Muu elämä eli työt ja vähän miniatyyrikoiratkin haittaavat harrastamista, joten multa jää väliin taas useammat treenit. Ja sekös harmittaa! Sunnuntaina treeniryhmä kävi Ruduksen Turvapuistossa vähän erilaisessa ympäristössä treenaamassa. Turvapuisto on siis tarkoitettu teollisuuden alan ihmisten koulutuspaikaksi, jossa opetellaan turvallisia toimintatapoja erilaisten isojen työkoneiden ympärillä, rakennustyömailla ja teollisuuslaitoksissa. Alue tarjoaa myös loistavat puitteet koirien treenaamiseen. Itse kömmin aamusta kotiin töistä, nukuin muutaman tunnin ja availin sitten kaiken iltapäivää ja iltaa ovea pennunkatsojalaumoille.
Maanantaina Robin vei vinttikoirat agilityyn, kun minä hoidin pentuja ja viihdytin taas pennunkatsojia. Ohjelmassa oli ollut oman seuran viikonloppuna järkkäämien kisojen kolmosluokan hypäri. Kaksulotteiset veti hienosti. Flopasta tulee vielä tykki, jos sen pää vaan kestää ja saadaan ohjaustehostin toimimaan.
Tällä viikolla olisi pelastuskoiratreenit myös keskiviikkona ja torstaina, mutta kumpanakin iltana olen töissä. Hetkittäin vihaan vuorotyötä, se tekee säännöllisen treenaamisen välillä aika haastavaksi. Viikonloppuna on sitten vihdoin luvassa rautaisannos terapiaa treeninpuutteessa kärvistelemiseen, kun ohjelmassa on ensimmäinen lähiviikonloppu nyt alkavaa tunnistusjälkikouluttajakoulutusta. Odotan tätä tosi innoissani! Avain huippua päästä opettelemaan aivan uutta lajia.
Vaikka viikonloppu meni töissä, pääsin onneksi iloitsemaan treenikavereiden koirahommista. Meidän treeniryhmäläisistä Kati ja mustaterrieri Jäbä suorittivat raunioilla peruskokeen. Sofia ja lapinporokoira Kielo kävivät tekemässä haun loppukokeen pimeäosuuden ja nyt heillä on kaikki SPeKL:n kokeet kasassa. Ensi keväälle sitten viranomaistarkistus (Virta) ja hälytyksiin! Upea uutinen oli myös Palveluskoiraliiton pelastuskoirien SM-joukkuekatselmuksen voitto "kotijoukkueelle" eli Suomen Pelastuskoiraliiton joukkueelle, joka koostui tänä vuonna mun kotiyhdistyksen Espoon Pelastuskoirien hälyryhmäläisistä. Onnea kultamitalistit ryhmänjohtaja Jari ja koirakot Ressu&Risa, Gabi&Scifi ja Juha&Kerkko! Ihan mahtava suoritus! Näin vanhanpolven harrastajana mua myös lämmittää suuresti liittojen välillä vallinneen eripuran ja raja-aitojen hiipuminen historiaan. Samalla asialla olemme ja kaikilla on opittavaa toisiltaan. On todella ilahduttavaa, että nykyään näihin tapahtumiin usein kutsutaan "sen toisen liiton" joukkue virailijaksi. Pääkaupunkiseudulla onkin jo pitkään ollut aktiivista yhteistyötä eri yhdistysten välillä ja hyvä henki. Hienoa, että sama asenne vaikuttaisi leviävän koko maahan.
Kirsikkana kakun (jota me niin tullaan saamaan treeneissä koesuorituksia tehneiltä) päällä Robin ja Fauna kävivät sunnuntaina agikisoissa kirmailemassa hypärinollan (jotain -10 ja etenemä reippaasti yli 4m/s) ja agifemman. Harmillisesti luvaa ei nollalla tullut, kun osallistujia ei ollut niin paljoa että neljäs sija olisi luvaan oikeuttanut. Viimeisen luvan/sertin metsästys siis jatkuu.
Pennuilla menee hyvin ja hetkittäin aika kovaa. Ne leikkivät, pomppivat ja purevat kuten koiranpennun kuuluukin. Sunnuntain ja maanantain aikana niitä on käynyt katsomassa yhteensä 13 ihmistä ikähaarukalla 5-68v. Pennut eivät ainakaan vielä tajua ujostella ihmisiä yhtään, vaan kiipeilevät estoitta kaikkien syliin, purevat varpaita ja roikkuvat lahkeissa. Edes huutavat ja riekkuvat pikkupojat eivät hätkäyttäneet niitä. Imuri pentuaitauksen vieressä aiheutti vähän kummastelua, mutta lepertely aidalla voitti ja pennut tulivat rapsutettavaksi vaikka imuri hurisi ja suhisi parin sentin päässä aidan toisella puolella. Arhippa, maailman pöljin kissa, erehtyi myös aidan väärälle puolelle ja sai välittömästi lauman pentuja loikkimaan päällensä. Kukaan ei vahingoittunut, mutta Arhippa oli selvästi syvästi järkyttynyt moisesta barbaarisesta käytöksestä.
Lepotauko ensimmäisen ja toisen vierailija-aallon välillä. Koiranpentuterapian antaminen on rankkaa työtä!
Ostin pennuille pienen kilisevän pallon. Se oli välittömästi aivan hitti! Palloa voi tökkiä, kannella ja paiskoa ympäriinsä ja se on niiiin hauska, koska se kilisee! Digitaalinen keittiövaaka aiheutti myös rajatonta riemua, kun pennut hoksasivat että vaa'an tökkäiseminen aiheuttaa piip-äänen. Lopulta vaaka sekosi, koska kosketusnäyttö oli aivan kuolan peitossa. Onnistuimme eilen punnitsemaan pennut. Neuvolakäynnin tuloksena oli painokäyrät kohdillaan, pienemmät pennut ovat ihan hilkun alle 2kg, Bardarbunga 2,3kg ja MrBig 2,5kg. Aika vinha muutos kuukaudessa 170 grammaa painaneesta rääpäleestä melkein kaksikiloiseksi pikkukoiraksi!
Pennut popsivat jo useammat annoksen kiinteää ruokaa päivittäin, vaikka Kattiskin imettää niitä vielä. Tähän mennessä on maistettu turvotettua kuivaruokaa, raakaa sika-nauta jauhelihaa, raakaa poroa ja lammasta sekä NEUta. Kaikki menee hyvällä halulla ääntä kohti.
Pieni Ruskea Koira sai tarpeekseen kotinsa vallanneista huonokäytöksisistä pienistä perkeleistä, pakkasi tavaransa kassiin ja muutti seuraavaksi kuukaudeksi maaseudun rauhaan eläkeläiskotiin. Viimeinen vilahdus siitä oli, kun se loikkasi vanhempieni auton takapenkille, napsautti turvavyöt kiinni ja käänsi kuonon kohti itää. Katsotaan suostuuko se enää palaamaan kotiin ollenkaan kun saa seuraavat viikot nauttia rauhasta, erityishuomiosta ja isosta pihasta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.