Alkuvuosi meni lumessa kahlaten. Pakkanen ja lumi toki kuuluvat suomalaiseen talveen, mutta jossain kohtaa liikaa on liikaa, ja se kohta tulee kun mihinkään ei enää pääse lenkille kun uppoaa hankeen korvia (koirat) tai polvia (ihmiset) myöten. Aina kun sai jonkun polunpätkän kahlattua esiin, tuli lisää lunta. Kovin kummoista lenkkeilyä ei siis ole tullut tehtyä, pääasiassa auratuilla kaduilla laahustamista ja yrityksiä käydä metsässä.

Heksun juoksu tuli ja meni helmikuussa. Yrityksestä huolimatta ei tästä pentuja ole nyt tulossa. Hetken asiaa harmiteltuani päätin peruuttaa loppuvuodeksi suunnitellut ulkomaanreissun ja yrittää syksyn juoksusta astutusta uudestaan. Vuoret ei kai mihinkään katoa, ainakaan kovin nopeasti. Heksu sen sijaan täyttää syksyllä jo viisi vuotta, joten sen suhteen pennutusta ei enää voi lykätä kovin kauaa.

Kamera ei ikinä muista ulkoilla valoisaan aikaanHeksu022019.jpg

Tyynen elämä uudessa kodissa on alkanut erinomaisesti ja kaikki kuulumiset ovat yhtä onnea ja iloa. On huojentavaa ja ihanaa, että Tyyne vaikuttaisi löytäneen paikkansa maailmassa ja mun ratkaisu antaa se pois oli koiran kannalta oikea.