Olen kirjoitellut aina välillä Floran kuulumisia vinttikoirapalstalle nettiin, jossa myös seurattiin tämän pentueen odotusta, syntymää ja aikaa kasvattajan luona. Oman blogin päivittäminen on jäänyt niin vähäiseksi, että kopion tähän nyt otteita palstakirjoitteluista muistoksi Flon pikkupentuajasta. Flora täytti juuri 7kk ja on jo aikuisen koiran kokoinen, niin se vauva-aika hujahtaa ohi!

 

Lauantai 27.10. (Flora muuttaa omaan kotiin)

flora-syyskuu-kotimatka-normal.jpg

Flora kiljui autossa, jännitti ekan puoli tuntia kotona, sitten se viuhtoi pitkin kämppää, puri pahvilaatikkoa, maistoi isojen koirien ruokaa (oma ei kelvannut), pissasi lattialle, haukkui kissaa, kiipesi olkkarin pöydälle ja astui pizzaan, söi palan reunaa ja nukkuu nyt sohvalla Faunan pepussa kiinni.

Isot koirat suhtautui tosi fiksusti, annoin niiden ulkona vähän nuuskia pentua ja se oli sitten siinä, sen jälkeen ne ei ole olleet kiinnostuneita pennusta, paitsi Kattis käy heiluttlemassa häntää sille mutta kun huomaa että Flo vähän jännittää, kattis kääntyy poispäin ja antaa Floran käydä nuuskimassa häntää ja kintereitä. Salkaa yököttää, mutta se meni sänkyyn nukkumaan ja mököttää siellä itsekseen.

 

Sunnuntai 28.10.

Flora rellesti melkein puoleen yöhön asti kunnes ilmoitettiin että nyt menee KAIKKI nukkumaan, myös hyvin pienet koirat, ja länttäsin pennun meidän tyynyjen väliin ja siihen se sammahti. Pari kertaa se herätti Robinin yöllä ja R käytti sen paperilla (tai paperin vieressä...) pissalla. Aamukuudelta Flora ilmoitti että nyt riitti, nyt RIEHUTAAN. Meitä se ei usko, mutta kun Fauna ärähti pentu hiljaa, se rauhoittui hetkeksi vielä makoilemaan hiljaa, jolloin mä loikkasin ylös ja palkinnoksi rauhoittumisesta etsittiin aamupalaa (omat nappulat ei kelpaa, kaikki muu maistuu) ja mentiin takapihalle ihmettelemään. Salka suhtautuu hämmästyttävän hyvin pentuun, siis Salkaksi hyvin. Se ei ole kuin pari kertaa rähähtänyt sängyn alta että tänne ei oo tulemista, muuten se on ihan nätisti nuuskinut pentua ja ulkona yritti vähän kutsua leikkimäänkin, mutta Floraa jännittää isot koirat vielä vähän. Flo osaa tosi fiksusti väistää ja olla rauhallisesti, jos isot koirat sitä komentaa.

Käytiin lähimetsässä pieni kiekka koko porukan voimin. Flora matkusti puolet matkasta sylissä, koska oli aika kylmä, mutta pienet pätkät se kulki ihan omin tassuin ja viuhtoi menemään villiä vauhtia ihmetellen lunta, ruohonkorsia, rapisevia lehtiä, Faunan häntää, keppejä, pieniä kiviä jne. Se yritti myös mennä tutkimaan ojaa, mutta tämä homma me julmasti estettiin jopa useampaan otteeseen. Ruokakin maistui ulkona, vaikka vähän taisi olla jännääkin. Katla olisi halunnut leikkiä, mutta iso musta riehuva pystykorva aiheuttaa Florassa lievää hirvitystä. Kattis on muutenkin soma, kun se hakeutuu pennun lähelle nukkumaan. Kyllä niistä hyvät kaverit vielä tulee, kunhan toinen kotiutuu ja vähän kasvaa. Kotona taas syötiin, nukuttiin, leikittiin lelulla, käytiin pihalla (!) pissalla, leikittiin ja nyt se vetää zetaa tuolla sohvalla Robinin käden päällä Faun ja Arhippa-kissan kanssa.

Reipas lapsi, joka osaa olla hyvin sinnikäs jotain halutessaan, ja halunsa se kertoo kuuluvalla äänellä. Ruoka katoaa kädestä niin että meinaa mennä sormetkin. Se kiipeilee kuin pieni marakatti pitkin sohvan selkänojaa, kävelee rämisevien ja kahisevien juttujen yli niitä noteeraamatta, ja ottaen huomioon että se on ollut meillä alle vuorokauden, se vaikuttii varsin nopeasti sopeutuvan uusiin kuvioihin. Näillä alkufiiliksillä voisin arvailla, että tästä tulee vielä oikein kiva harrastuskoira meidän porukkaan.

Niin ja mikä tärkeintä, se on aivan järkyttävän söpö kun se nykäisee korvat taakse ja läväyttää silmät lautasen kokoisiksi ja kysyy pääsiskö syliin.

 

Tiistai 30.10.

--- Mutta kaikkein söpöintä oli, että kun päästin sen autosta maahan, se kipitti hihnanmitan verran mun edessä meidän kotiovelle ja kun isot koirat alkoi haukkua kun avasi ulko-oven, Flora alkoi heiluttaa häntää kamalasti. Mä kun ehdin jo automatkan verran surra, kun lapsiraukka taas julmasti erotettiin perheestään. Ehkä se kuitenkin vähän edes tykkäää myös olla meidän koira. Tuossa se nyt nukkuu lampaantaljalla kerällä porokoiran vieressä, vedettyään ensin pienet painirallihepulit ja iltavillit takapihalla.

pikkuflo-normal.jpg

 

Maanantai 5.11.

Flora kertoo ekasta viikostaan omassa kodissaan:

Vimpa (maatiaiskissa) kertoi, kuka tässä talossa määrää
Arhippa (ocicat) hyvä painikaveri, joka välillä katoaa näköpiiristä kuin Spock konsanaan (beam me up, Scotty!). [Flo ei oikein tajua mihin kissa menee kun se ponkaisee suoraan ylöspäin.]
Fauna (silkkivinttikoira) on tutunnäköinen, mutta aika tympeä täti
Katla (lapinporokoira) on aina jaksava leikkitäti, joka riehuu ja riekkuu ja antaa nukkua lämpimässä kyljessä kyhnäten
Salka (suomenlapinkoira) on vähän jännittävä, kun puolet ajasta se esittelee hammaskalustoaan ja käskee häipymään, ja puolet ajasta se pomppii tasajalkaa ja haukkuu. [Floralla on vielä vähän oppimista omituisen tätikoiran sielunelämästä, mutta kaikenkaikkiaan Salka on yllättänyt hyvin positiivisesti ottamalla pennun ystävällisesti vastaan, se on vaan tarkka sängynalusestaan.]
Lisäksi täällä asuu kaksi ihmistä, joiden koulutus on vielä pahasti vaiheessa, mutta aika hoksaavaisia ne on. Ne oppi heti, että nenästä pureminen yöllä tarkoittaa "vie ulos" ja keittiön kaapin raapinen "anna ruokaa". Ne osaavat myös avata takapihan oven jos menee hyppimään sitä vasten.

Tän vakioporukan lisäksi on tavattu Pii (lapinporokoira, iso ja pelottava), Rhoo (lapinporokoira, vähän vähemmän iso eikä niin pelottava), Sukka (bordercollie, pieni ja superhyperhauska), Peto (lapinporokoira, tylsä), Mörkö (lapinporokoira, juoksee liian kovaa ja flirttaa Katlalle), Haiku (lapinporokoira, iso mutta superhauska), Hukka (suomenlapinkoira, kummallinen karvamoppi) ja 11 viikkoa vanha cotton de tulear pentu (pieni karvamoppi, tosi tylsä) [pentuparka pelkäsi Floraa kuollakseen]. Sekä joukko ihmisiä, jotka on kaikki jotenkin mielenvikaisia koska ne konttaa lattialla ja lässyttää.

Talouden leluvarannot on ihan jees. Parhaita on brindleraidallinen pallo ja vinkuva jääkarhu. Ruokapalvelu pelaa vähän hitaasti mutta kohtuullisen luotettavasti. Käytiin sellaisella lämmitetyllä sisänurmikollakin juoksemassa ja syömässä ja leikkimässä. Se oli paljon parempi kuin lumi tai vesisade. Siellä oli kaikenlaisia esteitä joita ihmiset kutsui "agilityksi" ja ne hurrasi hulluna kun mä rallasin ees taas sellaista putkea ja kiersin valkoisia tolppia. Mähän sanoi, että nää ihmiset on mielenvikaisia. Mutta siellä oli hyvä ruokatarjoilu ja hyvät lelut. Meen ensi viikolla uudestaan.

Autoilu tarkoittaa nukkumista Florapurkissa ja kun herää, on aina eri paikassa, tai siis joskus samassa kuin on ennenkin ollut. Kävin landella, jossa oli iiiiiiiso nurmikko ja varsin märkä joki, johon en aio tutustua enää tarkemmin. Sellainen nurmikko löytyi myös eilen illalla Sipoosta, ja yritin kertoa että voitaisiin vaihtaa se meidän pieni kotinurmikko isompaan.

Sanoivat, että katsotaan nyt.

Kaksi kertaa kävin näyttäytymässä alkukodissani, jotta ne näkisi että mulla on kaikki okei eikä tarvi surra vaikka mä en enää olekaan pitämässä niistä huolta, mulla on nyt uusi lauma jota vahtia.

 

Sunnuntai 11.11.

Laiha Lapsi kävi perjantaina eläinkaupassa vaa'alla: 4,6kg. Flo on mallia kuivan kesän orava, luiseva ja jäntevä pieni otus, jonka energiankulutus on ilmeisen suurta kun se hepuloi ja viuhtoo menemään. Se välillä nirsoilee kuivaruualle, kaikki muu (raaka liha yms., tuoreet purkki/pussiruuat, kuivatut lihat jne) uppoaa salamana. Laiha Lapsi syö melkein 5dl päivässä, joka on aika hurjaa kun vertaa mun aikuisten koirien 2dl/päivä.

Flora on käynyt pari kertaa leikkimässä bordercollie Sukan kanssa. Sukka on 4 viikkoa vanhempi, mutta sen minkä Flo häviää koossa ja voimassa, se voittaa ketteryydessä ja tiukalla luonteella (se komentaa Sukkaa kuin lapasta jos kokee että Sukka käy liian rajuksi, ja Sukka uskoo). Näillä kahdelle käy leikit hyvin yhteen ja niillä on ihan järkyttävä puppy-mayhem käynnissä aina, rallijuoksua ja tassuilla läiskimistä. Parin tunnin jälkeen onkin tarjolla hyvin rauhallisia pentuja joksikin aikaa...

Flo kävi eilen tokissa agilitytreeneissään ja oli superreipas. Se on vähän kuin yrittäisi pidellä sätkivää saippuanpalaa, kun se yrittää riistäytyä vapaaksi käsistä ja karata juoksemaan putkea (tai vaihtoehtoisesti juoksemaan muuten vaan pitkin hallia). Hyvien makupalojen voimin se seuraa aika kivasti kättä ja tulee kutsusta luokse. Tehtiin eilen jo hurjaa KAHDEN esteen sarjaa: putken läpi ja hypyn yli (ja sama toisinpäin). Miten e-te-vä pieni koira! (hyppy = siivekkeet joiden välissä on maassa n. 2cm korkea "bumppi" eli merkkaa hyppyriman paikkaa, jotta pentu oppii alusta asti asettamaan askelpituuden sopivaksi esteväleihin, mutta ei tarvitse hypätä vaan se vaan juoksee yli). Lisäksi tehtiin siivekkeen kiertoa, puomin alastulokontaktille pysähtymistä (pentu nostetaan kontaktille ja se ottaa pari askelta ja pysähtyy syömään namikiposta etutassut maassa ja takatassut kontaktilla) ja pussia (avustaja vähän nostaa pussia niin että reitin näkee, mutta pentu joutuu vähän kumartamaan kipittäessään läpi. Pussi oli ilmeisen hauska, koska päästessään multa karkuun Flo karkasi pussiin ja kävi seikkailemassa kankaan sisällä ihan omia aikojaan. Flo on superhuvittava kun sillä on selvästi kivaa ja se hyppypomppuloikkii ja juoksee niin että meinaa keulia ja lähteä sellainen aito vinttikoirahepuli käyntiin. Se myös karkasi multa TAKAISIN HALLIN OVELLE kun treenien jälkeen käytiin leikkimässä Sukan kanssa pihalla. Eiköhän siitä vielä agiitykoira tule.

Mitään muuta ei olla opeteltu, mitä nyt istumaan ruokakuppia odottaessa. Muuten se on ollut vain villi ja vapaa ja keskittyy tuhoamaan meidän asuntoa ja ajamaan isot koirat ja etenkin kissat hermoromahduksen partaalle. Eli tekee just sitä mitä pentujen kuuluukin tehdä. Ai niin, ja osaahan se olla autossa tosi nätisti, se melkein järjestään pistää suoraan nukkumaan kun sen nostaa autohäkkiin, ja kun mennään auton luo se hyppelee itse penkkiä vasten eli autoon meneminen ei vaikuta mitenkään vastentahtoiselta.

Viime yönä se kyllä herätti meidän klo 01 väittäen että sillä on pissahätä, mutta oikeasti se vain halusi juosta ympyrää takapihalla.

flora-pihalla1-joulukuu-normal.jpg

 

Sunnuntai 25.11.

Keskipakoisvoima yllätti vinttikoiran!

-"Juoksin minkä jaloistani pääsin tunneliin. Tiukassa mutkassa ajauduin tunnelin seinän kautta kattoon asti ja putosin sitten selälleni tunnelin pohjalle", nuori huimapää Flora kertaa lauantai-illan tapahtumia.
-"Sätkin hetken selälläni, kunnes löysin suuntavaistoni ja säntäsin ulos putkesta ja jatkoin seuraavan tehtävän suorituspisteelle."
Dramaattisesta kaatumisesta huolimatta vauhti oli niin kova, että Flora suoriutui kaikista kilpailijoista nopeimmalla ajalla vaativasta tehtäväradasta. Kysymykseen mitkä ovat tämän nuoren atleetin tulevaisuudenhaaveet Flora vastaa vimmatulla hännänheilutuksella:
-"Surmanajaja tai leikkaussalihoitaja!", villikko huudahtaa ja säntää tennispallon perään päästellen vroom vroom -ääniä.

Floran sponsorin Team Sysiväikeen edustaja myötäilee. Flora on harjoitellut anatomiaa tutkimalla jo useiden pehmoeläinten sisuksia. Kouluttajana toimii Sysiväikeen oma ammattilainen, porokoira Katla, jolla on jo yli viiden vuoden kokemus monenlaisten pehmoeläinten ja muidenkin esineiden pilkkomisesta alkutekijöihinsä.

 

Perjantai 30.11.

Florppa kävi eilen rokotettavana. Painoa 6,5kg ja oli oikein reipas. Itseasiassa niin reipas, että eläinlääkäri ihmetteli onko tän rotuiset aina näin avoimia ja osallistuvia. Kerroin, että Flo taitaa olla sieltä menevämmäst päästä kylläkin. Laiha Lapsi on terve mutta laiha (ei liian, mutta saisi syödä enemmänkin, myös lääkärin mielestä, mutta kun se ei syö), sillä on kulmahammas ottanut vähän osumaa ("näitä maitohammasvammoja näkee lähinnä malinoisin ja pitbullin pennuilla"), mutta ei vaadi vielä kuin seurailua. Pieni napatyrä on edelleen pieni ja harmiton. Lisäksi Flo näki bullterrierin ja oli silminnähden pöyristynyt näkemästään, nojautui mua vasten ja murisi. Muut koirat aiheutti vain hännänheilutusta.

Tänään Flora puhaltui tuulen mukana kumoon, onneksi oli hihnassa. Sitten se ilmoitti, että se ei ole pingviini eikä suostu ulkoilemaan pohjoisnavalla.

flora-tammikuu-normal.jpg

Keskiviikko 5.12.

Faunakin on vähän lämmennyt Laihalle Lapselle. Tässä yhtenä iltana oltiin menossa nukkumaan ja kapeat koirat tuttuun tapaan mönki sänkyyn meidän kanssa. Flora ihan ajatuksissaan unisena jyrsi Faunan takajalkaa pitkän tovin. Fauna tuijotti pentua hämmentyneen paheksuvasti, mutta ei edes murissut. Vielä joku aika sitten Flo ei päässyt edes kosketusetäisyydelle ilman rähähdystä, mutta nyt ne saattaa kelliä selällään rapsuteltavina ja mätkiä toisiaan tassuillaan ihan sopuisasti.

sohvakoirat

sohvakoirat-joulukuu-normal.jpg

sänkykoirat

sankykoirat-joulukuu-normal.jpg

 

Perjantai 21.12.

Flora tässä moi.

Meidän sohvalla on nykyään iltapäivisin ruuhka-aika. Jonoa on kuin Jumbon parkkihalliin joulunalusviikolla. Muitakin nukkumapaikkoja tietty olisi, mutta iltapäivisin kuuluu nukkua sohvalla (ja öisin sängyssä ja aamupäivisin keittiön pöydän alla).
Kuva

Ihmisten mielestä Ruskea Tätikoira on tullut seniiliksi tai hulluksi, koska sekin änkeää sohvalle samaan pinoon eikä rähise yhtään. En usko, että Ruskea Tätikoira on ollenkaan niin kärttyinen kuin kaikki väittää, koska se leikkii mun kanssa vetyatomia takapihalla ja on pääasiassa oikein kiva. Paitsi kerran se söi mun ruuat eikä kukaan kieltänyt, ihmisetkin vaan tuijotti silmät ruokakupinkokoisina ja kävi piirtämässä rastin seinään. Sanoivat, että Tätikoira ei ole ikinä, kertaakaan, missään tai milloinkaan mennyt toisen koiran ruokakupille. Tai minkään muunkaan eläimen sen puoleen. En tajua. Mä ainakin menen kaikkien kupeille heti kun silmä välttää ja aika usein silloinkin kun se ei vältä.

Vetyatomi on sellainen leikki, jossa Tätikoira on ydin ja pyörii paikoillaan keskellä pihaa ja haukkuu, ja mä olen elektroni ja sinkoilen sen ympärillä. Joskus siitä tulee ioni, koska elektronin liike jähmettyy pakkasessa ja menen sisälle ja ydin jää yksin pihalle. Ehhehhe.

Ollaan käyty siellä hyppelyhallillakin. Mun maine on kiirinyt jo viereisiinkin pitäjiin ja sieltä kävi yksi paparazzi kuvaamassa. Laitan tähän vain linkin, koska me ei kävellä copyraittejen päällä, ainoastaan tossa kylänraitilla.
http://www.flickr.com/photos/avjn/8284454309/in/set-72157632280303552

Hyppelyn jälkeen leikin taas tän Urheilusukan kanssa.
http://www.flickr.com/photos/avjn/8285476218/in/set-72157632280303552/

Mä käyn ainakin kerran viikossa kuluttamassa Sukkaa tai sit Sukka käy meillä. Sukka on mun paras kaveri, koska sen kanssa voi juosta ja purra ja painia ja haukkua, eikä kukaan kiellä tai hermostu. Opin Sukalta eilen tosi hyvän jutun: leikkiessä voi nostaa kaikki selkäkarvat ihan pystyyn! Kokeilin sitä heti Tätikoiraankin atomileikissä kun tultiin Sukan luota kotiin. Tätikoira pysähtyi kuin seinään ja tuijotti mua pää kallellaan vaikka kuinka pitkään ja ihmiset meinas tikahtua nauruun. En tajua, ei se toiminut niinku Sukan kanssa. Sukan kanssa kun vedetään inkkarit, niin se vaan leikkii inkkaria ja cowboyta. Se on inkkari, ja mä otan sen kiinni ja pistän nippuun.

Ihmiset sanoi, että mulla on ehkä kuus selkähaiventa ja ne sojotti kaikki eri suuntiin, mutta musta tuntuu että ne on vaan kateellisia kun ei niillä ole yhtään turkkia ja mulla on kuitenkin enemmän. Mun hännässäkin on jo tosi hienot hapsut, ainakin 2,3cm pitkät. Mittasin ihan itte (ja purin mittanauhan poikki, mutta se oli vahinko).

Faunan kanssa mä leikin lenkillä sellaista, että ensin me tuijotetaan, sitten me juostaan päin ja läpsitään tassuilla, ja sitten mä roikun sen takissa ja me juostaan sinne ja tänne. Faunan takkiinkin tuli reikä (mutta se oli vahinko).

Tässä me kyllä nukutaan eikä leikitä.
Kuva

Mä oon kuullut että on tulossa joku joulu, ja vaikka en tiiä kuka se on, niin olen yrittänyt päästä tunnelmaan. Söin jo kaksi joulutorttua (ilman lupaa, mutta se oli vahinko) ja avasin yhden paketin vaikka sitten mulle sanottiin, että ei olisi vielä saanut. No, se oli vahinko. Siellä paketissa oli kyllä joku ihan tyhmä juttu, joten en olisi halunnutkaan. Väittävät, että tuhmat lapset saa jouluna risuja, joten keskityn tosi kovaa olemaan tuhma, koska musta olisi tositosi siistiä saada tuoda sisällekin risuja ja silputa ne pitkin poikin. Olen yrittänyt monesti, mutta aina mua kielletään. Kerran salakuljetin sisälle kävyn ja se oli tosi hauska. Arhippakin halusi leikkiä kävyn kanssa ja sit me leikittiin yhdessä ja sit Arhippaan tuli ihan pienenpieni reikä (mutta se oli vahinko!). Arhippa ei onneksi suuttunut ja se edelleen haluaa leikkiä mun kanssa ja käy nuolemassa mun korvat ja nukkuu iltapäivisin sohvalla mun päällä.

Mä en tajua, miksi kissoilla ja ihmisillä on sisävessa ja mulla vain ulkovessa. Se on ehkä lievästi epistä, mutta koska pääasiassa hommat tässä taloudessa on ihan reilassa, niin olen suostunut tähän järjestelyyn. Pariin viikkoon en ole kertaakaan pissannut sisälle, paitsi eilen Sukan luona kylässä (mutta se oli vahinko, eikä niillä pääse ulos ollenkaan niin kätevästi koska niillä on ihan outo koti jossa ei ole ovea suoraan ulos).

Että tuhmaa joulunodotusta vaan kaikille, mä lähden nyt metsään mittailemaan millaisia risuja mä oikein kaikkein kovimmin haluisin saada!
Kuva

 

Maanantai 24.12.

Flipflop oli yöllä vähän puuhastellut ihan hiirenhiljaa koska me ei olla kuultu mitään = ei herätty. Se kävi hakemassa kirjahyllystä Robinin silmälasit ja muotoili ne uudestaan. Melkein olisi voinut itkettää, jos ei olisi naurattanut niin paljon, koska sohvalta jyrsittyjen silmälasien vierestä löytyi myös risu ja pätkä lahjanarua.

Mitens se menikään, että tuhmat lapset saa jouluna vain risuja?

(En tosiaan tiedä mistä risu on tullut meille sisälle, joten pakko on päätellä että tonttu on jättänyt sen Flormiitille.)

Joululahjoja kilteille lapsille

joululahjoja-normal.jpg

 

Tiistai 1.1.2013 klo 1:53

Mä oon töissä, mutta R on koirien kanssa kotona. Tekstareilla kertoo että meidän hoodeilla on ihan hirveä räiske (on aina uutena vuotena, oikeasti ihan järkky meno, paljon pahempi kuin mitä missään aiemmassa asuinpaikassa kuten Espoon Olarissa jne. on ollut). Flo vaan riekkuu ja rellestää kun ei pääse lenkille, leikkii ja tuhoaa paikkoja sisällä ja on käynyt pihalla tarpeillaan ihan normaalisti. Vähän katselee kovimpia räjähdyksiä, mutta ei pelokkaan oloisena.

 

Maanantai 7.1.

"Tullessani paikalle se oli jo rikki"

Muistatteko sen joskus vuosia sitten pyörineen mainoksen, jossa mies soittaa kiinalaisesta museosta jollekin tutulleen ja kyselee muina miehinä kuulumisia ja sitten "miten sä muotoilisit kiinaksi...?" Mulle tulee nykyään aika usein mieleen just se kohta, kun katselen Florpan touhuja. Viime aikoina meiltä on kummallisella tavalla tuhoutunut yhdet silmälasit, kahden tuolin jalat, pari kaapinkulmaa, pino kaupalla pahvia ja sanomalehtiä yms., erinäisiä tekstiilejä, joista suurin osa tosin onneksi koiranleluja, mutta joukkoon on mahtunut paidanhelmaa, sukkaa yms. Hämmentävällä tavalla tuhon ja hävityksen keskipisteestä löytyy usein Flora, joka katselee ihmeissään ympärilleen: "tullessani paikalle se oli jo rikki!"

flora-tammikuu2-normal.jpg

Lisäksi meidän leikkuulautataso on alkanut ilmeisesti vaatimaan osansa ja syö leipiä, koska ne katoavat noin millisekunnissa jo irrotat silmäsi niistä hetkeksi. Yhtenä päivänä olin kaverin kanssa lenkillä ja hän hämmästeli, että taskusta oli namit kadonneet vaikka kukaan koirista ei ollut käynyt yrittämässäkään taskuvarkautta. Jouduin huomauttamaan, että Flo taisi äskettäin pyörähtää hyppimässä häntä vasten pikaisesti.

Oppisikohan se kaivamaan myös lompakoita kadulla kulkijoiden taskuista?

vinkuva tennispallo causes mayhem!

flora-tennispallo-tammikuu-normal.jpg

 

Tiistai 15.1.

Florppa ja miten se väsytetään

Vapaapäivä, joten tein vain lyhyen aamulenkin ja palasin kotiin juomaan rauhassa aamukahvit ja katsomaan digiboksilta katsomatta jääneet sarjat. Floran mielestä vapaapäivä ja aamupäivä tarkoittaa jotain muuta kuin sohvalla makaamista, joten Flora juoksi Salkan kanssa pihalla vetyatomina. Ehkä pari tuntia. Lähdin sitten lähimetsään ulkoiluttamaan kameraa ja siinä ohessa vähän koiriakin. Florpan mielestä 1,5h lähimetsässä tarkoittaa 1,5h formularadalla. Umpihanki on vain pieni hidaste ja puut on tehty väisteltäviksi. Faunakin on alkanut leikkimään Flopsanin kanssa, joten meno on välillä aika hysteeristä. Sattuneista syistä en ole purkanut eilisiä kuvia kamerasta vielä, mutta laitetaan nyt tähän väliin yksi vanhempi iltahämärissä otettu kuva todistusaineistoksi.

Minulla on levitoivia vinttikoiria
Kuva

Kotona Flo otti tunnin päikkärit, koska Salla tuli käymään ja tokihan sen piti esittää parhaita puoliaan olemassa söpö, kiltti ja rauhallinen. Sitten se päätti "leikittää kissaa" ja sisustaa asuntoa uusiksi. Joten kun kaverini Aikki ehdotteli iltalenkkiä, olin täysin valmis lähtemään. Termiitit on kivempiä metsässä kuin asunnossa. Vajaa tunti oltiin taaperrettu kehnoa poluntapaista, kun Aikin porokoira Pii katosi. Siis me taaperrettiin, Kukka&Sukka paineli pitkin hankia korvat rusetilla ja rähinän kanssa. Kun Piitä ei kuulunut, päätettiin jäädä paikoilleen juomaan termarikahvit, kyllä se tulee takaisin kun hukkaa minkä ikinä perässä nyt onkaan. Vaan ei tullut. Huutelustakaan ei tuntunut olevan hyötyä. Jatkoimme etsimään Piin mahdollisia jälkiä ja yhdet yhytimmekin, joita Kattis jäljesti aikansa mutta lopulta hukkasimme ne suolle, jossa oli noin miljoonat jäniksen, kauriin ja ketun jäljet sikin sokin. Tässä kohtaa olin jo hälyttänyt Robinin ajelemaan parkkipaikalle huutelemaan, josko Pii vaikka löytäisi takaisin autoille. Päätimme palata omille jäljillemme ja kulkea takaisin autoille: Piin on pakko osata omia jälkiään takaisin sinne mistä katosikin, ja sitten siitä meidän tuoreita jälkiä pitkin takaisin. Eikö niin? Loputtoman rämpimisen jälkeen pääsimme takaisin auratulle tielle, tässä kohtaa lenkkiä oli takana reipas 3 tuntia. Voisi kuvitella, että pennut olisi väsyneitä, mutta aurattu tie aiheutti Florassa hepulin ja se rallasi tietä pitkin ees taas ja härkki Sukkaa leikkimään. Bordercollie vaan ei jaksanut enää. (tää tie on siis puomitettu ja sitä ajaa vain armeijan ajoneuvot ehkä kerran viikossa).

Kello oli päälle yhdentoista illalla, joten Robin otti Floran, Faunan ja Salkan ja lähti viemään niitä kotiin syömään ja nukkumaan. Alkuun takaboksissa oli kuulemma jotkut Florppabileet, mutta kun auto lämpeni kuului sieltä KOPS ja kotona takakontin nurkasta löytyi pienenpieni Florakerä. Ehkä se on ihan ymmärrettävää, onhan 4,5h metsälenkkeilyä tollaiselle pikkupennulle ehkä ihan riittävä määrä.

Olisi voinut kuvitella, että tänään aamulla Floraa ei saa hereillä kuin raapimalla sen paistinlastalla irti lattiasta, mutta mitä vielä. Ysin maissa se loikki mun päällä sängyssä, halusi pihalle juoksemaan ympyrää ja retuutti sitten lelujaan kun mä kampesin silmiäni auki ja yritin työntää kahvia sisään koneistoon. Kympiltä oltiin aamupissatuskiekalla ja autoon ja Hyvinkälle koirauimalaan. Mietin vähän, että meneeköhän koirat pohjaan kuin kivet, jos niiden jalat painaa yhtä paljon kuin mun. Flo ja Fau sai siis pelastusliivit ja uimaopettajan, Kattis sai tennispallon. Näillä puljattiin puoli tuntia niin että loiske kävi.

Florppa onkin Norppa.
Kuva

Lopuksi Faunakin ui ilman liivejä ja se on vihdoin oppinut uimaan ilman että se räiskyttelee yhtään!

Uimakoulun jälkeen kaahasin vanhempieni luo semipakolliselle kohteliaisuuskäynnille, vaikka mun silmissä kiilteli lähinnä ruoka ja sohva. Toisaalta mun vanhempien luona on kumpikin. Jotenkin VOISI KUVITELLA että Florakin olisi mennyt kiltisti nukkumaan olkkarin karvalankamatolle kuten muut koirat teki, mutta sen sijaan se käytti kaksi seuraavaa tuntia leikkimällä, pureksimalla sähköjohtoja, hyppimällä pyödille ja repimällä portaikonreunasta palan irti. Kolme aikuista ihmistä ei pysynyt sen vauhdissa mukana. Totuuden nimissä mä kyllä kävin jo aika hitaalla.

Eläinkaupan kautta kotiin, kamat purkuun, ruokaa pennulle ja klo 16 se sammui.

Tuolla se nyt makaa littanana kuin kampela eikä näy liikkuvan. Edes puruluukaapin kolisteli ei havahduttanut sitä. Sen siis SAA väsytettyä, mutta mä en ehkä kykenisi tällaisiin päiviin kovin usein...

Niin se Pii. Robin vei mun koirat ja mä vein Aikin ja sen kaksi koiraa kotiinsa ja palasin sitten auttamaan Kimmoa joka oli jäänyt etsimään Piitä. 3:16 mun otsalampun valossa kiilui jotain, joka hetken tuijottelun jälkeen varmistui Piin silmäksi. Siitä vielä vajaa tunti takaisin autoille ja 4:30 olin vihdoin kotona mun pieneltä iltalenkiltä, jonne lähdin klo 19. Kattis oli mukana vielä Piin etsintäkiekalla, joten nopeasti laskettuna minä ja Kattis lenkkeiltiin umpihangessa sellainen reilu 8 tuntia eilen. Eihän toi nyt hyväkuntoiselle koiralle ole juttu eikä mikään, mutta mä ehkä kuolen kohta.

 

Torstai 17.1.

Meillä tapahtuu kummia. Tänään kun tulin töistä kotiin, löysin Florapurkista normaalin sisustuksen lisäksi lapasen, päivän Hesarin, 3 kpl puhelimen latureita, mp3-soittimen, 4 kpl paristoja, usb-piuhan ja 0 koiranpentua. Portti oli tukevasti kiinni.

flora-tammikuu3-normal.jpg

 

Sunnuntai 27.1.

Flopsan täällä terve.

Kuulkaa, mä oon vähän lueskellut netistä ja oppinut yhtä sun toista. Ensinnäkin on hyviä ja huonoja kasvattajia, ja sitten on niitä jotka menee lankaan kun pennunostajat väittää yhtä sun toista mutta on oikeasti ihan kaheleita. Mä epäilen että tässä on nyt käynyt joku kauhee misunderständing kun mut myytiin tälle porukalle, näillä meinaa viiraa ja pahasti. Ja näiden kaverit on ihan yhtä kaheleita.

Kaks kertaa nää on jo intoa puhkuen lastanneet meidät koirat autoon ja ajelleet jonnekin kauaspois ja siellä on kumipukuinen täti joka nakkaa mut isoon vesikuppiin. Fauna mököttää ja porokoira vaan vetää korvat lippaan ja murahtaa että kannattaa vaan polskia niin pääsee helpommalla. Huomasin että se oli taas kerran oikeassa, koska jos et polski niin uppoat. Ja tää on siis helvetin iso vesikuppi. Joten minätyttö pistän polskien! Ja kuten aina, ihmiset tulee kauhean iloisiksi ja hihkuu ja hyppii ja heittelee tennispalloja. Mun mielestä niiden kannattaisi vähentää niiden keltaisten pillereiden syöntiä (väittävät että ne on vaan vitamiineja, hä?). Vesikuppitreenin jälkeen joutui suihkuun mutta toi matte on vähän hajamielinen ja unohti pestä mun naaman, joten korjaan kyllä itte tilanteen haukkailemalla vesisuihkua ja sylkemällä vedet sitten Faunankin naamalle. Fauna vaan mököttää, se on ihme hapannaama aina välillä.

fauna-joulukuu-normal.jpg

Niin joo, mutta mun piti siis kertoa että tänään niillä heitti isopyörä ihan lopullisen kerran. Kauhealla tohinalla taas aamutuimaan pakattiin ja mentiin, mutta tällä kertaa me vietettiin koko päivä tietokonetehtaalla. Matten kaikki kaverit koirineen oli siellä kanssa, mutta ne sen kaverit on KAMALAN hajamielisiä. Vähän väliä ne pölli MUN eväsrasiat ja harhaili pitkin tehdasta. Sitten mun piti juosta niiden perään hakemaan evääni takaisin ja aina kun mä sain ne roistot kiinni, matte tuli taas kamalan iloiseksi ja hihkui ja hyppi. No, se ei ehtinyt syödä aamupalaa (mä ehdin), joten kai sillä oli verensokerit vähän alhaalla ja siksi niin intohimoinen suhtautuminen meidän eväisiin (jotka mä kyllä söin itse). Ne kaverit vielä käpertyi istumaan jonnekin varastohallin hyllyköiden alle ja pimeisiin pukuhuoneisiin ja ties minne. En tajua.

Porokoira oli mukana ja kaikkien matten kavereiden koirat, mutta ne oli koko jengi jonkun uskonnollisen hurmostilan vallassa ja ihan transsissa vaan hinkui niiden eväspurkkivarkaiden perään eikä kukaan, siis KUKAAN, halunnut leikkiä mun kanssa. Porokoirakin vaan tuijotti haltioituneena matten perään ja loikki ja kiljui ja karjui että MENNÄÄN TÖIHIN!! vaikka yleensä se on ihan rela ja jopa vähän flegmaattinen. Mua olisi melkein voinut pelottaa kun kaikki oli niin outoja, mutta mä en pelkää mitään, joten vedin päikkärit siellä aulassa omassa kangashäkissäni ihan kaikessa rauhassa.

Että sellainen päivä meillä tänään. Kasvistädille terkkuja, ei mulla mitään hätää ole ja mä pärjään kyllä, mutta nää ihmiset joille sä myit mut on ihan nyrjähtäneitä. Nyt mua kyllä väsyttää ihan kamalasti, joten mä vien kaikki iltalenksulle ja nukkumaan. Matte jotain myhäilee että aivosolu rasittui, mutta mitä se sellaisesta tietäisi kun ei sillä taida olla aivosoluja ollenkaan?

Terkkuja vaan kaikille,
Florppa

P.S. Mä hukkasin eilen kaksi kulmahammastani kun leikin Faun kanssa ja nyt mun kieli ei pysy suussa. Mä vähän säälin just nyt Arhippaa, joka on kissa ja sillä on vain kolme hammasta ja varmaan aina sellainen tunne että kieli putoaa.

flora-fauna-tammikuu-normal.jpg

 

Tiistai 26.3.

Florppa taas moro. On kuulkaa pidellyt ilmoja ja kiireitä, niin että ei ole ehtinyt edes kuulumisia päivitellä. Helmikuussa kävin tekemässä remonttia landella. Nyt voin vakuuttaa kirkkain silmin ja viattomin ilmein, että ei ollut mun aikaansaannosta, että siellä oli viikon verran pannuhuoneen räjähtäneestä putkesta valunut vettä pitkin torppaa. Mä vaan ihan vähän autoin lattian purkamisessa ja voi pojat se oli hauskaa! Muovimaton reunasta kun otti kiinni ja tempoi niin johan läks! En kyllä ymmärrä miksi joku vähän väliä kantoi mut takaisin takkahuoneen puolelle, en edes paljoa ehtinyt vielä kokeilla erilaisten voimatyökalujen ominaisuuksia. Ihan vähän vilkaisin sitä sähköjohtoakin vain.

salka-joulukuu-normal.jpg

Maaliskuun alussa pystykorvat vei ihmiset käymään Lapissa. Ne kuulemma menee joka vuosi. Ensin ne istuu koko päivän autossa ja sitten ne seisoo monta päivää pakastimessa ja sitten ne katsoo sitä Lappia ja sitten ne taas istuu autossa ja tulee kotiin. Kattis oli ihan liekeissä tästä kaikesta ja kertoi, että se on vuoden 10 parasta minuuttia. Mä luulen, että se taas vedättää mua, koska mäkin jo tiedän että päivässä on paljon enemmän kuin 10 minuuttia ja tohon koko hommaan meni yksikaksimontapäivää, koska mä vietin ne mun alkukodissa ja leikin Riitan kanssa päivällä ja yöllä ja taas päivällä ja niin edelleen. Kattis sanoo että siellä on poroja joita se saa jahdata ja ne porot on niinku tosi isoja ei-koiria joilla on neljä korvaa ja ne ei hauku vaan ne juoksee kovempaa kuin Fauna ja niitä on aina monta kerrallaan ja sitten ne pitää saatella paikasta toiseen vaikka ne ei osaa kävellä hihnassa yhtään ja siksi ihmiset haluaa pystykorvat sinne paikalle auttamaan. Joku kilpailukin siihen liittyi ja kaiketi Kattis voitti ne porot ja sai niistä ainakin jonkun kiinni, koska ne toi tuliaisina kylmälaukullisen tuoreita poronluita ja lihaa ja täytyy sanoa että poro on ehkä yksi mun lempieläimistä, nam nam.

Ruuasta puheen ollen, me ollaan taas käyty monta kertaa tapaamassa niitä mun eväitä varastelevia ihmisiä. Mulle on alkanut valjeta että tässä onkin kuulkaa kyse suuremmasta asiasta. On olemassa kokonainen eväspurkkivarkaiden liiga! Niitä aina välillä pääsee livahtamaan jonnekin karkuteille ja silloin poliisi kutsuu paikalle superkoulutetut ja tarkkavainuiset koirat, jotka etsii kadoksissaolevia. Sen takia me käydään nyt harjoittelemassa sitä ihmisten löytämistä, nää matten kaverit ei olekaan oikeasti varastaneet mun eväitä vaan ne vaan leikisti varastaa ne, jotta mäkin saan hioa mun nenänkäyttökykyjäni ja kehittää uusia hajusoluja ja sitten mustakin ehkä isona tulee sellainen sankarikoira, joka käy ihan oikeasti etsimässä eväspurkkivarkaita kun poliisit ja niiden koirat ei pärjää enää keskenään. Mä ihan alusta asti ajattelin että mun ottosisko Kattis on kyllä ehkä suurin idoli maailmassa, mutta mua melkein huimasi kun sai kuulla että se ihan oikeasti on sellainen superkoira joka yön pimeydessä pukeutuu liiveihin, ottaa matten narun päähän ja johdattaa sit poliisit ja ambulanssit ja muut ruokapurkkivarkaiden jäljille. Vau.

Matte väittää että mä olen kasvanut niin että en oo enää yhtään pentu vaan isoin kaikista ja kun mä hyppään niin siltä tulee verta nenästä. No ehkä yhden kerran kävi niin mutta se oli ihan vaan vahinko. Sitten en ollut nähnyt mun parasparasta kaveria Sukkaa vähään aikaan kun Sukalla oli Tauti eikä se tullut treeneihin eikä leikkimään, ja sit me mentiin agihallille ja SUKKA OLI SIELLÄ ja mä vähän taas loikkasin ja ehkä ihan vähän kiskoin ja pyörin ja halusin mennä moikkaamaan Sukkaa. Oon kuulemma aika voimakas kokoisekseni, kun jaksoin vetää mattea mahallaan keinonurmella monta metriä perässäni ennenkuin se päästi irti narusta mielummin kuin jätti loputkin ihonsa keinonurmeen. Sit myöhemmion kun me treenattiin mä hypin niitä pieniä esteitä ja sit mä muistin että Sukka on hallin toisessa päässä ja hypin samalla vauhdilla ne metrin korkuiset väliaidat ja kävin vaan äkkiä pussaamassa sitä ja hypin sitten takaisin. Matte sanoo että kisoissa tulee hylky jos poistuu radalta, mutta en mä missään poissa ollut ja sekin oli vain vahinko, kun ne väliaidat oli niin matalia etten mä oikeastaan kai huomannut että ne oli siinä.

Että hyvin menee ja turkki kasvaa, ulkona en palele enää yhtään! Matte sanoo että se johtuu siitä että tulee Kevät, mutta mä en ole vielä ymmärtänyt kuka se on ja miten se mua lämmittää. Mutta ehkä sekin vielä selviää, sen verran oon oppinut että elämässä on paljon asioita joita mun pitää vielä tajuta ja mulla on kova halu ja kiire tajuta ne kaikki, joten eikun nenä tuulta päin ja uusia juttuja ihmettelemään!

Terkuin Flo

P.S. Ainii, näin iltalenkillä chihuahuan ja jäniksen. Niiden ero oli se että chihuahua oli fleksissä mutta jänis ihan vapaana. Tein niille kamalasti leikkiinkutsuja ja olin tosi kiltti, mutta ei ne kumpikaan alkaneet mua.