Lähdettiin juhannuksen ratoksi porokoirien kanssa lenkille, Saara ja minä. Pakkasin mukaan termariin kahvia, marjapiirakkaa ja kameran ajatuksella, että voisin yrittää kuvata Sirnan söpösti pyöristyvää vauvamasua. Niinpä, vettä tuli kuin Esterin perseestä kun saavuttiin Sipooseen. Hetken pohdinnan jälkeen päätettiin kuitenkin ottaa eväsreppu mukaan, siinä toivossa että sää kirkastuisi. Kameraa oli ihan turha kaivaa taskusta esiin kastumaan, joten keskityimme talsimaan eteenpäin sateessa koirien puuhastellessa mitä nyt pienet porokoirat metsässä puuhastelee.
Meillä on vakkari kahvipaikka suon laidassa kalliolla, ja miten ollakaan, kun sinne asti päästiin oli sade lakannut. Pidettiin sitten kahvitaukoa ja alkoi pilvetkin hälvetä, joten kameraa esiin ja suon laitaan koiria kuvaamaan.
Kattis kirmaa suolla
Saara alkoi asetella Sirnaa sopivasti, jotta saadaan oikein kiva kuva masuasukkien pullotuksesta. Ihan ei ilmeisesti ajateltu asiaa loppuun asti, ja aika nopeasti Saara huomasi, että rimpi joka kantaa porokoiraa, ei muuten kannakaan ihmistä. Tuli suouintikeikka.
Naurattaa, mutta kenkä meinaa jäädä matkasta
Voinks mä auttaa? Onks tää joku kiva leikki?
Ja nousee...
Vain kuokka puuttui, tuli suo ja Jussi koettua samanaikaisesti. Ja sitten loppui kamerasta akku.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.