Teimme sunnuntaina harjoitusta Turun (tai minkälielähikunnan) Prisman parkkipaikalla. Kolme henkilöä kävelee rinnakkaiset jäljet, n. 1-1,5m päähän toisistaan. Parinkymmenen metrin jälkeen jäljet yhtyvät ja kulkevat tovin ihan kiinni toisissaan tai päällekkäin. Sen jälkeen jäljentekijät kulkevat ristiin, kaksi jatkaa siitä eri suuntiin ja kolmas painelee menemän suoraan eteenpäin. Tämä eteenpäin jatkava on kohdehenkilö, joka jättää jäljelle myös muutaman pienen esineen. Jäljennosto tehdään siten, että ensin ylitetään nuo kaksi muuta jälkeä ja kolmantena koira tulee kohdehenkilön jäljelle. Koiralle annetaan kohdehenkilön lähtöhaju jostain käyttöesineestä. Jäljet ajettiin aikataulusyistä hyvin tuoreeltaan. Säätila oli nollassa, vähän tuulista, kylmää ja märkää. Taivaalta ripotteli jotain lumen ja rännän sekaista.

Jäljentekijä jätti meille lähtöhajuksi oman hanskansa, muovipussissa mun auton tuulilasille. Otin sen siitä mukaani enempiä kyselemättä. Katla oli mukavan rauhallinen ja keskittynyt ja sniffaili lähtöhajua hyvin. Lähdin nostamaan jälkeä ja koira reagoi heti ensimmäiseen jälkeen, siis "harhajälkeen" ja aikoo kääntyä jäljestämään sitä. Stoppaan liinasta, odotan hetken ja pyydän jatkamaan jäljennostoa. Tokalla harhalla Katla hetken epäröi, mutta jatkaa sen yli ja tulee kolmannelle eli kohdehenkilön jäljelle, nostaa sen varman oloisesti ja jäljestää ongelmitta harjoituksen läpi. Ihmettelen vähän jäljennostossa ollutta ongelmaa, mutta pidän sitä koiran epävarmuutena vähäisen harjoitusmäärän takia. Nämä olivat sen lähes ensimmäisiä harjoituksia, joissa se joutuu valitsemaan oikean jäljen lähtöhajun perusteella. Lauantain vastaavassa harjoituksessa ei ollut ongelmaa kuitenkaan.

Harjoituksen jälkeen peesarin näkee tarkemmin mulle lähtöhajuksi annetun pussin esineineen ja toteaa, että se on sama, jota hän käytti jo omalle koiralleen. Peesarini oli myös tuon ensimmäisen harhajäljen tekijä.

Tässä kohtaa vedän syvään henkeä ja käyn kysymässä jäljentekijältä, antoiko hän mulle saman lähtöhajun, jota on jo kertaalleen käytetty. Näinhän siinä oli käynyt. Pussissa oli tietenkin hyvin vahvana sitä käsitelleiden ihmisten haju, jolloin koira merkkasi aivan oikein lähtöhajusta saamansa ihmisen hajun, joka oli sama kuin ensimmäinen "harhajälki"!

Harjoitus oli näin aloittelevalle koiralle vähän epäreilu. Tai oikeastaan aika paljon epäreilu.

Koirahan toimi aivan oikein, kun se valitsi kohdalle osuneista jäljistä ensimmäisen, joka vastasi sen lähtöhajusta samaansa hajua. Lähtöhajua sniffaillessaan  koira haistoi siinä vahvasti ainakin kolme henkilöä: minut, jäljentekijän ja samaa pussia ja lähtöhajuesinettä käsitelleen harhajäljentekijän (sekä arvatenkin myös pussia sniffailleen koiran ja pussiin ja esineeseen aiemmin tarttuneita hajujäämiä, mutta se on jo toinen juttu se).

Vahinkoja sattuu, eikä yhdenkään koiran koulutus mene pilalle yhdestä (tai edes useasta) huonosti toteutetusta harjoituksesta. Aloittelevalle koiralle tällaisia haasteita ei tietenkään tehdä tarkoituksella. Osaavalle koiralle sen sijaan on varmasti mielekästäkin opettaa, että jälkeä/kohdehenkilöä etsittäesä se saattaa kohdata muitakin lähtöhajukoktailista saamiaan hajuja, mutta koiraa pyydetään jättämään ne ja jatkamaan etsimistä. Jos tunnistusetsintä joskus siirtyy harjoittelusta "oikeaksi" pelastuskoiralajiksi ja sitä kautta käytäntöön, tulee varmasti tilanteita, joissa lähtöhajun kantaa koiranohjaajalle henkilö, joka on liikkunut etsintäalueella. Tärkeää olisikin muistaa kysyä lähtöhajun kontaminaatioketju: ketkä kaikki ovat siihen koskeneet, missä vaiheessa, ja ovatko he liikkuneet etsittävällä alueella lähipäivinä. Mitä enemmän koiranohjaaja tietää, sitä paremmin hän (toivottavasti) osaa tulkita koiransa reaktioita. Siinäpä melkoinen hajusoppa pohdittavaksi!