Varasin keväällä paimennuskurssipäivän kasvateilleni Woollandian paimennuskoululta. Mukaan ilmoittautui kaikki seitsemän lapinporokoirakasvattiani, aika hienoa! Lisäksi treenaamassa oli ihana suomenlapinkoirakasvattini Aava, sekä kasvattieni omistajien muita koiria neljä kappaletta ja Tulivuori-pentueen vanhemmat, isä Niilo ja emä Katla sekä Tähtisoturit-pentueen emä Haiku. Olipa mukavaa kun porukka on näin aktiivista ja innokasta osallistumaan, että saatiin ryhmä täyteen pelkästään "omaa porukkaa".
Aloitimme aamun kahveilla ja hyvin lyhyellä teorialla (joka oli ehkä aika turha, koska se ei ollut kovin jäsennelty, enkä tiedä ymmärsikö ensikertalaiset siitä mitään). Eniten sai irti kun seurasi muiden suorituksia, kuunteli kouluttajan kommentit ja kyseli ahkerasti. Sitä taktiikkaa olen itse käyttänyt paimennustreeneissä menestyksekkäästi.
Koko päivän satoi vettä. Välillä vähän vähemmän, välillä enemmän ja suurimman osan aikaa vaakatasossa. Reippaasti kaikki kuitenkin roikkuivat aidalla katselemassa. Lappalaiskoiran omistajat on tunnetusti säänkestäviä, kuten koiransakin.
Lampaat oli viettäneet yönsä pellolla, joten sain Heklan kanssa tehtäväksi hakea ne sieltä ja laittaa pieneen aitaukseen "varikolle". Alkukesän täysin laamailuksi menneiden treenien jälkeen en oikeastaan ollut aikonut tuoda koiriani lampaille enää ollenkaan (ja myinkin parit kesän treenit pois). Päätin nyt kuitenkin ottaa omatkin koirat mukaan kennelpäivään, saisipahan yleisö hupia tai jotain... En siis lähtenyt kovin suurin odotuksin hommiin, etenkin kun Hekla ei edes halunnut tulla laitumelle sateessa vaan karkasi auton viereen seisomaan surkeana korvan lintassa. Hain sen sieltä liinaan ja totesin, että mun paimennusvaistot on ennenkin osoittautuneet hyviksi, enköhän mä saa lampaat laitumelta vaikka ilman koiraakin. Menimme siis liinassa laitumen takakulmassa olevia lampaita kohti, aikomuksena irrottaa ne aidasta jonka takana niiden kaverit hengailivat, ja ajaa ne siitä tavalla tai toisella laitumen poikki pienempään aitaan. Yllättäen Hekla katselikin lampaita ihan kiinnostuneena ja kun vielä lampaatkin käyttäytyivät yhteistyöhaluisesti, nappasin liinan irti ja teimme ihan hallitun ja rauhallisen siirron poispäinajona peltoa pitkin suoraan pikkuaitauksen portille.
Kouluttaja-Tuija tuli avaamaan porttia ja Hekla painosti koko lauman kauniisti sisään. Sen jälkeen olikin ohjelmassa melkoinen temppuilu saada irrotettua laumasta kymmenkunta lammasta ja ne ulos pikkuaidasta. Rouvat lampaat olivat hyvin vastahakoisia suostumaan tähän ehdotukseen ja mun osaamattomuus söi monta hyvää tilannetta, jossa koira oli jo onnistunut tekemään oman osuutensa.
Lopulta sopiva määrä lampaita oli ulkona, loput sisällä ja koira välissä portilla pitämässä lampaat erillään toisistaan. Ja minäkin oikeassa paikassa eli sulkemassa porttia.
Se parhaiten nauraa, joka viimei...n saa lampaat aidan haluamalleen puolelle!
Heklaa alkoi tämä porttijumppa jo vähän ahdistamaan, kun se joutui tekemään aika paljon töitä ja mun huitominen (lue: ohjausyritykset) on useimmiten väärään suuntaan tai aikaan. Onneksi se sai "palkinnoksi" kuljettaa lampaita pätkän kun vietiin laumasta erotettu osasto pyöröaitaan muiden koirakoiden harjoittelua varten.
Heksulla oli nyt kokonaisuudessaan aivan eri fiilis kuin alkukesän laamailukaudella. Se vaikutti hetkittäin etäisesti jopa melkein paimenkoiralta.
Muut koirakot treenasivat kaikki pyörössä. Aloitimme Tähtisoturit-pentueen vuosikkailla, joista Hämy oli käynyt kerran aikaisemmin lampailla, Nila pari kertaa ja Galileo oli nyt ensimmäistä kertaa paimentamassa. Kaikki olivat erittäin kiinnostuneita lampaista ja njiiden kanssa harjoiteltiin rauhoittumista, sopivaa etäisyyttä ja lampaiden hallittua liikuttelua liinassa.
Sysiväikeen Kaukainen Galaksi "Hämy"
Sysiväikeen Voiman Vartija "Galileo"
Sysiväikeen Tähtien Soturi "Nila"
Junnuporukan jälkeen hommiin pääsi kohta kaksi vuotta täyttävät "Katlan pikku tulivuoret" eli Heksun sisarukset. Ärjä ja Tyyne oli nähnyt lampaita ennenkin, mutta Haltille tämä oli ensimmäinen paimennusharjoitus. Pojat olivat hyvin reippaina, mutta Tyyneä vähän hirvitti aluksi. Pienen miettimisen ja riittävän kaukaa emännän jaloista katselun jälkeen Tyyneltäkin alkoi löytyä paimenkoiran elkeet.
Sysiväikeen Askja Hämäränotus "Tyyne"
Sysiväikeen Katla Hallanhalli "Halti"
Sysiväikeen Krafla Hiidenhukka "Ärjä"
Lapinporokoirakasvattieni jälkeen harjoittelemaan pääsivät paimensukuinen lapinkoira Aava, myöskin kasvattini, sekä muut mukana olleet koirat. Aava oli innokas ja halusi kovasti pysäyttää laumaa. Se osasi kuitenkin hienosti ottaa liikaa painetta pois lampailta esittämällä niille söpösti leikkiinkutsuja tai käyden maahan.
Sysiväikeen Kaski "Aava"
Tähtsoturit-pentueen emä Haiku on nuorempana käynyt pari kertaa lampailla ja suorittanut poropaimennuskokeen. Juniorina silläkin on ollut havaittavissa enemmän intoa ja vauhtia kuin älyä, mutta nyt iän tuoman varmuuden kautta löytyi niitä jarrujakin ja ihan hallittua kuljettamista.
Pihlajamäen Kissimyyr "Haiku"
11-vuotias Niilo oli elämänsä ensimmäistä kertaa lampailla. Niilo on suorittanut taipumuskokeen poroilla. Nytkin se oli määrätietoinen ja järkevä ja osoitti hyvää taipumusta hallita laumaa ja liikuttaa lampaita rennosti.
Tuulenkuun Haltiamieli "Niilo"
Mukana oli myös entisen sijoituskoirani, lapinporokoira Siirin sisko Hallanevan Lapinsirkku "Piru", joka asuu samassa perheessä Salkan siskon Sirin ja sen tyttären Karan (Sysiväikeen Koskikara) kanssa. Piru on kyllä nähnyt lampaita, koska heillä kotona on pieni lauma lemmikkilampaita, mutta paimentamaan se ei ole ikinä päässyt. Tottumus eläimiin näkyi rauhallisena ja järkevänä käytöksenä.
Hallanevan Lapinsirkku "Piru"
Mukana treeneissä olivat myös Haltin, Tyynen ja Ärjän perheistä Pyry (Saranevan Leskenlehti), Kielo (Nutukas Päivänporotus) ja Armi (Sagaberran Järvenhelmi). Oli hauskaa, että paimentamaan pääsi myös vähän eri sukuisia koiria, koska ne olivat käytökseltään ja tyyliltään selvästi erilaisia. Katselemalla monenlaisten koirien toimintaa oppii aina uutta.
Ensimmäisen kierroksen lopuksi mukana seuraneiteinä olleet mummokoirat Salka ja Siri saivat käydä katsomassa lampaita pyörössä. Kumpikin oli kiinnostuneempi pienestä sisaruksellisesta välienselvittelystä kuin jostain turhanpäiväisistä villatukoista. Ei mummokoirien enää tarvitsekaan suostua mihinkään hömpötyksiin...
Naavaneidon Sirius "Siri" ja kevyt kesäinen karvanlähtö'
Naavaneidon Salka "Salka"
Viimeisenä vuorossa oli Katla, jonka oletin tekevän vielä vähemmän kuin lapinkoiramummojen. Vein sen liinassa pyöröön ja naureskelin, että kävellään nyt hetki tässä. Yllättäen Katla päättikin näyttää, että mistä on porokoirat tehty, ja ihan kauniisti kasasi ja kuljetti lampaita ensin yhdessä mun kanssa takaapäin ja kun päästin sen irti, se siirtyi tasapainottamaan ja teki mitä pyysin. Katlan selvästi tuumasi, että tää on ihan helppoa, en vain käsitä mitä järkeä tässä on. Seuraavalla kierroksella muut jatkoivat pyörössä, mutta Katlan kanssa otin pyörössä olleet lampaat pellolle, kuljetin ne pienen mutkan kautta varikolle ja siirsin pikkuaitaan, otin toisesta pikkuaidasta uudet lampaat ja vein pyöröön. Kattis teki kaiken ihan kuin olisi treenannut jo vuosia.
Jotain se ehtii nuuskiakin, mutta siiryi oma-aloitteisesti portille pitämään laumaa, että sain portin auki.
Pihlajamäen Fafnir "Katla"
Lauma ulkona, minä suljen porttia, Katla blokkaa vedon suunnan.
Sitten kuljetetaan pellolla
Hetki ennen häkitystä. Minä olen kuvan ulkopuolella avaamassa porttia, Katla on siirtymässä torppaamaan sivustaa jonne lampaat uhkasivat valua karkuun.
Katlan kanssa auttoi, että mulla oli selkeä tehtävä. Olen varmasti itse loogisempi ja määrätietoisempi kun yritän tehdä jotain sen sijaan, että vain haahuilisin pitkin peltoa. Katla tuntuu tajuavan milloin yritän oikeasti saada lampaat paikasta a paikkaan b tai estää niitä menemästä jonnekin, ja silloin se motivoituu auttamaan minua ja tekee luontaisesti paljon varsin hyödyllisiä asioita. Vähän sitä selvästi ahdisti vaikuttaa lampaisiin, kun sille on melkein yhdeksän vuotta opetettu, että mitään eläimiä päin ei oikein saisi edes katsoa, saatika mennä niiden lähelle tai liikutella niitä. Kattis kovasti varmisteli multa koko ajan, että ihanko oikeasti saan ja oletko nyt varmasti tyytyväinen. Silloin kun se tekee, se vaikuttaa luontaiselta paimenelta, joten ehkä mä jatkan sen kanssa vielä treenejä ja yritän vakuutella sille, että näin eläkeharrastuksena voi unohtaa kaiken aiemmin opetetun ja ryhtyä komentelemaan lambeja.
Heksu sai harjoituksen vuoksi tehdä pari aitauksesta ottoa ja siirtoa toiseen aitaukseen. Ihan viimeiseksi otimme kaikista aidoista lampaat ulos ja veimme ne pellolle ja jätimme sinne laiduntamaan.
Eka erä ulkona, Heksu pitää kun minä värkkään taas porteilla
Lauma kasassa ja sadekin loppui vihdoin!
Sinne ne rouvat jäi viettämään iltaa
Iso kiitos kaikille osallistujille, olipa mukavaa kun pääsitte paikalle. Ensi vuonna sitten uudestaan?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.