Floranpäivän perinteisiin kuuluu jo kolmatta vuotta jotkut treenit ja vihreä prinsessakakku. Tällä kertaa kävimme vinttikoirien agilitytreeneissä. Tehtiin kivaa rallattelurataa, jossa pääpaino oli kontaktiharjoittelu kovasta vauhdista. Flopa oli hyvä. Vain kerran meinasi tulla härdelli, kun uusi treenikaverimme kelpie Veli kurkkasi aidanraosta kentälle ja Flo syöksyi päälle karjuen kuolemaa. Eihän sillä oikeasti ole kanttia mennä päälle asti, vaan se kääntyi metristä pois ja huusin sille. Sen verran pienen vinttipimeen maailma järkyttyi, että vaikka se jäi lähtöön ihan nätisti, ei se pystynyt tulla ohjaukseen vaan kaarsi mun takaa A-esteelle seisomaan 2-on-2-off. Kontaktillaseisominen on ehkä omituisimpia sijaistoimintoja joita koiralle voi kuvitella, mutta Flopa tekee sitä aina kun ahdistaa liikaa.
Fauna on tullut vanhaksi. Se ei enää loiki kontakteja vaan kipittää ne nätisti alas asti
Kattis kävi torstaina agihallilla. Olin vähän etuajassa ja kaikki muut myöhässä, joten odotellessani tein lyhyen treenin keppikulmia, kontakteja ja eteen irtoamista. Katla oli aika väsynyt päivän pelastuskoiratreeneistä eikä kovin vauhdikas. Teki kyllä tunnollisesti. Päätin, että jätän ryhmätreenaamisen väliin. Turha yrittää hakea onnistunutta fiilistä ja hyvää suoritusta väsyneellä koiralla, vaan mielummin lopetan kun me kumpikin ollaan tyytyväisiä ja saatiin hyvää settiä siitä mitä tehtiin. Jäin kuitenkin hallille auttamaan radan rakentelussa ja tutustuin rataan ja pohdin ohjausvaihtoehtoja ja katselin muiden treenejä. Keppikulmahengessä kokeilin Katlan kanssa yhden lyhyen pätkän radasta, muutaman hypyn ja siitä kepeille tosi tiukassa kulmassa ja metrin päässä olevan hämäysesteen ohi. Meni kuin unelma. Tajusin lopettaa ajoissa. Hyvä minä.
Kalenteri näyttää taas koko toukokuun ihan kauhealta. Harmittaa, etten ikinä ehdi kisaamaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.