Pennut täyttivät tänään neljä viikkoa ja ovat siirtyneet valloittamaan loputkin asunnosta. Kirmailevat pitkin olkkaria, keittiötä ja katoavat sohvan alle. Makuuhuoneeseen niillä ei ole asiaa, se on rauhoitettu aikuisten koirian pakopaikaksi. Salka etenkään ei arvosta naskalihampaita karvoissaan mitenkään suuresti, ja muutkin siirtyvät menon yltyessä pahemmaksi mielihyvin joko sohvalle, pihalle tai makkarin puolelle.

Painoa pupseilla on nyt reilu 1,5kg per nenu. Ruoka uppoaa reippaasti sekä kupista että Allista tarjoiltuna. Mun täytyy varmaan keksiä jostain uusi häiriöääni-CD, koska tämä "viime viikkojen hittilevy" alkaa jo pursuta korvista. Olen siis soitattanut pennuille pari tuntia päivässä CD-levyä, jolle on nauhoitettu kaikenlaisia mahdollisesti pelottavia ääniä (ukkosen jyrinää, ampiaisen surinaa, väkijoukon metelöintiä, käkikelloa ja vaikka mitä). Pennut eivät noteeraa ääniä mitenkään, mutta ehkä ne joskus tulevaisuudessa kohdatessaan oikean ukkosen tai käkikellon muistavat varhaislapsuuden kokemukset, ja suhtautuvat ääniin kuin tuttuun juttuun. Uutena juttuna olen aloittanut pentujen ehdollistamisen naksuttimeen naksuttelemalla niille kun ne saavat ruokaa kupista. Nyt aluksi on vain tarkoitus yhdistää tapahtuma (ruokailu) ja ääni (naksu). Pienenä se on vitsa väännettävä, ja minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa?