Viikonlopun aiheena on ollut agikisat. Kaikille koirille ja vielä talkoillen päälle. Perjantaina Robin oli illalla valmistelutalkoissa, minä leivoin kaksi pellillistä mokkapaloja myytäväksi kisoissa. Yhdellä kädellä. Pari työvaihetta vaati vähän mielikuvitusta. Kokeile vaikka itse jos et usko. (En suosittele). Lauantaina oltiin kumpikin koko kisapäivä eli 1. ja 2.-luokat kisapaikalla Ojangossa. Minä auttelin kaikessa, johon yksikätisenä pystyin. Siinä ohessa huvikseni mittasin Heklan. Se on medi. Siis oikeasti. Ainakin 2 mm alle rajan. Jos pitäisin sitä nälässä seuraavat kaksi kuukautta ennenkuin sillä on riittävästi ikää viralliseen mittaukseen, niin pysyisiköhän se noin pienenä? Olen ihan varma, että se kasvaa vielä just sen verran, että se lopulta mitataan kuitenkin maksiksi. En suostu.

En minoo piäni, minoon syliinmahtuva!
heksu-naama.jpg

Lainasin Floran Robinin ohjattavaksi, koska Flopa ja kipsikäsi eivät ole osoittautuneet toimivaksi yhdistelmäksi agilitykentällä. Eka rata oli iha kiva, mutta Flopaperkele roiskaisi puomin alastulokontaktin oikein kunnolla. Toka rata ns. lähti lapasesta, sokka irti, varokaa viripäätä vinttikoiraa jne. ja kun kontaktitkin oli tehty läpikaahattaviksi, Robin muisti kaiketi takaraivossaan mun aamuisen lämminhenkisen saarnan et sitten saatana anna sen rikkoa kontakteja tai mä teen susta kontaktipinnan ja palautti Flopan kontaktille ja otti hylyn siitä. Vika rata oli hypäri ja Florokoiran aivosolu oli vihdoin palannut maata kiertävältä radaltaan samaan halliin ohjaajansa kanssa. Yksi kummallinen ympyränjuoksenteluhärvellys tällekin radalle mahtui, mutta paikassa jossa siitä ei tullut virhettä kuitenkaan, söi vain aikaa. Hyvin ehti silti ja Flopatti kisaakin sitten seuraavat kisansa kakkosluokassa.

Robin näyttää iloiselta sertistä, mutta Flopasta en ole niin varma
flopa-agiserti.jpg
Tuo toinen mies on radan tuomaroinut Seppo Savikko. Iloiselta näyttää Seppokin.

Sunnuntaina oli kolmosten kisat. Faunalla oli dementoitunut sheltti kaahaa -vaihde hirttänyt kiinni agiradoille ja se rallasi vähän omiakin kuvioitaan. Mutta sillä oli hirveän hauskaa (ja yli 10v koirien kohdalla se on oikeastaan ainoa asia, jolla on merkitystä). Hypärillä alkoi jo tassuissa painaa ja tuli pikkusievä nolla, pari sekuntia yliaikaa tuli kaarrattelusta ja vauhdin hiipumisesta. Katlan agiradat oli ihan kivaa menoa, vaikka hylky tuli kummaltakin kun kipsikäsi-Jenni ei oikein osaa ohjata vain yhdellä kädellä ja totesin, että Kattis myös väisteli mun kipsikäsiohjauksia eikä tullut niihin oikein kunnolla ja teki ihmeellisiä "parempi väistää Matten kipeää kättä menemällä vaikka tuohon putkeen" -pyörähdyksiä. Fiilis näistä radoista oli kuitenkin ihan hyvä. Vikana hypäri, jolla Kattis oli to-del-la tahmea. Radalla oli hassu pituus, sellaisella kontaktipintamatolla päällystetty. Katla ei varmaan ikinä ole nähnyt sellaista. Se katsoi pituutta hetken täysin äimistyneenä, näin vain valtavan kysymysmerkin syttyvän sen pään päälle mikäs ihme este tämä on en tälläistä ole ikinä nähnytkään? Ja sitten se loikkasi suoraan palikoiden joukkoon yrittäen juosta niitä pitkin kuin rappusia... Palaset lenteli sinne ja tänne ja jatkoin sitten vain radan loppuun, vaikka hylkyhän siitäkin tuli (juu: pituudella astuminen on kieltovirhe eikä ratavirhe, tiesitkö sitä? Aika moni ei tiennyt, vaan ihmetteli, että miksi siitä tuli hylky eikä femma).

Tuloksilla ei siis juhlittu sunnuntaina, mutta nämä olivat ekat kisat pitkään aikaan kun mulle jäi tosi hyvä fiilis kaikkien koirien menosta. Sunnuntai jatkuu vielä Robinin osalta talkoillessa medien ja minien radat, minä karkasin kotiin hoitamaan kotona odotelleita koiria ja syömään Panacodia ja tuijottelemaan paheksuvasti kättäni, joka oli tän viikonlopun häviäjä. (Mielenterveys on voittaja, joten katson tämän erittäin hyvin vietetyksi viikonlopuksi kaikesta huolimatta.)

Nyt on hyvä lepuuttaa näiden söpöläisten kanssa.hekla-arhippa.jpg