Keskiviikkoilta kului taas raunioilla. Olimme vähän myöhässä, joten tottikset jäivät väliin ja muutenkin tuntui, että omien ajatusten keräämiseen meni puolet illasta. Porukkaa oli paikalla aika vähän, alkaneet kesälomat verottavat osallistujia. Muutama viikko kuitenkin vielä tsempataan ja vasta heinäkuussa jää treenit sitten tauolle :) Radalla oli häiriöinä ruokaa ja vaatteita ja aiheena lähekkäiset piilot, ja Taiga sekosi täysin heti alkumetreillä. Se ilmaisu makkaraa, haki pipoa ja sähläsi sydämensä kyllyydestä. Hetken seurasin epätoivoisena sen menoa, kutsuin sitten luokse ja rauhoitin piippaavan ja sekopäisen koiran viereeni. Vasta kun aivot palasivat toimintakuntoon laskin sen uudestaan radalle. Kummasti pieni tuumaustauko auttoi, ja nyt nousivat maalimiehet näpsäkästi yksi toisen perään ja häiriötkin saivat jäädä rauhaan. Hohhoijaa, sanon minä. Ei aina voi olla täydellinen, ei edes viisaat ja vanhat lapinkoirarouvat.

Katlalla oli myös alueena samainen keskikasa häiriöineen. Kattis tarkensi näpsäkästi löydöt ja jätti ruuatkin rauhaan kun komensin sen ekalta ruokakätköltä pois. Ei hullumpi suoritus.

Robin oli kotona työkiireiden takia ja Fauna ja Salka seuraneiteinä. Olivat kuulemma käyneet metsässä rauhallisella iltakävelyllä. Meidän menosta oli kyllä rauhallisuus sen sijaan kaukana, kun treenien jälkeen lenkkeiltiin porukalla. Katla ja Taiga revittelivät menemään airedalenterrieri Artun kanssa pitkin peltoa minkä kintuistaan pääsivät.