Tyyne, Hekla, Katla ja Salka (pennut 6kk)
pp-Tyy-Hek-Kat-Sal.jpg

Koiranomistamiseen liittyy paljon muutakin kuin karvainen nelijalkainen tassuttelija kodissasi. Useimmat jutut ovat aika itsestään selviä myös koiria ymmärtämättömille, kuten karvat vaatteissa, kurajäljet lattioilla ja hiekkakasat pitkin sohvia. Äkkiseltään luulisi, että häpeä on koiranomistajalle tuttu tunne, sen verran usein koirien kanssa joutuu kummallisiin tilanteisiin. Vuosien varrella häpeä kuitenkin jalostuu vain lieväksi noloudeksi ja jossain vaiheessa huomaat, ettet pidä mitenkään kummallisena, että kehotat tuttavaasi lakaisemaan sohvalta risut pois ennenkuin istuu alas tai kun pyydät uutta tuttavaasi tunkemaan hetkeksi vauvan villasukan rintaliiveihin ja pussittamaan sen minigrippussiin. Pari kertaa on kuitenkin ihan rehellisesti hävettänyt.

Hullu Koiranainen julkisella paikalla - eikä edes hävetä!
pp-Tyy-Hek-Kat-Sal-Kemissa.jpg

Naksutinkoulutus

Käyn usein ihan vaan äkkiä ruokakaupassa aika erikoisissa varusteissa. Treenimatkan varrella, läpimärkänä ja mutaisena ja havunoksia hiuksissa roikkuen. Lähikaupassa olen niin tuttu näky, että myyjät eivät enää edes katso pitkään. Kerran erehdyin kuitenkin isoon ostoskeskukseen asioille. Aivan liian väsyneenä. Parkkihallissa yritin sitten sinnikkäästi avata auton ovia naksuttimella, eikä tajunnut miksi ovet ei toimi ennen kuin ohikulkeva nuorehko nainen kysyy vähän vinosti hymyillen "eikö tottele?"

Sain niin kauhean naurukohtauksen tajuttuani urpoiluni, että nauraaräkätin konepeltiin nojaten samalla kun yritin etsiä auton avaimia taskuistani. Vartija tuli kysymään onko kaikki ihan okei, ja sain vain kähistyä naurukohtauksen seasta "ei se totellut!" naksutinta heilutellen.

Olen muuten toistanut tämän ainakin kolme kertaa, mutta nykyään tajuan nopeammin miksi autonovet eivät toimi naksuttimella. Vastaavasti olen yrittänyt kyllä myös hiljentää häiritsevästi mun päälle puhuneen miehen auton avaimilla (ja se jopa toimi. Onneksi en naksuttimella - olisi varmaan puhunut entistä innokkaammin vain!).

Napakka käskytys

Olen niin tottunut puhumaan koirlle kävellessäni niiden kanssa, että en aina muista olla hiljaa jos minulla ei ole koiria mukanani. Aika hyvin tottelevat myös täysin vieraat ihmiset, jos suojatien luona napakasti käskyttää "odota!" tai "mennään!" Siitä saattaa kyllä saada kummallisia katseita. Vähän kiltimmin käskyttämiseen suhtautuvat elottomat esineet kuten kauppakassit, kottikärryt ja kahvinkeitin, jos niille sanoo "paikka" kun ne jättää johonkin. Tottelevatkin sitä vielä yleensä tosi hyvin. Kottikärryt eivät kyllä noudattaneet seuraa-käskyä ollenkaan.

pp-Katla1.jpg

Koiravero

Koirille kuuluu myös maksaa koiravero kaikesta ruuasta. Se tapahtuu oikeastaan ihan ajattelematta: viimeinen suupala jaetaan muutamaan murenaan ja viskataan lattialle. Tai eivät ne palat ehdi osua lattiaan, kun vieressä kytänneet koirat nappaavat ilmasta kopin. Paitsi jos teet tämän aamulla oppilaitoksen täpötäydessä ruokalassa. En osannut heti päättää onko nolompaa vain esittää, etten muka tehnyt mitään omituista, vai nousta ylös siivoamaan lattialle mätkähtänyt sämpylänreuna, joten hetken jähmetyksen jälkeen hihkaisin kuuluvasti "saa ottaa!" ja perään "hyvä koira". Ja poistuin paikalta mielikuvituskoira kannoillani. Sanoin sille toki myös "seuraa" asiaankuuluvalla äänenpainolla.

pp-salka.jpg