Olimme eilen taas rauniotreeneissä, poikkeuksellisesti Herttoniemen radalla kun olimme sopineet hesalaisten kanssa ratavaihdosta.
Olin pyytänyt Katlalle maalimiehen L-muotoiseen tunneliin sinne keskelle olevaan huoneeseen, niin että tunnelin toinen pää oli tukittu ja toiseen päähän (tuulen yläpuolelle) oli ryntätty pressu vaikeuttamaan koiran tunkeutumista tunneliin.
Kasan vieressä (tuulen alapuolella) oli traktorinrenkaita pinossa ja niissä oli toinen maalimies. Tämän rengaspinon vieressä oli "hökkeli" jonka sisällä oli metallinen kansi ja sen alla kaivo, josta meilla paikallisoppaana ollut hesalainen sanoi, että he eivät sitä käytä.
Tästä alkuasetelmasta etsitin koiralla ensin vähän tyhjää aluetta ja sitten se nappasi kasan päältä hajun tuosta tunnelihuoneessa olevasta maalimiehesta ja alkoi sitä työstämään. Kattis ilmaisi maalimiehen tarkalleen sen yläpuolella kasaa kaivamalla ja haukkumalla, johon hesalainen sanoi että huone vuotaa just siihen kohtaan. Kehuin koiraa ja pyysin sitä vielä tarkentamaan (halusin nähdä uskaltaako se tunkeutua sen pressusysteemin läpi). Kattis lähti laajentamaan hakua ja painoi sitten suoraan siihen hökkelille ja alkoi erittäin varmasti ilmaista sitä kaivon kantta. Ajattelin että se on vaihtanut hajua ja jättänyt sen homman joka meillä oli kesken ja alkoi nyt hakea sitä traktorinrengaspinossa olevaa ja ilmaisee sitä "väärin" tarkentamatta kunnolla. Annoin sen vähän aikaa haukkua ajatuksella että kohta se itse alkaa tarkentaa kun mamma ei hyväksy, mutta Kattis alkoi kolisuttaa kantta sen verran tarmokkaasti että mun oli pakko pyytää se pois ennenkuin se tipahtaa kaivoon (siinä oli rako, josta erittäin pieni ja erittäin tarmokas porokoira olisi teoriassa ehkä saattanut mahtua, jos olisi saanut kantta vähän siirrettyä syrjään). Pyysin tarkentamaan, K kiertää ja tarkistaa ja painaa aina takaisin kaivolle haukkumaan. Tässä vaiheessa mä kysyin hesalaiselta, että EIHÄN siellä vaan voi olla mitään? Kuulemma ei voi.
No näytin sitten että KATSO TÄSTÄ NUIJA sitä rengaspinoa, jolloin K reagoi kuin sähköiskun saanut (kuten se tekee kun se löytää uuden hajun), alkoi nostaa nenää ylös ja hypellä takajaloillaan ja hakea ja ilmaisi sitten ihan hyvin rengaspinoa vasten seisten (pino oli ehkä kahden pienen porokoiran korkuinen), vaikka tähän mennessä se oli näyttänyt koko ajan alas. Ihmettelin vähän, että se käyttäytyi ihan kuin olisi saanut just uuden hajun vaikka tässä vaiheessa siis uskoin, että se siinä kaivolla ilmaisi just tota rengaspinoa mutta vaan huonolla tarkennuksella.
Eipä mitään, palkkaa suuhun ja jatketaan, ohjasin koiran takaisin kasalle jossa se merkkasi sen alunperin ilmaisemansa paikan ja jatkoi rinnettä alas jolloin pääsi vihdoin sinne tunnelin suun lähelle, selvästi löysi taas voimakkaamman hajun ja haki tunnelin suun ja pressuista välittämättä rymisti sisään ja kävi ilmaisemassa maalimiehen tunnelissa.
Myöhemmin oli Veikalle (kultainennoutaja) samassa tunnelihuoneessa maalimies ja sehän perkele ilmaisi sen sieltä samalta kaivolta hökkelistä, jota Kattis oli niin varmana ilmaissut!!
Tässä vaiheessa aloimme hakata tyhmiä päitämme yhteen ja tehdä empiiristä tutkimusta, ja niinhän se oli että sieltä tunnelihuoneesta lähti toinen tunneli, jonka tukki vain puinen ritiläseinä, ja se tunneli päätyi siihen kaivoon... ja kun tuulen suunta oli mikä oli, toi tunnelikompleksi oli kokonaisuudessaan iso hormi, joka veti sen maalimiehen hajun just siihen kaivolle. Meidän paikallisopas ei vaan ollut tietoinen tästä tunnelista tai näiden piilojen yhteydestä.
Voi että mua otti päähän. Mun pieni, etevä, taitava, loistava rauniokoiran alku oli koko ajan työstänyt samaa hajua ja ilmaisi erittäin varmasti sen vahvimman hajun kohdan ja vielä umpipiilona (sille ei ole vielä opetettu umppareita ollenkaan, vaan se on aina päässyt edes jonkun ritiläseinän läpi "kontaktiin" maalimiehen kanssa). Ja minä nuija käskin sen pois ja väen väkisin vaihdoin sen uudelle hajulle. Tyhmä, tyhmä, tyhmä...
Positiivisena asiana tässä voisi tietty nähdä, että
-K osaa ilmaista umpipiilot erittäin hyvin ja tarkasti
-K ei vaihtanut keskeneräistä hommaa vieressä olevaan "helpompaan" hajuun
-K jätti maalimiehen/hajun ilmaistuaan sen mulle kun käskin ja siirtyi tekemään hommaa jonka minä sille osoitin
-K palasi jatkamaan siltä kesken jäänyttä työtä kun sai uuden mahdollisuuden (vaikka se ei ollut saanut mitään palkkaa tän hajun ilmaisemisesta aiemmin)
Ja mitä me siis tällä kertaa opimme?
LUOTA KOIRAAN.
Faupsel oli myös geimeissä mukana ja kävi illan pimeydessä hakemassa kaksi maalimiestä radalta. Faunalla oli niin kivaa, että se meinasi hypätä ulos nahastaan kun otin vähän tottista ennen radalle päästämistä. Maalimiehet se ilmaisi haukkuen leikkiinkutsu-asennossa häntä villisti heiluen. Oli tosi onnellinen vinttikoira :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.