Aloin pohtia kaverini kanssa lenkille menemistä. Jotenkin homma lähti taas laukalle ja päädyimme pakkaamaan yöpymiskamat mukaan, nakkaamaan kanootti auton katolle ja Katla ja Hannan koira Naali takakonttiin ja suuntasimme Päijänteelle. Ajatuksena oli meloa lyhyehkö pätkä Kelventeen saarelle ja viettää siellä yötä. Sää suosi, oli tyyntä ja kaunista. Melomisosuuskin sujui ongelmitta, vaikka mukana oli kohtuu kokematon meloja (minä) ja kaksi koiraa.

Telttapaikassa ei ainakaan ollut mitään valittamista. Pehmeä, tasainen alusta ja upea näköala!

Vietimme illan lähinnä katsellen rannalla juoksevia koiria, tehden ruokaa ja ihastellen auringonlaskua. Aivan täydellinen kesäilta! Muita ihmisiä ei näkynyt eikä kuulunut missään.

Aamulla nautiskelimme rauhassa. Koirat kävivät aamu-uinnilla. Itsekin harkitsin asiaa, mutta jätin sitten väliin kuitenkin.

Kävimme kävelemässä saaren päähän ja takaisin. Parissa poukamassa oli veneilijöitä yöpymässä.

Olimme pakanneet varusteemme ennen kävelylle lähtemistä. Palatessamme kanootille oli rannalle ilmaantunut perhe irrallaan juoksevan koiran kanssa. Koira oli onneksi ystävällinen, joten suurempaa hässäkkää ei syntynyt, vaikka se ryntäsi tervehtimään Katlaa ja Naalia.

Koirat kanoottiin ja vesille. Rauhallisen melontamatkan jälkeen olimme taas autolla ja kotimatkalla. Täydellinen pieni todellisuuspako arjen keskelle! Kelvenne näytti meille ehdottomasti parastaan hiljaisella hiekkarannalla, kauniissa säässä ja omassa rauhassa.