Torstaina olin illan töissä, joten Petra veti meidän ryhmän treenit yksin. Aiheena oli keväinen sillisalaatti ja paikkana Hista, eli jokaiselle koirakolle tehtiin räätälöidysti heille hyödyllinen treeni. Ohjelmassa oli ollut ilmaisutreeniä, motivaatiota, pistoja ja pieniä alueita partiointina. Koska Hullut Koiranaiset vaan treenaa ja treenaa, niin perjantaina jatkettiin ilmaisuteemaa. Treenaajista tosin kaksi oli miehiä, mutta toinen tuurasi naista ja toisen tunnistaa kiharretuista karvoista (sori Stefan), niin eiköhän hekin lankea Hukona-kategoriaan ihan sujuvasti. Paikkana oli tällä kertaa Kellonummi.
Aloitimme ottamalla kaikille koirielle kierroksen ns. cross barking -treeniä. Maalimiehiä on neljä ja he asettuvat seisomaan (kuvitteellisen) neliön kulmiin, jonka keskipisteessä seisoo koiranohjaaja. Maalimiehet menevät vuorollaan kyykkyyn (tai kutsuvat koiraa, tai menevät makaamaan, tai ottavat targetin näkyville, tai...) ja ohjaaja lähettää koiraa "ristin" keskeltä vuorollaan kullekin maalimiehelle. Ohjaaja voi joko hakea koiran maalimieheltä takaisin keskelle tai kutsua sen ja lähettää vaikka lennossa suoraan seuraavalle. Useimmat koirat innostunut juoksemisesta ja motivaatiotreeninä toimiikin usein hyvin, kun ohjaaja ei liiku vaan kutsuu koiraa ja lähettää sen lennossa jatkamaan. Tämä myös tulee pistotyöskentelyä ja yliheittoja keskilinjalla.
Kriteeri palkkauksen ajoittamisesta oli koirakohtaista. Cocolla ja Sukalla vahvistettiin ilmaisun aloittamista, Raiku panosti rauhoittumiseen ja hiljaa olemiseen lähetystilanteessa, Joyn kriteeri oli maahanmeno ilmaistessa, Flora (9-11-13-15-4) ja Hurkki haukkuivat nousevaa sarjaa, Lumo, Kattis ja Kielo taas haukkuivat erimittaisia sarjoja lyhyestä pitkään (n. 40). Ekan kierroksen jälkeen vähän pohdittiin miten jatketaan ja otettiin sitten kullekin koiralle räätälöity toinen harjoitus.
(Flopasta on videokin, mutta se tulee tähän kunhan saan siirrettyä koneelle.)
Coco jatkoi ilmaisun aloittamisen vahvistamista. Neljä suoraa lähetystä näkärinä pakenevan maalimiehen perään. Ohjaajaakin vähän kyykytettiin, että hän muistaa kehua koiraa, olla innostava ja heivaamaan liiallisen hallinnan vaatimisen mäkeen kun yritämme nostattaa koiraa ja muokata sen mielentilaa iloiseen ja avoimeen suuntaan. Ja sehän onnistui! Sekä haukun aloitukset paranivat ja ohjaajakin oli rento ja kannustava. Hyvä! Hallinta on pelastuskoiralle vähintään yhtä tärkeä taito kuin etsiminen, mutta joidenkin koirien kanssa sen korostaminen voi syödä intoa ja työniloa. Hyvän hallinnan ja suuren motivaation tasapainottaminen on sellaista mopon virittelyä: liikaa ei voi tehdä kumpaakaan tai hirttää kiinni koko värkki, mutta kun sopiva tasapaino löytyy, päästään hyviin tuloksiin.
Joy on ketjuttanut käytöksen "mene maalimiehelle, aloita ilmaisu, odota maalimieheltä sanallinen vihje käydä maahan, käy maahan, saa palkka". Tämä ketju on rikottava ennenkuin siitä muodostuu kiinteä käytös (fixed pattern). Muutimme harjoitusta niin, että maalimiehellä on palkkapurkki esillä (target) ja palkan saa vaikka pelkästä maahanmenosta ilman ensimmäistäkään haukkua. Kaksi maalimiestä harjoitus toimi täydellisesti, mutta kolmannella Joy jäi seisomaan ja haukkui, haukkui ja haukkui... Keskeytimme ottamalla maalimiehen (ja palkan mahdollisuuden) pois ja vara-Anne kutsui koiran pois. Hetken pohdinnan jälkeen otimme uuden lähetyksen, mutta tällä kertaa MM auttoi koiraa työntämällä purkkia hieman koiran etujalkojen väliin. Ja kas, Joy meni nätisti maahan. Toistimme saman kuvion vielä uudestaan ja oikein näki, miten pienet herneet pyörivät saksalaisessa päässä. Tämän jälkeen Joy meni taas autoon lepäämään. Myöhemmin Joy teki vielä kolmannen harjoituksen kahdella maalimiehellä ja kahdella toistolla per maalimies. Ensin purkki oli näkyvillä, sitten purkin sijasta enää käsi, ja viimeisellä toistolla maalimiehen käsikin oli ns. normaalisti sylissä. Palkka tuli maahanmenosta ja Joy meni jokaisella toistolla suoraan maahan epäröimättä ollenkaan! Saimme yhdellä harjoituskerralla rikottua jo muodostuneen käytöksen ja vahvistettua haluttua toimintaa, kun suunnittelimme treenin niin, että koiralla on mahdollisuus onnistua helposti ja se ymmärtää mistä se saa palkan. Tämän vahvistamista nyt jatkamme.
Sukka osoittautui haasteelliseksi tapaukseksi. Sen palkka vaihdettiin vastikään ruuasta leluun (frisbee). Sukan mielentilan sääteleminen oli hankalaa, se hetkittäin innostui ja sitten taas laski, väisti miestä, yritti saada ohjaajaansa leikkimään jne. Koko harjoitus meni vähän säätämiseksi. Saimme jonkun verran aikaiseksi kuitenkin haukkuja ja leikkiä, lähinnä tutumpiin naisihmisiin kohdistettuna. Hyvän onnistumisen jälkeen Sukkakin pääsi taas tauolle. Myöhemmin Sukkis tuli ottamaan vielä yhden toiston. Maalimiehinä oli vain Sukan itsensä valitsemat kaksi henkilöä ja teimme lyhyet "pistot". Yksi haukku sai kehut ja friban lentämään. Sukka toi lelua takaisin maalimiehelle, joka haukusta poimi sen maasta ja heitti/leikitti lisää. Tällä kaavalla yritämme seuraavalla kerralla, sillä se näytti tuottavan hyvän mielentilan ja pääsimme tavoitteeseen eli palkkaamaan kuuluvasta haukusta.
Raiku teki "ilmaisuharjoituksen" jossa taviote oli, että koira olisi koko ajan hiljaa. Ohjaajan tuodessa se autosta, lähetyksessä, mennessä maalimiehelle ja maalimiehellä. Raiku haukkuu turhaumaa ja jos se ei ole varma, mitä siltä halutaan. Ilmaisuhaukku ei ole sille ongelma, sen se kyllä osaa. Harjoitus oli muuten hyvä, mutta yksi kerrallaan (n 20m päähän näkyville) menevät maalimiehet nostattivat koiraa liikaa. Raiku oli kuitenkin koko ryhmälle loistava esimerkki koiran elekielen tarkkailusta vireen ymmärtämiseksi. Kun koiraa lähetetään pistolle korkeassa vireessä, olisi hyvä odottaa, että koira rauhoittuu paikoilleen (riippumatta siitä vaatiiko ohjaaja siltä esim. istumisen vai saako koira seistä - tässäkin pitää olla aina johdonmukainen ja toimia tietyllä tavalla, se on reilua koiraa kohtaan!). Seuraavaksi tarkkaillaan koiran hengitystä. Jos se läähättää suu auki, se ei haistele ja on turhan kiihtynyt. Keskittyessään hajutyöskentelyyn koira sulkee suunsa ja vetää ilmaa nenän kautta. Raikusta näkee myös hyvin selvästi, miten sen ryhti hieman laskee ja se huokaisee kun sen pahin kiihtymys laukeaa. Tässä kohtaa kun koira katsoo intensiivisesti haluttuun lähetyssuuntaan, sen suu on kiinni, se vetää ilmaa nenän kautta ja se on rentoutunut, on oikea hetki lähettää!
Hurkki ja Flo (11-15-16-2) jatkoivat ilmaisusarjan kasvattamista. Ekassa treenissä ohjaaja oli taas kerran urpo ja valitsin pisimmän ilmaisusarjan vieraalle henkilölle ja suoraan meidän oman auton edessä. Eihän Flopa-parka oikein tajunnut. Tällä kertaa korjasin urpoiluani ja otin uudestaan saman paikan, mutta nyt palkka tuli haukun aloittamisesta. Onnistui! Tässä sen näkee: ne jotka osaa, tekee ja sitten tällaiset urpot kuin minä kouluttaa...
Kielo, Lumo ja Kattis ilmaisivat lähipusikossa liikkuvia, puhuvia ja heiluvia maalimiehiä. Katlalle täytyy muistaa seuraavalla kerralla vaikeuttaa treeniä ottamalla maalimiehiä jotka ottavat kontaktia koiraan. Lisäksi Kattis tarvitsee ns. kurinpalautustreenin. Nämä lyhyet, nostattavat ilmaisutreenit saavat sen keulimaan ihan liikaa ja jonkun verran näkyi jo maalimiesten härkkimistä.
Kolme tuntia, yhdeksän koiraa, 2-3 treenisessiota per koira eli yhteensä 21 harjoitusta. Ei huono saldo lauantai-iltapäivälle. Varsinaisen treenin jälkeen jäin vielä Aikin kanssa ottamaan Faunalle ja Rhoolle yhdet pikkuetsinnät, jotta ne saivat osansa haukkumisesta ja palkoista. Että oikeastaan siis 23 harjoitusta. Kun mikään ei riitä!
P.S. Nöyrin pahoitteluni! Tokihan treeneissä oli siis kolme miestä, olihan mukana myös muutaman kuukauden ikäinen Veikko-vauva, joka on jo kokenut maalimies äitinsä sylissä haukuttavana. Kyllä siitä vielä hyvä kennelapulainen saadaan kasvatettua.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.