Tänä vuonna me emme lähde Porokoirakerhon vuotuiseen poropaimennustapahtumaan. Asia päätettiin jo syksyllä. Liikaa menoja, liikaa rahankulua, liikaa töitä, liian hankalaa. Vuoden vaihduttua ja ajankohdan lähestyessä alkoi tuttu kuume taas poltella. Yritin sitkeästi työntää sitä jonnekin taka-alalle ja lohdutella, että kesäkuussa sitten mennään Saariselälle Yöttömän Yön kisoihin, onhan sekin jotain.

Mutta poropaimennusreissu. Sehän on perinne! Klassikko! Vuoden Tärkein Koiratapahtuma! Kevättalven kohokohta!

Silmäilin työvuorotaulukkoa varovaisesti (töitä on). Vilkaisin vähän karttaohjelmalla, että miten kaukana se Poikajärvi oikein onkaan (819km, melkein Etelä-Suomessa!). Tutkailin tilin saldoa (noh...) Mutta ei, eihän me nyt taas voida lähteä reissuun, just tultiin edellisestä.

Porokoirakerhon jäsenkirje tapahtumatietoineen saapui. Tungin sen "keskeneräiset" pinon alimmaksi ja yritin olla ajattelematta koko juttua. Pari päivää myöhemmin saapui toinen kirje. Vaaleansininen. Kerhon 20-vuotisen taipaleen kunniaksi tämän vuoden paimennuskilpailu on kutsukilpailu, johon pääsee käytännön porotyössä toimivat koirat ja aiempina vuosina kilpailussa hyvin menestyneitä koiria. Katla on kutsuttujen joukossa.

Vuorokautta myöhemmin olin täytellyt erinäisiä lippusia ja lappusia, vaihtanut työvuorot, sopinut kissanhoitajan, hankkinut vinttikoirille hoitopaikan, buukannut hotellin ja totesin, että HEI ME MENNÄÄN POROPAIMENNUKSEEN!

 Fiilistellään viime vuoden kisoista otetulla videolla:

;feature=youtu.be