Heinäkuussa Fau ja Kattis korkkasivat agi-möllikisauransa. Ei ehkä kovin kummoinen saavutus, mutta huomioiden ohjaajien kisapaniikin, oli lähellä että ei ikinä saada aikaiseksi. No, tultiin, nähtiin eikä voitettu, hylyt tuli kummallisen koiralle, mutta tapahtumasta sinällään jäi ihan hyvä mieli ja eiköhän sitä kohta yritetä uudestaan. Kattis teki oikein nätin ja nopean radan, mutta ohjaajan herpaantuminen loppumetreillä aiheutti yhden esteen alittamisen. En viitsinyt sitä lähteä korjaamaan, kun koiralla oli niin hyvä meno ja mieli. Faunalla oli Aivan Liian Kivaa ja alkuun se suoritti esteitä vähän vapaavalintaisessa järjestyksessä, kunnes sitten heräsi tähän maailmaan ja teki ihan nättiäkin radanpätkää välillä. Noh, vinttikoiran kanssa ei tylsää päivää näe.

Elokuun alussa pikku porokoira pääsi kokeilemaan paimennustaipumuksiaan lehmien ja lampaiden kanssa. Kai siitä paimenkoiran saisi, jos pääsisi säännöllisesti harjoittelemaan. Alkuun touhu lampailla meni jahtaamisen puolelle, mutta sitten joku naksahti päässä ja Kattis alkoi ihan oikeaoppisesti kiertämään laumaa ja ajamaan niitä mun luokse. Vähän rauhallisempaahan se touhu olisi voinut olla, mutta olin ihan tyytyväinen sen kaoottisen alun jälkeen, että sain piskin edes jotenkin hallintaan. Iltapäivällä kokeiltiin nuorten lehmien siirtelyä. Se sujui jo melko kivasti sen jälkeen kun uskalsin päästää koiran irti. Liinassa Kattis lähinnä lenkkeili mun kanssa, selvästi miettien että vähänkö oon kiltti koira kun en noita eläimiä yhtään pöllyytä. Päästin sen irti ja kas vain, ei se yrittänytkään jahdata, vaan kiltisti kulki siellä minne näytin ja saatiin ammut siirettyä haluamaani reittiä laitumen läpi pariin suuntaan. Pientä yritystä tehdä sellaista nättiä kaarrosta lauman takana oli havaittavissa. Lehmiäkään tuo ei pelkää kyllä pätkän vertaa, menee suoraan jalkoihin jos on tarpeen ja sanoo painokkaasti VUH!

Lopuksi haettiin vielä lypsylehmien lauma laitumelta navettaan. Tässä alkoi pientä porokoiraa jo hivenen uuvuttaa, mutta kiltisti se tepsutteli ammujen perässä eikä häiriintynyt kahdesta muusta koirasta (mm. Tilhi-sisko), jotka oli samassa hommassa mukana.

Kaikenkaikkiaan kiva ja opettavainen päivä. Kiitos vaan Janikalle järjestämisestä :)

Sitten ollaan raunioitu ja hakuiltu ja käyty pari kertaa jäljestämässä. Jos vielä saisi itsestään irti treenata tottista, niin hyvä tulee. Kesän mittaan Salka on tehnyt muutaman kerran jälkitreeniä, ja siitä on kehkeytymässä ihan kiva erityisjälkikoira. Siis ei suinkaan erikoisjälkikoira eli peltojälkikoira, vaan nimenomaan erityisjälkikoira. Erityisoppija-Salka on erikoistunut erityisesti Robinin jäljestämiseen, ja siinä se alkaa olla melkoisen pätevä ja innokas. Eipähän pääse kepo hukkumaan metsään, kun erityisjälkikoira Salka tulee ja pelastaa.

Syksyn teemana on kunnonkohotus. Kesän helteiden jälkeen pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa lenkittämään rekkusia enemmän ja vauhdikkaammin. Eikä se emännällekään pahaa tekisi.