilaa mut nurin. Viimeisenä treeninä otimme vielä ruutuun lähettämistä. Faunan mielestä tämä on huippuhauska liike, saahan siinä juosta. Jos ikinä pääsemme kisatasolle asti, voin luvata että Fauna tekee ainakin näyttäviä eteenmenoja, jos ei ehkä niin tarkkoja kuin pitäisi.
Kotona on iltaisin harjoiteltu paikallaoloa koko porukalla, odottavat matolla rivissä istuen/maaten kun laitan ruokakupit, vien ne paikoilleen ja annan luvan ottaa oman ruokansa. Tytöt on oikein tarmokkaan ja suloisen näköisiä, kun istuvat kokojärjestyksessä pää vähän kallellaan ja tarmokkaasti kyttäävät mitä keittiössä tapahtuu. Faunan tottelevaisuus alkaa hiljalleen olla tasolla, jossa uskallan jo vähän toivoa että se saattaisi sittenkin päästä läpi rauniokokeen tottelevaisuusosiosta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.