Eilen tapahtui Oittaan raunioilla kummia, kun normaali treeniporukka ei kokoontunut laisinkaan vaan paikalla vyöryi vantaalaisia raunioharrastjia kaatosateen siivittämänä. Olimme sopineet ratavierailusta toki etukäteen, ja vastineeksi me suuntaamme ensi maanantaina sitten Korson radalle. Minä toki - myöhässä kuten aina - olin tänäkin keskiviikkona Oittaalla esittelemässä paikkoja ja availemassa ovia. Virittelin ääninauhat soimaan ja kahvinkeittimen töihin. Vantaan porukassa treenaa tuttuja, jopa blogissani aiemminkin vierailleita koiria: Katlan veli Kaiku ja Arwo-"setä". Samassa ryhmässä on myös meidän agilitykaveri porokoira Jänkä ja Katlan ikätoveri, Jänkän siskontyttö Vinha. Porukkaan kuului vielä viideskin poro Unna, sekä sakemanni, vesikoira ja rottweiler. Oli hauskaa päästä seuraamaan vieraan porukan treenejä ja etenkin tietysti noin montaa porokoiraa samana iltana.

Pian yllytyksestä myös Kattis pääsi vielä vikana radalle ja haki kaksi maalimiestä hyvin katlamaisene tyyliin. Ekan keskitalon alakerrasta, tosi jälleen mentiin siitä mistä nenä vei eli talon yläetukulman pikkuriikkisestä aukosta puskemalla, eikä suinkaan toisesta reunasta josta olisi varsin koiranmentävä kulkuaukko. Toka maalimies oli keskikasalla putkessa, ja sitä piti kovasti hajun perässä poukkoillen etsiä ja samalla kiipeillä putkipinon päällä.

Mukavaa kun kävitte, pahoittelen huonoa säätä - tulkaa syksyllä uudestaan niin järjestetään kauniimpi sää ;)

Yritin vielä lopuksi lähteä kaatosateeseen lenkille, mutta koirat vain halusivat autoon suojaan. Ei väkisin. Lauma on muutenkin vähän eksyksissä olevan oloinen, koska laumanjohtaja Taiga on Haminassa äitini seurana viikon verran. Taiga nauttii kun saa olla koko päivän ulkona puutarhassa ja tietysti ainoana koirana oleminen suo sille tiettyjä etuoikeuksia ja hemmottelua. Etenkin kun hoitaja ei ole koiraihmisiä itse, vaan antaa koiralle ehkä vähän turhankin paljon periksi... Pitäähän sen kuulemma saada, jos se kerta tahtoo :) Hyvin äiti ja Taiku kuitenkin yhdessä pärjäävät, onhan Taiga sentään maailman viisain koira (äidin mielipide). Salkallekin tekee hyvää olla välillä "omillaan", se kun on niin äidin tyttö, että luottaa elämässään aina Taigan hoitavan kaiken ja se itse saa vaan rillutella miten mielii. Salka on kuitenkin jo neljävuotias, joten eiköhän senkin ala olla aika hieman itsenäistyä. Edes väliaikaisesti viikon verran.

Salkalla ja Faunalla on alkanut karvanlähtö. Juuri kun Tai lopetti tolkuttoman karvanpudottamisen, nuo kaksi sitten aloittavat. Jep, se siitä siististä kämpästä. Johan täällä melkein viikon verran oli melkein karvatonta, vaikka imuroin vain joka toinen päivä...