Viime viikolla Flopa kävi sunnuntaina agilitykisoissa Kirkkonummella. Uusi halli, yksin reissussa (siis ilman muita koiriamme), ohjaaja kuumeessa - selvät katastrofin ainekset? Mitä vielä. Ensimmäistä kertaa ikinä Flopalla piti hermo kaikilla kolmella radalla. Se istui lähdössä kuin tatti, katsoi minua ja seurasi ohjausta. Merkittävää tässä on, että se istui lähdössä. Lähtökäyttäytymisen perusteella voi aika tarkasti ennakoida millaista meno on radalla. Jos se nousee seisomaan tai lähtee hiipimään, se aikoo juosta täysiiiii mihin tahansa suuntaan paitsi sinne jonne minä menen. Jos se valuu makaamaan lähtöön kuin ylikeitetty ameeba, se tulee ehkä ohjauksiin, ehkä ei, ja todennäköisesti lipeää rähisemään jollekin pelottavalle ratahenkilölle tai nollaa päätään menemälle lähimmälle kontaktille seisomaan 2on2off. Mutta jos, siis jos, se istuu, se on keskittynyt ja kohtuullisen rauhallinen ja silloin meillä on mahdollisuus tehdä iloista, rentoa agilityä yhdessä.

Koira oli siis iskussa, ohjaaja ei. Hoipuin ympäri rataa kuin keuhkotautinen muumio, jaksoin hädin tuskin ottaa muutaman juoksuaskeleen ja en pystynyt käskyttämään koiraa kontakteilla, koska minusta pääsi vain säälittävä pieni pihinä. Ekan kontaktin jälkeen Flo päättikin, ettei tänään turhaan odottele musta mitään äänimerkkejä vaan päätti vapauttaa itsensä vapaavalintaisesta vihjeestä. Se teki kyllä nätit kontaktit, mutta jatkoi matkaa heti pysähdyttyään ja vilkaistuaan mua ilkikurisesti. Et pysty käskyttämään niin mä voin tehdä mitä haluun! Ilmeisesti ihssutteleva ja äänetön ohjaaja oli sen verran kummallinen ilmestys, että Flo oli to-del-la hidas normaaliin verrattuna ja selvästi vähän odotteli mua ja himmaili, että pääsin hinkumaan ja hoippumaan sen perään.

Ekalta radalta ihan kiva nolla (toinen Luva) ja neljäs sija, etenemä 4,44 m/s (joka olisi Katlalle luokkaa shampanjat esiin ja voin kuolla onnellisena, mutta Flopalle kiva päiväkävely). Tokalta radalta femma kun ohjasin putken sivuun enkä putkeen, josta tuli kielto (mutta koira tuli ohjaukseen älyttömän hienosti!) ja vikalta hypäriradalta hylky (putken väärä pää) kun jäin kepeille ihailemaan että hakipa se sairaan hienosti kepit itsenäisesti ja irtoaa mun edelle ja onpa täällä jännittävän värisiä esteitä täällä kentällä ja joku koirakin ainii mun ois pitänyt leikata ja valssata ja ohjata ja se meni jo tonne. Kisapäivä vei siis voiton influenssaemännästä ja vika rata oli koiralta hyvää menoa, multa aivan kuollutta ja kädetöntä haahuilua.

Paluumatkalla kotiin kävimme vaihtamassa anopin autoon kesärenkaat. Tai Robin vaihtoi, Flo härväsi ja mä yritin olla kuolematta.

20150419_142559.jpg

Eilen oli sitten kolmosluokkalaisten eli Faunan ja Katlan päivä. Fauna keräili pisteitä ja yleisöltä sympatiaa, Kattis teki omaa varmaa virkamiestyötään, joka toimisi ihan hyvin jos mä osaisin ohjata enkä olisi parapleeginen klonkku, jolla on kaksi vasenta jalkaa ja ilmansuunnat hukassa. Hypäriltä femma (kielto putkella kun ohjaaja sössi - ehti aikaan vaikka tehtiin kummia kiemuroita siinä putken suulla), agiradoilta femma (blokkasin koiralta pääsyn kepeille, josta kielto ja korjaukseen tuhraantui aikaa, joka kerrytti 0,88sek yliaikaa - ilman kieltoa olisi tääkin siis mennyt aikaan) ja hypäriltä hyväntuulinen ja kivasti liikkuva hylky (en ohjannut jolloin ohitti esteen ja sitten en ohjannut lisää ja teki yhden ylimääräisen esteen). Kaikenkaikkiaan kuitenkin kiva päivä ja hyvä fiilis.

20150425_151237.jpg