Heinäkuun lomalla ehdimme tehdä pienen kolmen yön retken. Suunnaksi valittiin vielä käymättä ollut kansallispuisto, Puurijärvi ja Isosuo. Se on pieni puisto, jonka pisin reitti on vain muutaman kilometrin, eikä se oikein ikinä ole osunut minkään matkamme varrelle sopivasti. Tavoitteemme käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa jäljellä on enää muutama merellä sijaitseva puisto sekä tämä piskuinen paikka.

Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin (nauttien ilmastoidusta autosta) ja kurvasimme ensin Robinin entisen työkaverin mökille kahvittelemaan ja uittamaan porokoiria. Parin tunnin jälkeen matka jatkui kohti Isojärveä, jossa olimme kuuden maissa. Sää oli edelleen kuuma ja auringossa melkein tuskainen. Onneksi matka parkkipaikalta puiston ainoalle leiripaikalle oli vain pari kilometriä ja pääosin puiden varjostamaa pientä hiekkatietä. Parkkipaikan reunassa olevaan huussiin oli ampiaiset tehneet pesän. Onnistuin suututtamaan ne pahanpäiväisesti, mutta minä ja koirat vältyimme pistoilta. Sen sijaan hässäkkään täysin viaton Robin sai useamman osuman kiukkuisten ampiaisten toimesta.

Ensin kiipesimme näkötorniin katselemaan ruovikkoista Puurijärveä

20180715_184801.jpg

Nuoret koirat tulivat mukaan torniin, Kattis ja Fauna jäivät alas rinkkavahdeiksi.

Heksu kurkki kaiteen raosta näkymiä innokkaasti20180715_184919.jpg

Hieman ankea leiripaikka oli Ala-Kauvatsanjoen rannalla. Rannalla oli laituri, jossa istuskelimme iltaa kuunnellen jossain kauempana möliseviä lehmiä ja pusikossa sirkuttavia pikkulintuja. Puiston opasteissakin mainittu suohaukka teki näyttävän ohilennon.

20180715_211603.jpg

Heklaa kiinnosti joen pinnalla uiskentelevat vesikirput loputtomasti20180715_213534.jpg

Keskikesällä auringonlaskua joutuu odottamaan lähelle puoltayötä, mutta mihinpä sitä olisi ollut kiire lämpimässä kesäillassa, kun ei hyttysiäkään laiturilla ollut mainittavasti.

20180715_214110.jpg

Meidän ihana kahden hengen Fjellun View -teltta on ihan mainio kahdelle hengelle, mutta kun siihen lisätään viisi koiraa, on tunnelma vähintäänkin tiivis. Onneksi nämä ovat sopuisaa porukkaa ja yhtenä kasana nukkuminen sopii meille kaikille.

20180715_224454.jpg

Seuraavana aamuna pakkasimme leirin ja kävelimme kiertämään Isosuon pitkospolkureittiä. Hiekkatiellä pieni kyy luikerteli suoraan edestämme. Jo yhdeksän maissa oli niin kuuma, että parin kilometrin reitillä oli pakko pitää koirien juottotauko ja jäähdytellä hetki pienin metsikön varjossa.

20180716_111100.jpg

Isosuo on nimensä mukaisesti iso suo. Auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta parin kuukauden kuivan kauden jälkeen ei suolla juurikaan ollut muuta nähtävää kuin satunnainen pieni perhonen ja kuivunutta kasvillisuutta.

Suuntasimme luoteeseen ja kohti Yyterin hiekkarantoja. Yritimme selvittää netin opaskartoista miten pääsisimme helpoiten Selkämeren kansallispuiston reuna-alueelle, mutta lopulta emme ole varmoja olimmeko kansallispuiston puolella missään vaiheessa. Samapa tuo. Uimarannalla oli ihmisiä tuhansittain, kaikki lähitienoot olivat täynnä pysäköityjä autoja. Löysimme parkkipaikan vähän kauempaa ja lähdimme metsäpolkuja pitkin kohti dyynialueen laitamia.

20180716_141859.jpg

Varsinaiselle uimarannalle ei koirien kanssa ole tietenkään mitään asiaa. Onneksi kauempaa löytyi alue, jossa ei ollut juuri ketään, vain pari koiranuittajaa ja leijalautailijaa. Varsinaiselle koirarannalle irrallaan juoksevien koirien sekaan ei Floran kanssa voi mennä, se kun ei siedä luokseen tulevaa vierasta koiraa hetkeäkään. Merituuli vilvoitti mukavasti ja koirat kahlasivat ja lopulta uivat kaikki meressä.

20180716_142240.jpg

Sinilevää näkyi paikallaan olevassa vedessä hieman, samoin syvemmällä jossa kävin uimassa ilman koiria. Pientä riskipeliä päästää koiria tai lapsia meriveteen näin pahana sinileväkesänä!

20180716_145816.jpg

Flora huutaa kaukaisuudessa kiitäville leijalautailijoille20180716_151118.jpg

Rentoilimme rannalla aikamme ja palasimme sitten kauniin mäntymetsän poikki takaisin autolle, suunnaten nokan kohti Seitsemistä. Pysäköimme puiston pohjoislaitaan, Luontokeskuksen parkkipaikalle, ja lähdimme siitä tallustelemaan viilenevässä illassa kohti Koverolampea. Autolta lähtiessä lämpömittari näytti edelleen +28C ja kello oli yli seitsemän illalla.

20180716_202114.jpg

Ihana pilvi, tule tänne ja varjosta!20180716_202135.jpg

Koverolla oli muitakin telttailijoita, mutta löysimme sopivan paikan pystyttää majoitus ja ruokkia koirat ja ihmiset. Etelän kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat loma-aikana ja näin kauniilla kelillä vähän turhan ruuhkaisia, mutta niin kauan kun retkeilijät osaavat nauttia luonnosta meluamatta turhaa ja sotkematta, niin kyllä kaikki metsään mahtuvat.

20180716_225617.jpg

Aamupalalla söimme viimeiset tuoreet eli herkkusienet ja fetajuuston näkkileivän päällä. Näissä lämpötiloissa ei mikään säily kovinkaan hyvin.

20180717_104606.jpg

Reippaita retkikoiria uuvuttaa tämä lämpötila. Vaikka koirat ovat hyvin koulutettuja ja tottelevat, pidän ne kansallispuistoissa aina kytkettyinä. Lyhyt poikkeus on enintään valokuvan ottaminen tai kun päästän koiran käymään uimassa. Toivoisin, että kaikki muutkin koirien kanssa retkeilevät noudattaisivat yksinkertaisia sääntöjä ja huolehtisivat, etteivät koirat häiritse muita kulkijoita sen enempää kuin luontoakaan, jotta koirat jatkossakin ovat sallittuja Suomen upeissa retkeilykohteissa.

20180717_114114.jpg

Kävimme tutustumassa Koveron perinnetilaan, josta saimme myös juomakelpoista vettä täydentämään varastojamme. Vettä kului ihan älyttömiä määriä helteessä kahden ihmisen ja neljän koiran kanssa! Oli meillä toki mukana myös vedensuodatin ja puhdistustabletit, jotta voimme ottaa vettä myös järvistä tarvittaessa.

Perinnetilan pihalla muutama lapsi ja lapsenmielinen taisi olla kiinnostuneempi silittelemään meidän koiria kuin tutustumaan tilaan. Koiria ei haitannut tämä järjestely ollenkaan.

20180717_131940.jpg

Juoma- ja jäähdyttelytaukoja pidettiin tiuhaan tahtiin. Enpä ole ikinä ennen käyttänyt kymmeneen kilometriin ihan koko päivää. Aina kun koirien läähätys alkoi kiihtyä, pistimme varjoon pitkällemme. Lämpöhalvaus on ihan todellinen riski näissä lämpötiloissa.

20180717_143338.jpg

Majavat olivat puuhastelleet ahkerasti ja aiheuttaneet pieniä tulvia.

20180717_152712.jpg

20180717_172140.jpg

Leiriydyimme Liesijärven rantaan. Retkieväänä oli varsin epämääräisen näköistä mutta suhteellisen maukasta vihannes-tomaattikastiketta lapsuudesta tuttujen rakettispagettien kanssa, kaikki iloisesti samasas kattilassa poristen. Metsäpalovaroituksen takia keittimenä oli turvallinen Trangia, eikä nuotiota tietenkään voinut tehdä. Kattis valvoo ruuanlaittoa, oltiinpa sitten kotona tai retkellä.

20180717_182718.jpg

Liesijärvi
20180717_202735.jpg

Porokoiran taitaa olla kuuma20180717_223005.jpg

Silkkinen makuupussin lineri osoittautui hyväksi peittovalinnaksi. Se on tuo turkoosi kuvassa. Makuupussistani riitti sitten koirille alustaksi teltan jalkopäähän.

Aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen matka jatkui vaihtelevissa maisemissa takaisin kohti autoa. Kiirettä ei pidetty vaan pysähdyimme uimaan jokaisella lammella ja järvellä, ja söimme matkan varrella lounastakin.

20180718_105221.jpg

Kivijärvi
20180718_134816.jpg

Onnellinen retkikoira20180718_134824.jpg

Virkatie-niminen 26 kilometrin rengasreitti kattoi aika mukavasti suurimman osan Seitsemisen kansallispuistosta. Luontokeskuksella kävimme vielä kahvilla ja jätskillä. Kyltin mukaan "hyvin käyttäytyvät koirat" olivat tervetulleita sisään. Päätimme luottaa, että meidän piskit kuuluivat tähän kategoriaan. Söimme tosin ulkona ja koirat viihdyttivät viereisen pöydän herroja ja lapsikatrasta lojumalla reporankoina maassa ja olemalla auliisti rapsutettavina.