Lisäilen tähän nyt vihdoin (kolme viikkoa myöhemmin...) vähän tekstiäkin siitä, mitä aurinkoiseen ja leppoisaan viikonloppuun mahtuikaan.
Perjantaina saavuimme mökille alkuillasta, ja hyvä että ehdimme ulos autosta kun Janika&Timo ja Peto sekä Mari ja Tilhi jo kurvasivat pihaan. Ilta sujui koirien riekkumista seuraillen ja asettuen taloksi. Lisäksi tietysti saunottiin ja syötiin ja vähän juotiinkin. Ja tietysti juoruiltiin pitkälle yöhön ja naureskeltiin Peto-paralle, jota niin kovasti jo väsytti mutta ei millään olisi malttanut nukkua. Muut koirat sentään älysivät antaa periksi kun puolen yön jälkeen siirryimme sisätiloihin. Oli mukava huomata, miten hienosti teinikoiratkin osasivat rentoutua porukassakin ja käydä nukkumaan siihen jalkoihin.
Lauantaina heräsimme upeaan auringonpaisteeseen ja koirat nakattiin pihalle jatkamaan siitä, mihin illalla jäivät. Taisi olla jotain päättömän kaahaamisen ja villin reuhaamisen väliltä :) Meidän aikuiset koirat ottivat vähän rauhallisemmin. Taiga toimitti lähinnä hoitotädin tehtävää mennen väliin jos teinikoirien meno yltyi liian hurjaksi, muuten se makoili varjossa. Fauna spurttaili välillä ja yritti (ja onnistui) yllyttää etenkin Tilhiä pahoille teille viereiseen metsään. Fauna raahasi mökin pihaan jotain ylivuotisia luita minkä ehti, ja me kurjat ihmiset sitten keräilimme niitä tasaiseen tahtiin pois koirien ulottuvilta. Salka keskittyi inhoamaan remuavia teinikoiria koko olemuksellaan, ja joko puuhaili omiaan tai makaili närkästyneen näköisenä pihalla. Teinikoirat onneksi älysivät pysyä pois tiukkistädin tieltä eivätkä rassanneet Salkan hermoja turhan takia.
Lähdimme retkelle "Uolevin kirkolle", joka on ollut (ja kaiketi on edelleen) kylänmiesten "hartauspaikka", jossa ehtoollisviinaa on kaiketi nautittu vähän enemmänkin ja ihan ilman kenenkään siunausta. Me tosin emme ottaneet asianmukaisia eväitä mukaan, vaan tyydyimme Jaffapulloon.
Yleissivistävän (tutustuimme luontoon ja jääkauden merkkeihin) retkeilyn jälkeen otimme hakutreeniä koirille. Tilhi haki tallatulta kaistaleelta haamuna maalimiehen, ja sitten toisen "kolmiokävelynä" tallaamattomalta alueelta. Väsymys painoi koiria, mutta hienosti Tilhi jaksoi tsempata ja löysi metsään karkailevat makkarantarjoajat. Katla rynni myöskin metsään kahden kadonneen perään, mutta ilman näkövaikutteita. Fauna kävi hakemassa samaiset kaksi kadonnutta, ja myöskin ilmaisi napakasti haukkumalla. Viimeisen Taiga suoritti pienen etsinnän käyden läpi alueen risteilemällä keskilinjana toimineen metsätien yli ja haki myös tyhjiä pistoja, ja onnistui löytämään kovin katoilevan Marin jopa kahteen kertaan.
Palasimme mökille, jonne juuri parhaiksi oli saapunut Pia ja Vesa sekä Kaiku-veli, pienten porojen "setä" Arwo (Pihlajamäen Arwo-Merkki) sekä partacollie Heimo. Seurasi taas yleistä hengailua pihalla ja koirapainia. Sekä tietysti ruokaa, tositosi paljon ruokaa :)
Tässä kuvattuna Pihlajamäen F-pentuja rivissä
Katla (Fafnir), Tilhi (Feenix), Kaiku (Fantom) ja Peto (Fauni) osaavat hienon paikallaolon ;) 
Ja menossa... (Tämä taitaa muuten olla Pedon emännän Janikan ottama kuva?)
Tilhi, Katla ja Peto
aivan mielettömän kaunis Tilhi
Tytöt chillailee riekkumisen lomassa (Tilhi, Katla ja lapinkoira Taiga)
Faunan henkilökohtainen aavikko
Taiga harkitsee selvästikin jotain harkitsematonta.
Peto jäljesti varsin mallikkaasti
Katlalla oli jälleen hirveä kiire
Ja menossa... (Tämä taitaa muuten olla Pedon emännän Janikan ottama kuva?)
aivan mielettömän kaunis Tilhi
Tytöt chillailee riekkumisen lomassa (Tilhi, Katla ja lapinkoira Taiga)
Faunan henkilökohtainen aavikko
Syömisen jälkeen oli taas aika ihmistenkin aktivoitua. Päätimme lähteä tutustumaan paikkakunnan historiaan ja ihmettelemään koskea, jossa ennen oli saha ja sähkövoimalakin. Samalla saatiin Ruotila -sightsee, matka koskelle kun taittuu kylän "keskustan" läpi. Koirat pääsivät myös kastelemaan tassunsa, jotkut myös vähän enemmän.
Taiga harkitsee selvästikin jotain harkitsematonta.
Kaiku porukoineen lähti koskelle autolla ja sieltä suoraan taas kotia kohti ja muihin hommiin, me loput rahjustimme kävellen takaisin. Koirat alkoivat selvästi jo hyytyä, joten ihmisten piti keksiä omaa puuhaa.
Robin johdattaa naiset valssikuvioihinIhan perinteisestä valssista ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan agilityn ohjauskuvioista. Harjoittelimme peruskuvioita ihan koiraa hienolla agilitykentällä.
Improvisoitu agilitykenttä Havumäen pihassaKenttään kuuluivat myös kepit, tosin navetan päädyssä jossa maa oli sopivasti pehmeämpää tökkiä keppejä. Tokihan ne koiratkin piti sitten vielä aktioiva. Tilhi suoritti mallikkaasti elämänsä ensimmäisne kerran putkea ja hyppyjä. Peto teki pieniä ohjauskuvioita, Katla kävi hyppelemässä ja rymyämässä putkessa. Fauna esitti vinttikoiraloikkia ja jopa Taiga-mamma innostui vauhdikkaaseen suoritukseen. Salka totesi, että kontaktiesteet puuttuu, en ala tälläistä leikkiä. Hyppäsi yhden esteen ja irvisti tarjotulle nakille ja poistui nenä pystyssä pois.
Illalla saunottiin, uitiin joessa, syötiin taas ja älyttiin vihdoin mennä myös nukkumaan. Sunnuntaiaamu aloitettiin oikein verannan pöydälle katetulla aamiaisella, josta koiratkin taisivat saada osansa. Jotkut perheenäidit olivat erityisen riemuissaan siitä, että pääsivät suoraan laitettuun pöytään... Aamiaisen jälkeen lähdimme Picasso-hepan laitumelle kokeilemaan peltojälkeä. Ei me ehkä ihan vielä olla valmiita FH-kokeisiin, mutta ihan mukavalla mallilla oli pikkukoirien namijälkiharjoittelut.
Robin ja Fauna työn touhussa. Tämä on Faunan ensimmäinen peltojälki ikinä.Illalla saunottiin, uitiin joessa, syötiin taas ja älyttiin vihdoin mennä myös nukkumaan. Sunnuntaiaamu aloitettiin oikein verannan pöydälle katetulla aamiaisella, josta koiratkin taisivat saada osansa. Jotkut perheenäidit olivat erityisen riemuissaan siitä, että pääsivät suoraan laitettuun pöytään... Aamiaisen jälkeen lähdimme Picasso-hepan laitumelle kokeilemaan peltojälkeä. Ei me ehkä ihan vielä olla valmiita FH-kokeisiin, mutta ihan mukavalla mallilla oli pikkukoirien namijälkiharjoittelut.
Peto jäljesti varsin mallikkaasti
Katlalla oli jälleen hirveä kiire
Jälkipuuhailujen jälkeen siirryimme mökille, taas kerran syömään. Eihän me ilmeisesti muuta koko viikonloppuna tehtykään kuin syötiin... Syömisen jälkeen vieraat suuntasivat kohti kotia ja me jäimme vielä puuhaamaan pientä loppuviimeistelyä jo aamulla porukalla aloitettuun siivoukseen. Salka oli riemuissaan, kun tylsät vieraat koirat vihdoin lähtivät hänen mökiltään ja rallasi pitkin pihaa korvat luimussa ja nurmikkoa revitellen. Muut eivät innostuneet oikein Salkan puuhista enää, joka harmitti pientä nöpöttiä aika rankasti. Sal kävi härkkimässä kaikkia leikkikavereitaan vuorotellen ja selvästi ihmetteli, että miten ne nyt on kaikki noin uupuneita.
Uupuneita oli kyllä itse kukin kun vihoin olimme taas kotona. Oli tosi kiva viikonloppu, kiitos kaikille paikalla olleille ja otetaan joskus uusiksi! :)
Uupuneita oli kyllä itse kukin kun vihoin olimme taas kotona. Oli tosi kiva viikonloppu, kiitos kaikille paikalla olleille ja otetaan joskus uusiksi! :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.