Tiistaiaamuna pakkasin liudan koiria autoon ja kurvasin Espooseen treenaamaan. Reippailla viiden tunnin yöunilla (koska työvuoro oli loppunut vasta aamuyön puolella) sain tervehdykseksi "tarvitsetko kupin kahvia?" Kahvi kelpaa aina, joten aloitimme Katlan kauhistukseksi purkkiradalla, jonka aikana kahvi ehti tippua. Katla oli aivan väärässä mielentilassa, kiihtynyt ja sähelsi, se juoksi purkkien ohi, arpoi ja kohelsi. Pienen rauhoittumistauon ja sormenheristelyn jälkeen saimme pari kelvollistakin toistoa ja minä kahvini.

Sisätilaetsinnässä oli tällä kertaa helpompien lisäksi muutama korkeammalla (noin metristä puoleentoista) oleva piilo, joiden ilmaisu sujui moitteettomasti. Nopea tarkennus kurottamalla seinälle ja siitä suoraan istumaan ja tuijotus kohteeseen. Hyvä Kattis! Parilla piilolla myös löydön merkkaamista viivyteltiin, eli koira etsii, tarkentaa, ilmaisee mutta naksua tai kehua ei tulekaan heti. Katla hieman ihmetteli, tarkensi pari sekuntia ja palasi ilmaisemaan tismalleen samaa kohtaa sen näköisenä, että ymmärrä jo daiju, tässä se on! Ja siinähän se oli. Ei jättänyt koira löytöä eikä hermostunut, teki työnsä just eikä melkein.

Vielä yksi kerta on varattuna, ja koska nämä treenit on olleet todella motivoivia minulle, taidan yrittää varata kevääksi vielä toisen neljän kerran setin.

NW-treeneistä jatkoin suoraan Sipooseen tuttuun metsään lenkkitreffeille kaverini kanssa. Aamun vesisade oli muuttunut hajanaisiksi pilviksi, joiden välistä aurinkokin pilkahteli, joten saimme nauttia kivasta kevätsäästä. Totesimme, että metsä ei kyllä ole kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta, kun kaikki paikat on likaisen lumisohjon ja puista pudonneen roskan ja neulasten peitossa, polut umpijäässä tai muistuttavat jäisiä vuoristopuroja ja kulkeminen on hankalaa tai mahdotonta. Normaalisti tunnissa kuljettavaan kierrokseen meni kaksi tuntia, kun eteneminen oli jokseenkin hidasta. Koiriakaan ei kiinnostanut poiketa polulta kun heti upposi sohjoon. Lenkin jälkeen koirat olivatkin yltä päältä märkiä ja rapaisia.

Ehdin pariksi tunniksi kotiin syömään ja lepuuttamaan ennen illan ohjelmaa. Koirakoulu TahtoTassut oli mainostanut koirien peli-iltaa ja ajattelin, että se voisi olla hauska virike kohta 14v täyttävälle Faunalle. Joopa. Fauna oli kuin korsolainen mummo eläkkeenmaksupäivänä RAY:n pelikoneilla parin kaljan jälkeen. Silmät vain pyöri päässä kun se järjestelmällisen kiihkeästi kävi läpi kaikki älypelit ja nuuskintatehtävät, joita koirakoulun tiloihin oli järjestetty. Hyvä ettei lähtiessään oksentanut eteiseen ahmittuaan niin paljon herkkuja nopeaan tahtiin. Kotimatkalla takakontista kuului vaativa vinkuna, että tätä tarvitaan lisää!

Peli-iltaan osallistui samaan aikaan Faunan lisäksi ainakin kolme labbista, beagle ja pieni musta karvainen pystykorva. Faunaa ei muut koirat kiinnostaneet kun oli parempaa tekemistä. Tällainen puuhatuokio olisi Florallekin kiva, harmi ettei sitä voi tuoda vieraiden koirien sekaan kun se tuskin osaisi käyttäytyä vaan haluaisi rähinöidä. Se myökkääminen ei ole kenellekään kivaa, vaikka koirat pidettiinkin hihnoissa ja pääasiassa erillään toisistaan.

Mä pelasin jo nämä kaikki! Missä lisää?