Turhankävelijän Skotlanti

Toukokuu meni Skotlannissa, kerrankin lomalla ilman koiria (ja se oli omituista). Tarkoituksena olisi joskus saada aikaiseksi jonkunlainen matkakertomus Skotlannin halki vaelluksestakin, mutta se saa ehkä vielä odottaa synkkiä ja sateisia syysiltoja. En malta olla laittamatta tähän kuitenkin muutamaa kuvaa.

Tästä se lähti, Atlantin rannikolta Mallaigin kylästä. The Great Outdoors -lehden jo 39. kertaa järjestämä vaellushaaste, kävellen Skotlannin poikki länsirannikolta itärannikolle. Reitti on suunniteltava itse eikä ulkopuolinen apu ole sallittua. Kulkea saa yksin tai enintään neljän hengen ryhmänä. Minä lähdin yksin.

Barisdale Bay

Munroja, corbetteja (eli paikallisia mäkiä ja vuoria) ja sinistä taivasta

Vihreitä laaksoja ja vesistöjä

Sekä tietenkin suota, nummea ja saksanhirvien takia loputtomia aitoja, joiden yli oli pakko kiipeillä

Korkeammilla huipuilla oli vielä paikoin lunta. Vietin reissussa yhden yön paikallisessa autiotuvassa eli bothyssa (Luib Chonnal). Muuten majoituin pääasiassa teltassa ja muutaman yön maksetussa sängyssä autuaallisen suihkun takia.

Jakobiitit oli pistäneet Ruthvenin parakit paskaksi joskus 1700-luvulla. Nyt siellä asui naakkoja.

Kuivan kevään takia useimpien jokien vesi oli niin matalalla, että ne pystyi helposti ylittämään kahlaamalla

Cairngorms

Skotlannin rannikkoseudut ovat täynnä lampaita. Sisämaassa näki enemmän villinä juoksentelevia saksanhirviä eli isokauriita

340 kilometriä, 13 päivää ja (puhelimeni askelmittarin mukaan) 567237 askelta myöhemmin saavuin Pohjanmeren rannikolle Montroseen

Vaellusreissun loppumetreillä sain matkaseuraa ja coast-to-coast-kävelyn jälkeen vuokra-auton, jolla jatkoimme ihan Skotlannin pohjoiskärkeen ja sieltä alas Skyen saarelle ja lopulta takaisin Edinburgiin