Toisella kurssikerralla jatkoimme aika samantyyppisiä harjoituksia kuin ensimmäisellä kerralla. Ensin kävimme läpi mitä olen treenannut viikon aikana, ja sitä olikin vähän enemmänkin kuin olin ajatellut. Keskiviikkoiltana kävin Leenan nose-valkkuryhmän jälkeen etsimässä paikalliseen ostoskeskukseen tehdyt piilot ja lopuksi yhden erän laatikoilla parkkihallissa.

Video laatikkotreenistä:

Treenien jälkeen Kattis tahtoo jo kotiin syömään20190227_212704.jpg

Torstaina oli TahtoTassujen viikkotreenit, joissa niinikään tehtiin laatikoita (ylivireessä sekoillen) ja sisätilaetsintää. Päätin, etten treenaa muutamaan päivään nosea, kun Katlalla tuntuu vire nousevan mitä useammin treenataan. Perjantai-iltana kaverini Tiina tuli kuitenkin koirineen meille laskiaispullafestareille ja lupasin tehdä samalla hänen toiselle koiralleen Haltille muutaman piilon, ja pitihän ne nyt testata ensin Katlan kanssa. Nämä meni kyllä ihan hyvin.

Aloitimme siis tekemällä kolme toistoa purkkirataa, jossa ekalla Katla ei meinannut tarjota ilmaisua. Näin kyllä, että se merkkasi oikean purkin, mutta jatkoi sitten eteenpäin ja tarkisti muutkin purkit, palasi oikealle, seisoi tuijottamassa mua ja sitten hiiiitaaasti valui maahan. Toinen toisto meni vähän rivakammin. Totesin, että olimme torstaina tehneet niin korkealla olleita piiloja, ettei Kattis ylettänyt niihin ja sen oli hyvin vaikea ilmaista niitä kun se on opetettu tarkentamaan loppuun asti ennen ilmaisua, ja päädyin silloin palkkaamaan sitä hajulähteen tuijottamisesta (seisten). Eli nyt se luultavasti kokeilee olisiko tuijottaminen uusi kriteeri ja yrittää päästä vähemmällä. Otimme vielä sitten kolmannen purkkiradan ja nyt ilmaisu oli oppikirjamainen lähdöstä suoraan hajulle ja heittäytyminen maahan purkki nenän edessä. On se vanha ketku, jolta pitää muistaa aina vaatia täydellistä.

Sisätilaetsinnässä hajut oli jotakuinkin koiran ulottuvilla. Kattis toimi kuten yleensäkin eli nuuski järjestelmällisen rauhallisesti huoneen läpi, löysi ja ilmaisi. Se tosin myös merkkasi (taas) vanhojen piilojen paikkoja äärimmäisen tarkasti, olisin osannut varmaankin luetella ainakin kuusi kohtaa jossa huoneissa oli eilen ollut piilot! Keskustelimme pitkään hajujen ikääntymisestä, vanhoista piiloista jääneistä kontaminaatioista ja siitä, miten Katla on opetettu vähän liian tarkaksi ollakseen hyvä nose-kisakoira. Jos haluan sen kanssa kisaamaan, sitä pitäisi hieman kalibroida, jotta se jättää pikkuriikkisen hajumäärät ja ilmaisee vain hyvin vahvat (eli tuoreet) piilot. Pidin kovasti kouluttajan tavasta keskustella, ehdotella, kuunnella ja miettiä ja ekaa kertaa ikinä mulla oli nosework-treeneissä sellainen tunne, että todellakin saan tästä jotain ihan uuttakin irti. Ehdimme käydä läpi mm. pommikoiran ja nose-koiran työskentelytavan eroja, tai oikeastaan emme ehtineet, koska tälläkin viikolla mulle varattu 30 minuuttia oli lähemmäs 50 minuuttia. Näin arkena keskellä päivää kun ei meidän jälkeen ainakaan nyt tällä erää ole ketään muuta treenaajaa tulossa, niin kouluttajalla ei tuntunut olevan turhan kiire.

Teimme vielä toisen erän sisätilaetsintää, joten  piiloja taisi tulla yhteensä neljä ja purkkiradan kolme toistoa. Ensi viikolla treenataan sitten korkeammalla olevia piiloja ja vahvistetaan niiden löytämistä ja ilmaisua. Patrickin mielestä Katlan kanssa kannattaisi nyt keskittyä ihan tuoreisiin piiloihin (juuri laitetusta alle neljään tuntiin) ja tehdä vain harvoin sitä vanhempia, ja silloinkin enintään 12 tuntia vanhoja. Lisäksi kannattaa siirrellä piiloa saman treenin aikana ja ottaa hajua purkkiin ja "huiskutella sitä ilmaan", jotta Katla oppisi vähän suurpiirteisemmäksi ja keskittymään etsimään vain uudet hajut. Noin niinkuin ajatuksella, että jos sen kanssa aikoisi kisata. En vielä ole päättänyt aionko.

Jälkimmäisellä etsintäkierroksella kouluttaja olikin levitellyt hajua ilmaan seinän vierustalle juuri ennenkuin päästin koiran etsimään, ja oli mainio näky miten koira tarkisti hajupilven ja jätti sen sitten hyvin nopeasti, ilmeisesti todettuaan että se ei vahvistu mihinkään suuntaan eli sitä ei pysty seuraamaan löydölle. Tässä näkyi vanhan nenätyöammattilaisen rautainen kokemus, onhan se pikkupennusta asti etsinyt hajupilvien reunoja ja tiensä kohti vahvinta hajua löytääkseen kohteensa, ennen se kohde on vain ollut ihminen tai ihmiseltä haiseva esine.

Muistilista minulle:
*vire(en säätely, ei saa nousta yhtään)
*hajupilvet
*0-12h
*mustavalkoisuus kriteereissä ja palkkaamisessa
*korkeus pikku askelin (liukueste tassujen alle!)