Mietiskelimme sopivaa yhden yön retkikohdetta ja arpa osui tällä kertaa länteen. Lauhanvuoren kansallispuisto vaikutti sopivan helppokulkuiselta mummokoirillekin ja mahdollisti yhden yön telttailun. Samalla reissulla voisimme käydä kiertämässä Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa lenkin.

Ahtauduimme siis autoon: kuusi koiraa, kaksi ihmistä ja tavarat tekee isossakin farmariautossa hieman tiukkaa. Auto jätettiin Spitaalijärven parkkipaikalle ja lähdettiin tallustelemaan. Sää oli epävakainen ja kylmä. Spitaalijärven kerrotaan saaneen nimensä siitä, että sen veden uskottiin parantavan sairauksia. Vettä oli jopa pullotettu ja toimitettu spitaalia sairastaville Venäjälle asti. Mummokoiratkin päättivät kokeilla järven parantavia voimia ja kävivät juomassa sen ruskeaa vettä. Tiedä sitten auttoiko.

Salka Spitaalijärvellälauhanvuori1.jpg

Lauhanvuori nimessä se vuori tuntui olevan vahvasti liioittelua. Polut olivat leveitä ja ylämäki varsin loivaa. Metsä- ja kangasmaitikan kukinta oli parhaimmillaan. Männikkö kasvoi sitä keltaisemaan.

lauhanvuori2.jpg

Lauhanvuoren huipulla oli valtava näkötorni. Pakkohan sinne oli kiivetä!

lauhanvuori4.jpg

Jätimme vanhemmat koirat ja rinkat alas. Hekla ja Flopa kiipesivät mukanamme torniin. Flora ei ollut aivan vakuuttunut oliko loputtomasti rappusia ja hieman tuulessa heilahteleva torni paras mahdollinen idea, mutta urheasti kiipesi huipulle asti.

lauhanvuori3.jpg

Hekla sen sijaan oli innoissaan. Se rakastaa kiipeilyä ja haluaisi aina mennä kaikille reunoille kurkkimaan maisemia. Tornissa se olisi halunnut kiivetä kaiteen päälle katselemaan. Vaikka se on varmajalkainen kuin gekko, kielsin moisen uhkarohkeuden ehdottomasti ja Heksuli joutui tyytymään penkin päältä katseluun.

lauhanvuori5.jpg

Kansallispuistojen merkityt reitit ovat siitä mukavia, että voi keskittyä maisemiin eikä tarvitse juuri päätään vaivata suunnistamisella. Lisäksi reitit on yleensä vedetty alueen keskeisten nähtävyyksien kautta ja niiden varrella on vaihtelevan tasoisia opastauluja. Parhaillaan kylteistä oppii uutta ja mielenkiintoista, pahimmillaan tekee mieli läimiä kädellä otsaan muutakin kuin vain hyttysiä tappaakseen ja sitä ihmettelee, että kuka taulakääpä tämänkin on kirjoittanut.

lauhanvuori6.jpg

Pystytimme leirin Ahvenlammin nuotiopaikalle. Fleksistä sai kätevän lisänarun telttaan.

lauhanvuori7.jpg

Pieni Ruskea koira sai olla irti, koska sen fleksillä oli parempaa käyttöä. Kolmetoistavuotias mummeli tuskin aiheuttaa suurta tuhoa heinäkuisessa illassa. Se ei poistu paria metriä kauemmas leiristä, eikä saisi mitään elävää kiinni edes vaikka yrittäisi. Salka on vain kerran elämässään lähtenyt jäniksen perään, silloinkin vain koska minä yllytin. Takaisin se tuli yhdestä sanasta. Muutenhan Salka kiertää maassa olevan linnunpesätkin monen metrin kaarella, rauhoittavia signaaleita esittäen. Pinkulan mielestä on täysin sopimatonta lähestyä mitään elollista olentoa ilman lupaa. Olen joskus saanut sen kiinni "juttelemasta" jopa hämähäkille - kohteliaan välimatkan päästä tietysti.

lauhanvuori8.jpg

Leiripaikka oli kauniin lammen rannalla. Tänä kesänä ei ole lämpimiä säitä juuri ollut, joten vesi oli hyytävän kylmää. Jätin ajatuksen iltauinnista sikseen ja puin vinttikoirille hupparit.

lauhanvuori9.jpg

Faunan mielestä oli hävytöntä, että se oli raahattu kylmään metsään yöksi. Peittelin sen koirien makuupussiin tulipaikan viereen. Siinä se makasi ja osoitti mieltään mulkoilemalla murhaavasti. Myöhemmin Katla kävi kerälle Faunan kylkeen ja puikkonokka oli tyytyväisempi, kun sai elävän lämminvesipullon.

lauhanvuori10.jpg

Oli niin kylmää, että punaviinikin piti temperoida nuotion lämmössä. Vaikea uskoa, että on heinäkuu!

lauhanvuori11.jpg

Fauna tahtoisi jo nukkumaan, mutta ei voi mennä yksin telttaan. Pelkääköhän se pimeää? Vaikka eipä heinäkuisessa yössä juuri pimeä tule.

lauhanvuori12.jpg

Tiivistunnelmaisen yön jälkeen nousimme yhtälailla kylmään, mutta sentään hieman aurinkoiseen aamuun. Kahvia ja lettuja!

lauhanvuori13.jpg

Malla-Kaarnikkakin näytti vähän siltä, että olisi halunnut aamukahvia. Se joutui tyytymään kuivattuihin maksaherkkuihin ja letunpalasiin.

lauhanvuori14.jpg

Leirin purun ajaksi perustimme koiraparkin. Edellisiltana Malluaisen valjaista singahti Orbiloc-valon punainen muovikupu näreikköön. Se ilmaisesti takertui toisen koiran talutushihnaan ja repeytyi irti. Kahden ihmisen ja parin koirien voimin suoritetut etsinnät eivät tuottaneet tulosta. Patteri löytyi, mutta kupu jäi kadoksiin. Sen sijaan löysimme kymmenkunta pientä muoviroskaa, jotka keräsimme mukaan pois vietäväksi. En edelleenkään ymmärrä miten kirkkaanpunainen esine voi kadota niin täydellisesti, ettemme löytäneet sitä vaikka näimme alueen jolle se lennähti.

lauhanvuori15.jpg

Tassuttelimme takaisin autolle ja ajelimme seuraavaksi Kauhaneva-Pohjankankaalle. Pinkkis vihaa pitkospuita, ja niitähän täällä riitti. Etenimme siis hyvin verkkaiseen kun Pinkula asetteli tassujaan pitkoksille ja välillä rämpi myrtsin näköisenä suossa.

 

 

kauhanevapohjankangas1.jpg

Yritin saada koirista kivaa ryhmäkuvaa, mutta ne näyttävät lähinnä hälisevältä koululaisjoukolta luokkaretkellä. Salka piti laittaa puuhun kiinni, jotta se suostui samaan kuvaan muiden kanssa. Malla-Kaarnikka putosi pitkoksilta, eikä muutenkaan osaa olla sekuntia kaempaa paikallaan käskystä. Nuo neljä muuta sen sijaan pakkautuivat tiiviiksi ryppääksi kuin paraskin sotilasosasto. No, saa kelvata.

kauhanevapohjankangas2.jpg

Pilvinen päivä suolla. Kylmä tuuli karkotti hyttyset. Tänä kesänä ei inisijöistä ole juurikaan ollut haittaa, kun lämpimiä päiviä on ollut niin harvassa.

kauhanevapohjankangas3.jpg

Suon toisella laidalla oli taas näkötorni. Pidimme pienen evästauon ja jätimme koirat odottamaan siksi aikaa kun kiipesimme torniin katselemaan maisemia.

kauhanevapohjankangas4.jpg

kauhanevapohjankangas5.jpg

Iltapäivä oli pitkällä kun palasimme autolle ja ajelimme perinteisesti pizzalle ja kotiin.Montakohan ABC:tä ja pahvikahvia tai ankeaa pizzaa sitä onkaan elämässään ehtinyt nähdä?