Kävimme eilen suorittamassa raunioilla peruskokeen, joka on ns. viranomaistason vähimmäisvaatimus eli Katla kelpaisi nyt sijoitettavaksi väestönsuojeluorganisaatioon rauniokoiraksi. Valitettavasti minä vain satun asumaan kunnassa, joka ei ylläpidä rauniokoiria joten Katlaa ei sen takia tulla sijoittamaan.
Koe sinällään oli vähän jännitysmomentin arvoinen. Kuukausi sitten kun ilmoitin K:n, se oli ihan loistavassa iskukunnossa enkä epäillyt hetkeäkään, etteikö koe menisi läpi. Keskityimme treenaamaan jälkeä ja etenkin esineilmaisuihin varmuutta, ja kaksi viikkoa sitten Katlalla syttyi asian suhteen lamppu päässä. Hihkuin riemusta, kun esineet aloi jäljellä nousta tasaisen varmasti ja esineruudunkin suhteen homma näytti aivan loistavalta. Sitten menin rauniotreeneihin ja KAS VAIN, Katla erittäin tehokkaasti ilmaisi radalta kaikki häiriöesineetkin. SPeKL:n koesäännöissähän radalla on kokeissa myös ruokaa ja vastikään käytettyjä, ihmiseltä haisevia vaatteita/lakanoita/tms. umpipiiloissa, ja koiran ei tule niihin reagoida (virheilmaisu, johtaa hylkäämiseen).
Oookei... aikaa kokeeseen 2 vkoa, ja mun koira sinkoilee pitkin rataa ilmaisten esineet erittäin varmasti ja vakuuttavasti.
Hetken raastoin hiuksia päästäni ja mietin että perun koeilmoittautumisen saman tien, mutta sitten päätin että se ei pelaa joka pelkää, kaivoin kalenterin ja totesin että ehdin käydä kolme kertaa radalla harjoittelemassa ennen koetta. Tuumasta toimeen: ekassa treenissa K ilmaisi kaikki esineet, näytin ne sille, kielsin, jatkoimme matkaa ja kohta ohjasin sen takaisin esineen ohi ja kehuin kun se hieman epävarmana vilkuili mua ja esinepiiloa vuoroon, mutta ei alkanut haukkumaan. Palkkaukset tuli maalimiehiltä, luonnollisestikin. Tokassa treenissä (sunnuntaina) näin kun K alkoi merkkamaan esinepiiloa, jolloin sanoin napakasti Ä-Ä (kieltoääni) ja jatkettiin matkaa, taas kunnon palkkaukset maalimiehiltä. Kolmas treeni (maanantaina) koira merkkari esineet, vilkaisi mua ja luimisti ja jatkoi matkaa ilman että mun tarvitsi asiaan puuttua. Päätin että kokeeseen mennään, vaikka tällainen pikakorjaussarja on aina vähän epävarma ja huono keino kouluttaa koiraa... Lähtökohdat siis loistavat: koira on juuri puudutettu treenaamalla koko kevät hullun lailla viittä eri lajia, nyt otettu rauniotreeniä toisensa perään peräkkäisinä päivinä, ja kun jouduin kieltämään ilmaisuista, niin ilmaisut maalimiehilläkin oli mennyt vähän epävarmaksi.
Pientä tuskaa oli siis ilmassa tiistaina kun marssin koepaikalle. Luoksepäästävyys meni ongelmitta (ei EDES kellahtanut selälleen vaatimaan testaajalta maharapsutuksia, kuten soveltuvuuskokeessa teki...), ketteryystelineissä ei ongelmaa, tottelevaisuusosio meni hienosti (seuraaminen + paikallaolo) eikä reagoinut ampumiseen mitenkään. Paikallaolossa vähän nosteli kuonoaan ja oli levoton, josta arvasin että sillä on jo haju ekasta maalimiehestä (paikallaolo suoritettiin radan reunassa, tai oikeastaan jo radalla, kahden kasan välissä nurmialueella). Kun hain koiran paikallaolosta, sillä oli varmana 30 hyttystä syömässä sen kuonoa. No, näistä en oikeastaan ollut edes huolissani, tiesin että hallinta ja kettis on kunnossa.
Alueena oli koko rata ja loppupeleissä meillä meni aikaa huikeat 7 minuuttia. Katla liikkui hyvin, kuunteli ohjausta, haki hajut tehokkaasti vaikka ilma oli täysin seisova (savupatsaat meni aivan piikkusuoraan ylöspäin), ampumiset, metelit ja muut häiriöt ei vaikuttaneet yhtään mitenkään. Ja mikä parasta: se merkkasi yhdellä ainoalla kuonon nostolla jokaisen häiriön, mutta edes vauhti ei kohdalla hidastunut (kysyin kokeen jälkeen ratamestarilta häiriöiden paikat, ja kyllä ne ihan K:n merkkauksiin osui). Maalimiehet nousi nopeasti ja varmasti, ilmaisut oli kaikilla hyvät ja lopputuloksena K sai kaikista osa-alueista arvosanaksi "erinomaisen".
Jälkikäteenkin analysoituna koe ei oikeasti olisi voinut miltään osalta mennä juurikaan yhtään paremmin, suoritus oli melko lähellä täydellistä.
Nyt me jäädään kolmeksi viikoksi lomalle kaikista treeneistä, käydään vaan lenkillä ja uimassa ja syömässä jätskiä kaupungilla, leikkimässä koirakavereiden kanssa ja muuten vaan chillaillaan. Katla on kyllä lomansa ansainnut. Se nostettiin maanantain hälyryhmän kokouksessa Espoon hälytyslistallekin, joten pikku nti K Arponen esiintyy tästä lähtien tittelillä Pelastuskoira Katla Arponen.
Parempaa koiraa ei kyllä varmaan olekaan.
keskiviikko, 23. kesäkuu 2010
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.