Eipä ole aikoihin tullut päivitettyä treenikuulumisia... voi mua.

Perjantaisin on agiliidelty, siis Fauna ja Katla. Kisalisenssien hankkimisestakin on puhuttu. Hmm. No, saas nähdä. Fauna menee parhaimmillaan ihan loistavasti, ja välillä on ihan kuutamolla. Katla menee aina täysillä ja tosi kovaa, kartturi vaan on ihan hukassa. Ei oo helppo laji, ei.

Torstaisin olen vetänyt pentutokoa Keravan Koiraharrastajissa, ja siinä ohessa on tullut sitten käytyä Katlan kanssa ihan kentälläkin treenaamassa. Eteenmenosta on tullut Maailman Kivoin Liike, jota ennakoidaan ihan törkeästi jos vaan kuvitellaankaan, että tänään ehkä tehtäisiin eteenmeno. No, kova into on hyvä asia, tarkkuus onkin sitten vielä hakusessa ihan kaikessa.

Keskiviikkoillat sujuu raunioilla vielä tän kuun loppuun. Taiga on ollut useimmilla kerroilla mukana ja käy illan pimeydessä hassuttelemassa vielä pari raunioihin unohtunutta maalimiestä, kun ei ne nuoremmat kuitenkaan osaa... Faunakin on ollut pari kertaa mukana, ja on niin intopinkona että alan miettiä oliko sittenkään fiksu ratkaisu jättää se treeneistä pois. Kattis käy tasaisen varmasti tekemässä ja osaamassa, on se etevä pieni porokoira. Nyt on työn alla tunkeutuminen piiloihin ja tarkentaminen, sekä ilmaisu niin että koira oikeasti osoittaa tarkasti ilmaistavan kohdan (vahvimman hajun kohdan). Ihan umpi-umpi piiloja en vieläkään ole halunnut ottaa, vaan ainakin joku rako tai kolo on aina, josta maalimies sitten pääsee koiran palkkaamaan (sormiensa menettämisen uhalla, tosin). Katlasta tulee kyllä ihan pätevä rauniokoira, jos ei mitään ihan kummallista pääse tapahtumaan.

Hakuilut on välillä pimeässä, välillä valoisassa, sunnuntaisin kun treenataan. Katlalla on vähän pressuongelmaa, eli se tuppaa tunkemaan liian lähelle ja saattaa kähmiä pressua. Sinällään ei mikään ihme, kun raunioilla nimenomaan opetetaan pyrkimään mahdollisimman lähelle. Nyt kun rauniokausi on lopuillaan, otetaan haussa oikein tehokuuri käytöskurssia maalimiehellä. Eiköhän sekin homma saada talven aikana kasaan. Taiga on ollut nyt jo muutaman kuukauden tosi hyvässä kunnossa, ja onkin saanut välillä treeneissä ihan kunnollisia harjoituksia. Iän tuoma varmuus näkyy siinäkin, ettei turhia pistoja tehdä, vaan koira hakee maalimiehet aikalailla muutamalla lähetyksellä oli alue minkälainen tahansa, eikä kukaan jää metsään eikä selän taakse. Välillä on otettu partiointina, ja kyllä veteraanikoirakin kulkee kun on motivaatio kohdillaan! Taikusen kanssa on niin ihana treenata, kun luotan siihen ihan satavarmasti, että se tekee ja osaa.

Parit jälkitreenitkin on käyty tekemässä, mutta aika vähälle on jäljestäminen taas jäänyt. Pitäisi keksiä jostain pieni porukka jonka kanssa käydä treenaamassa, ehkä se motivoisi harjoittelemaan enemmän.