Katla kaipaa tekemistä sen jäätyä eläkkeelle pelastuskoiratoiminnasta ja agilitystä. Olen yrittänyt viihdyttää sitä vapaavuoroilla tekemällä vähän tokoa ja silloin tällöin noseworkia, mutta ilman tavoitteita olen aika huono treenaamaan kovin järjestelmällisesti. Katlan pojan Ärjän omistaja osui hyvään saumaan ja yllytti ilmoittautumaan rally-tokokilpailuun joulukuun puolivälissä.

Kävin pari kertaa hallilla lukien kännykästä kylttien suoritusohjeita ja kokeillen treenikaverini Sofian kanssa miten tämä ratajuttu nyt oikein toimikaan. Näillä eväillä lähdimme kisaamaan.

Katlan suoritus ehkä tylsimmällä alokas-luokan radalla, jonka olen nettivideoita plaratessani nähnyt. Melkeinpä pelkään seuraamista! Katlan kanssa tämä oli ehkä hyväkin, eipä tullut mitään nostattavia juttuja, joista Rouva Poro olisi lähtenyt keulimaan. Nyt se lähinnä käveli hihnan päässä, joka tässä lajissa on ilmeisesti ihan suotava tapa suorittaa.

Katla sai täydet 100p ja sijoittui luokassaan toiseksi. Katlan poika Ärjä kisasi viimeisen avoimen luokan ratansa pistein 98 ja sa RTK2-tittelin. Ärjä sijoittui luokassaan toiseksi.

20171216_124524.jpg

Kai se täytyy ostaa lisenssi ensi vuodelle ja katselle jotain sopivia kisoja. Ja ehkä etsiytyä johonkin rallytoko-treeniryhmään, jotta joku kertoisi mulle mitä ihmettä nämä avo-voi-luokkien kyltit oikein tarkoittavat!

Kun kerta saimme Sallan ja Ärjän Oulusta etelään, vietimme samalla Sysiväikeen rally-tokoviikonloppua. Sekä lauantaina että sunnuntaina Salla piti kasvateilleni rallytokotreenit. Hauskaa oli ja aina on ihanaa nähdä kasvattejani omistajineen puuhailemassa yhdessä! Lauantaina meille tuli iltaa viettämään kahdeksan ihmistä ja kymmenen (yllättävän sopuisaa) koiraa. Jos tähän rallyhommaan kuuluu aina myös ystäviä ja kuohuviiniä, niin mä taidan tykätä tästä lajista.

20171217_105303.jpg