Viikonlopun riennot olivat kovin hakupainotteisia. Lauantai vierähti mukavasti hakukoetta järjestäen. Ratamestarin tehtävä on oikeastaan aika mukava, pääseehän siinä seuraamaan koirakoiden suoritukset läheltä. Tosin alueen valinta, merkkaaminen, tallaaminen, maalimiesten haaliminen ja sitten ohjeistaminen ja sijoittaminen alueelle, karttojen, eväiden, pressujen, alustojen jne. raahaminen metsään, paperityöt ja muut pikkuhommat on tietysti ihan oma lukunsa, mutta mitäpä sitä ei harrastustensa vuoksi tekisi. Onnittelut Gabille&Scifille ja Satulle&Zavalle hienosti läpäistystä kokeesta ja Anulle&Soololle pimeäosuuden onnistumisesta :)

Sunnuntaina hakuiltiin omien treenejen merkeissä. Katlan elämässä alkaa nyt kovan ajat, kun päätin etten anna sen enää kiskoa heikkopäisenä hihnassa edes hakualueelle mentäessä. Olin oikeastaan aika yllättänyt miten siivosti siirtyminen autolta alueen laitaan onnistui. Osasyynä oli ehkä se, että Kattis oli jo saanut juosta pari hepulirundia ja käydä moikkailemassa ihmisiä, mulla oli siankorva kädessä ja höpöttelin hölmönä koiralle. Mutta pääasia, että kulki hihna löysällä ja piti hienosti kontaktia - siankorvaan... Itse hakuina Katlalla oli kaksi haamua eli näyttäytyvää maalimiestä. Eka n. 25 metrin päässä kallion päällä, joten pisto oli reipasta ylämäkeä. Toka melkein 40 metrissä tasamaastossa. Näyttäytymisen jälkeen pyöräytin koiran ympäri ja se sai kirmata muistikuvalla perään. Kovaa se kirmasikin, ainakaan tuo kyykyttäminen ennen radalle menoa ei vähennä intoa näkyvästi. Käyttäytyminen maalimiehellä oli jälleen mallikelpoista, josta myös olin oikein tyytyväinen.

Taiga kävi hulmuttelemassa n. 250 metriä pitkän, 2h vanhan jäljen, jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa, loivempia mutkia, vähän ylä- ja alamäkeä kallionreunoja pitkin sekä neljä esinettä. Kulmat meni kerrankin tarkasti (jee), esineet löytyi vaivatta ja me jopa olimme jäljellä koko ajan yhtä n. 2 metrin pätkää lukuunottamatta. Jäljentekijä kulki mun selän takana ja kommentoi etenemistä "hyvä, hyvin menee". Kun vielä itsekin luottaisi, että hyvin menee... Liikaa epätarkkuutta ja nenän nostelua mun makuun, mutta pääasiassa ihan kelvollinen suoritus. Lopuksi retuutettiin vikaa esinettä taas ihan urakalla ja Taiga käyttätyi kuten aikuisen, arvokkaan koiran kuuluukin. Eh.

Sal ja Fau olivat vain seuraneiteinä mukana ja saivat osallistua treenejen parhaaseen osuuteen, oli loppupalaveriin jonka aikana mussutettiin pullaa ja Satun itse leipomaa ruisleipää. Vähänkö oli herkkua!

Eilen Fau oli Robinin kanssa tottistreeneissä, ja olivat kuulemma saaneet paljon kehuja, että ovat treenanneet kovasti ja petranneet viime viikosta. Mun täytyy nyt kyllä kertoa totuus: ne on treenanneet keskiviikkona noin kolme minuuttia, eikä muuten yhtään! Mitens se menikään, että lahjattomat treenaa...