Pari kuukautta on vierähtänyt ilman että olen saanut blogia päivitettyä, mistähän aloittaisi... (kuvia lisäilen myöhemmin kun olen parempien yhteyksien ääressä)
Elokuussa pidin viikon lomaa, jonka kunniaksi lähdettiin käymään - missäpä muualla kuin - Pohjois-Karjalassa porokoirien kokoontumisajoissa. Mukana oli toki myös pörrökoirat ja vinttikoira. Poroporukan muodosti "Katlan paras kaveri Sirna" laumoineen (Janka ja Pulmu-pentu), sekä Sirnan tytär, mun sijoituskoira Siiri Oulusta "isosiskonsa" Halon kanssa. Lisäksi paikalla oli toki talon oma norjanharmaa Binja. Että koiria riitti.
Pääasiassa vaan hengailtiin ja oltiin, olipa hauskaa nähdä millainen viipottaja Siiristä on kasvanut! Melko sporttinen eläin. Käytiin toki myös vähän tutustumassa maisemiin, mm. Kolvanauuron luontopolulla (melkoinen rykäisy helteessä ylös ja alas jyrkkiä seinämiä, karseaa kivikkkoa ja ryteikköjä). Loppumetreillä Äly ja Väläys eli Katla ja Sirna vielä päätti käydä jahhtaamassa jotain elukkaa, mutta onneksi palasivat parissa minuutissa. Mielessä ehti toki käydä kaikki kauhukuvat pohjoiskarjalaisille saloille ikiajoiksi kadonneista koirista. Toisena päivänä käytiin Kolilla "ihan vaan pieni lenkki", joka osoittautui taas useamman tunnin hienvalutusreissuksi. Mutta oli hienot maisemat silti!
Pohjois-Karjalasta palattiin turistoiden Kerimäen ja Punkaharjun, Imatran ja parin muun paikan kautta kotiin. Viikonloppuna meillä oli taas hoidossa kasvattini Aava, joka tuntuu solahtavan osaksi laumaa varsin vaivattomasti. Ohessa käytiiin vähän agiliitelemässä ja hakuilemassa.
Elokuun puolivälissä kävin katsomassa Helsingissä luonnetestiä, johon osallistui mahdollinen tulevien sysiväikeläisten äiti, Villi-Joikhu Super-Hyperi "Lumo", saaden loppupisteiksi 172p, laukausvarma ja kaikki osa-alueet tukevasti plussan puolella. Kiitos Petra testauttamisesta ja oikein täyspäinen koira se on :)
Elokuun lopussa vietettiin viikonloppu Espyn hälytysryhmän leirillä Inkoossa. Koko lauma oli mukana, joten lauantai suunnistusrastiradalle jaoimme sen kahtia ja Robin lähti Faunan ja Salkan kanssa eri joukkueeseen kuin minä Katlan ja Taigan kanssa. Tulipa tehtyä mukana vajaan 7 tunnin päivälenkki höystettynä hirvikärpäsilä, ampiaisilla ja mielenkiintoisilla tehtävillä (suunnistusta, ensiapua, viestintää, "yleistietoa", esine-etsintää, ahtautumista autoon jne.) Illalla maistui sauna ja nauru... Sunnuntaina treenailtiin rakennusetsintää vanhassa navetassa ja aittarakennuksessa.
Syyskuun eka viikonloppu menikin sitten kolme koiraa hoitoon ja Katlan kanssa suuntasimme Tampereelle, SPeKL:n vuotuiseen hälytysryhmien ryhmäkatselmukseen. Espyltä oli tänä vuonna kaksi joukkuetta, joissa Robin oli toisena ryhmänjohtajana ja minä koiranohjaajana toisessa. Suuri kiitos TSE:läisille hienosti järjestetystä tapahtumasta! Nukkumaan ei paljoa keritty, mutta päästiinpä treenaamaan varsin vaihtelevia, todentuntuisia ja hauskoja etsintätehtäviä vuorokauden ajan. Ensimmäinen rasti oli perjantai-iltana pilkkopimeässä Särkänniemessä, ja ajatus koirasta etsimässä Kummitustalossa hykerryttää edelleen.
Lauantai alkoi sitten meidän joukkueelle jäljestystehtävällä, johon Kattis "arvottiin" hommiin ja hyvin nousi jälki ja löytyi sekä sienikori että sienestäjä. Seuraavaksi kävimme etsimässä Finlaysonin tehtaan uumeniin kadonneita työntekijöitä. Taas Katla pääsi hommiin tarkistamaan vanhoja viemäriverkostoja (? tai mitälie pimeitä, likaisia katakombeja). Sokkiin joutunut siivoaja sitten löytyikin, tosin tarkistettuani henkilön peruselintoiminnot tuomitsin hänet mielenterveyspotilaaksi psykoottisen käytöksen perusteella ;) Kolmantena kävimme vesistörastilla, jossa saimme apua Meripelastusseuralta ja kruisailimme ribbiveneellä pitkin saaria ja rantoja. Neljäs rasti oli maastoetsintää Pirunlinnassa, eli aivan mielettömän upean muinaislinnan louhikoissa. Maalimies oli hauskassa pienessä luolassa, jonne minä kartturin ominaisuudessa toki pääsin ryömimään tarkastammaan tilannetta. Viimeinen rasti olikin taajamaetsintää varsin vilkkaan urheilukeskuksen alueella, jossa Kattis pääsi taas hommiin ja hienosti paikallisti sekä maalihenkilön että tämän hukkaamaan kassin.
Kaikenkaikkiaan olin oikein tyytyväinen nuoren, vielä melko kokemattoman koirani toimintaan pitkäkestoisessa ja vaihtelevassa tilanteessa. Sosiaalisuudessa ei ole ongelmaa (paiskasin sen vieraan narttukoiran kanssa auton takaboksiin ja sanoin, että "pärjäile", ja asuttiin samassa mökissä kolmen muun koiran kanssa, kaikki melko vieraita Katlalle), se vaan jaksaa ja jaksaa, keskittyy loistavasti ja osaa käyttää nenäänsä.
Koska viikonloppuja ei kannata tuhlata kotona kökkimiseen, seuraavana viikonloppuna lähdettiin Turkuun päiväksi treenaamaan raunioilla. Päivään sisältyi neljä eri rastia, josta ekalla meidän ryhmä teki tavan raunioetsintää, sitten tehtiin kettistelineitä ja koiran käsittelyä (mm. piiiitkän tunnelin läpi ryömiminen ja koiran kantamista nostovaljailla), kolmantena tehtiin tarkennusharjoituksia "laatikkoleikkinä" ja viimeisenä kaikki osallistujan yhtenä ryhmänä tekivät miljöbaanaa metelin ja kuuman höyryn säestämänä. Olipa hauska päivä, kiitokset VSPK:lle!
Viime viikonloppuna olikin sitten Espyn oma leiri, jossa minä palloilin hakukouluttajan ja järkkärin ominaisuudessa. Leirillä hakuiltiin, tottisteltiin, tehtiin naksuharjoituksia, ihmeteltiin kertovan ilmaisun kouluttamista, laulettiin ja käytiin vähän etsimässä yöhön kadonneita hälytysryhmäläisiä (ne on ihan holtitonta sakkia ne!). Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille!
Tässä ohessa on sitten lenkkeilty, käyty raunioilla, agilityssä ja hakuilemasa, ja mitä nyt kaikkea normaalia koiraelämää sitä tehdäänkään. Nyt tahti vähän rauhoittuu muutamaksi kuukaudeksi kun mulla alkoi etäopiskelukaudet Kuopiossa ja Tampereella, joka rajoittaa koiraharrastamista aika paljon. Kepo reippaasti käy tyttöjen kanssa raunioilla tiistaisin, ja eiköhän viikonloppuhin parit hakutreenit saada mahdutettua...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.