Tein maanantaina hallilla vapaavuorolla tehotreenit porokoirille. Ensin vähän hajuhommia eli piilottelin halliin muutaman kuukauden vanhoja hajunäytteitä, joita sitten lähtöhajun perusteella etsittiin. Katlalle oli tarjolla myös "vääriä", Heklalle vain oikeita. Hyvin keskittyivät kumpikin ja oivalsivat heti harjoituksen idean. Päälle vähän agilityä. Katlalle kontaktisulkeiset ja palkkoja kontakteilta. Heklalle putkeen irtoamista parin hypyn kautta. Rimojen sijasta on bumpit. Heklan mielestä pinkki pallo on parasta. Se ilmaantuu aina mystisesti kun juoksee putkeen. Ihme homma!

Keskiviikkona yövuoron jälkeen nukuin tovin ja lähdin sitten porokoirien kanssa edustamaan pelastuskoiraliittoa kauppakeskus Selloon 112-päivän tapahtumaan. Kattis on kokenut pr-koira ja nauttii huomiosta ja silityksistä. Heklalle tämä oli eka kerta moisessa hälinässä ja tungoksessa. Ihan hyvin se pärjäsi, vaikka ilmapallot paukahtelivat rikki, ihmisiä tunki joka suunnasta lääppimään, poliisiauto vingutti sireeneitään vieressä ja paineilmalaite suhisi kun lapsille täytettiin ilmapalloja. Pidimme kaksi näytöstä Viaporin torilla. Halukkaat lapset saivat mennä "piiloon" ja koirat kävivät heidän ilmaisemassa. Lapsia riitti pitkäksi jonoksi asti molempiin näytöksiin. Kolme tuntia meni ihan siivillä.

Porokoira-akat Katla ja Niida paijattavana

Torstaina oli vinttikoirien agitreenit. Tällä kertaa ei ollut kouluttajaa, joten kaikki tekivät vähän eri harjoituksia. Floralle tein häiriötreeniä niin, että treenikaverit seisoskelivat kentällä "ratatyöntekijöinä" ja radan laidalla oli "seuraavana lähtövuorossa oleva koirakko". Kaikkein vaikeimmaksi osoittautui kuitenkin hallin nurkassa esteitä korjaava Robin. Siis joku mörkömöykky puuhaa tuolla jotain! Ei voinut mennä keppejä loppuun asti, kun joutui menemään mörkömöykkyä kohti. Kävimme tsekkaamassa mörön ja sitten päästiin kepitkin loppuun asti. Myös keinulla jännäily näkyi törkeänä lentokeinuna. Muistuttelin siis vähän mieleen myös mitä tarkoittaa jarruta ennen keinua.

Perjantaina porokoirille oli illalla tunnistusjälkitreenit. Kattis, Vasmi ja (epäporokoira) Naava tekivät samanlaiset harjoitukset, joissa nostettiin oikea jälki kahden harhan yli ja harhat kävivät myös harhailemassa sen oman, ajettavan jäljen päällä. Helmikuinen lämpöaalto oli sulattanut parkkipaikan paikoin asfaltille ja paikoin vesilätäköksi. Katlan jälki kulki valtavan lammikon läpi, jossa haju selvästi levisi vaikka minne. Kovasti se joutui työstämään, etenkin esineiden hajuja, mutta kahta prikkaa lukuunottamatta muut esineet nousivat ja jälki löytyi.

Heklan jälki oli helpommalla alustalla, eli tien varressa osittain jäällä ja osittain asfaltilla. Esineinä oli puuhelmiä ja jälki nostettiin yhden harhan yli, joka kävi myös kerran jäljen päällä. Ei ongelmia.

Koska yhdet treenit eivät riitä, jatkoin perjantai-illan viettoa vielä hallilla rally-tokon merkeissä. Flo ja Fau harjoittelivat käännöksiä ja eteen istumista. Heksukin pääsi mukaan ja tein sen kanssa sen elämän ekat oikeat "tottistreenit". Vauhtiluoksetuloa, vähän eteen istumista ja sivulle tulon alkeita. Mistähän saisin motivaatiota treenata sen kanssa edes jonkinlaisen auttavan perustottiksen kasaan? On niin paljon kivempaa vain rallatella maastolajeja ja tehdä nenähommia. Siis kivempaa minun mielestäni. Heksulle kelpaa kaikki, josta saa ruokaa. Äitin tyttö. Lopuksi Hekla sai vielä treffailla treenikaverini uutta pentua, neljän kuukauden ikäistä lakelandinterrieri Zenjaa. Zenjaa vähän hirvitti koko juttu, mutta ehkä ne ajan kanssa vielä ystävystyvät.