n. 2000 - 3.4.2018
Vimpan ensimmäisestä elämästä tiesi vain se itse. Eikä se ikinä kertonut, vaikka yritin kysyä. Venytteli vain kynsiään, ravisti korvaansa ja tuumasi, että mitä sitä vanhoja muistelemaan.
Vimpan toinen elämä alkoi, kun se kuoli Pikku-Huopalahdessa auton alle. Kuollut kissa nostettiin tiensyrjään, jolloin se avasi silmänsä ja näytti paheksuvalta. Eläinsairaalassa todettiin, ettei siitä ole kissaksi enää, saavat eläinlääkäriopiskelijat lopettaa sen. Silloin se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja naukaisi paheksuvasti, eikä sitä kukaan raaskinut lopettaa vaan se naulattiin, nidottiin, ommeltiin ja liimattiin takaisin kasaan.
Vimpan kolmas elämä oli pieni sairashäkki eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa. Lopulta sen varasi perhe, jolla oli pieniä lapsia ja paikka rauhalliselle ja kiltille kissalle. Sellaiselle, joka rauhakseen katselee maailman menoa ja ehkä vähän kehrää sylissä. Muutamassa kuukaudessa sairashäkki kävi Vimpan mielestä pieneksi. Se alkoi pomppia ja loikkia, kunnes se päästettiin ulos häkistään ja kipsattu tassu kolisten, kauluri päässä se suditteli, kiidätteli, rellesti ja riehui itsensä uuteen elämään pitkin eläinsuojan käytäviä, seiniä, ovenkarmeja ja ikkunanpieliä. Vimpan varannut perhe katsoi menoa kauhistuneena ja ilmoitti, ettei heille tuollaista petoa.
Vimpan neljäs elämä alkoi loppuvuodesta 2002. Se asteli tötterö kolisten ulos kantokopasta, loi koiralaumaan ylenkatseen ja tassutteli olkkarin poikki sohvalle auringonläikkään, kellahti siihen selälleen ja alkoi kehrätä. Se kehräsi, kiipeili, pomppi ja loikki, nukkui sylissä, tuijotti myrtyneenä milloin mitäkin, oppi puhumaan koiraa, karkasi naapuriin kesken joulukorttitalkoiden ja räjäytti takkahuoneen täyteen kultahilettä ja hopeatähtiä, se tassutteli valjaissa kuntopolulla ja halusi tervehtiä vastaantulevat koirat, se kiipeili mäntyihin ja toi ulkotarhasta sisään vain vähän tapettuja myyriä, sellaisia mukavia jotka sätkivät vielä ja valuivat verta ja suolenpätkiä. Se kulki iltaisin ikea-rotta suussaan ja huuteli, koska asiat olivat kuten niiden pitikin olla. Se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja päätti, että tässä minä vietän kaikki loput elämäni, ja juuri niin se teki, koska Vimpa oli Kissa, ja Kissat tulevat ja menevät kuten ne itse tahtovat.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.