joulukortti.jpg

Joulu meni töissä ja sen jälkeen pikavisiitillä Haminaan. Mulla oli ihanat, pitkät vapaat joulun jälkeen uudenvuoden yli, mutta edes blogia en ehtinyt päivittää. Liikaa piti ulkoilla ja tavata kavereita pitkästä aikaa. Koirat oli treenitauollakin, ja sen alkaa nyt kyllä huomata. Onneksi olemme palanneet arkeen ja eilen käytiin jäljestämässä ja tänään päästään illalla agilityhallille.

Katla kävi suorittamassa vuotuisen haun taidontarkistuskokeen juuri ennen joulua, lauantaina 20.12. Sää oli ihanteellinen, pari astetta pakkasta, melkein aurinkokin pilkahteli ja tasainen kevyt tuuli kävi alueen läpi. Kattis toimi vuosien tuomalla varmuudella ja nosti kolmen hehtaarin alueelta piilottelijat alle vartissa. Minä lähinnä juoksin perässä. Vuoden alussa voimaan tulleen koesääntöjen muutoksen seurauksena olimme taidontarkistuskokeessa valoisalla, ennenhän taidontarkistukset on tehty aina pimeässä. Nykyään kokeen saa suorittaa vuorovuosin päivä- ja pimeäkokeena. Tuntuipa hassulta kävellä koealueella kun näkikin jotain! Edellisen kerran olen ollut päiväkokeessa Katlan loppukokeen päiväosiossa vuonna 2009.

Katla, pelastuskoira
Kattis-tt-koe.jpg

Joulun jälkeen kävimme vuoden vikoissa agilitykisoissa Lahdessa. Vinttikoirat pääsivät rallaamaan kumpikin kaksi rataa. Tuloksilla ei juhlittu. Floralle RV5 ja hyl, Faunalle RV10 ja hyl.

Vuoden vaihde vietettiin Haminassa. Kotona ei viitsi aattoyönä olla jos ei ole aivan pakko, sillä asumme sotatantereella, jossa käy aivan järjetön räiske jo varhaisesta aamupäivästä pitkälti aamuyöhön asti. Kaikki läheisten kerrostalojen asukkaat kerääntyvät ampumaan rakettinsa suoraan meidän asuntoa vastapäätä olevalle hiekkakentälle, joten joka vuosi raketteja lentelee myös päin meidän talon seiniä. Meidän koirat ovat melko paukkuvarmoja, mutta en halua stressata niitä räiskeellä ja ruudinkäryllä ja humalaisten joukkotappeluilla yhtään enempää kuin on pakko. Pakkasimmekin siis koko porukan aamulla autoon ja ajelimme Haminaan, jossa toki myös ammutaan raketteja, mutta huomattavasti maltillisemmin. Teimme pitkän hihnakävelyn iltapäivällä. Fauna vähän säpsähteli läheltä kuuluvia pamauksia, muut koirat eivät juuri välittäneet. Viiden jälkeen siirryimme sisätiloihin viettämään rauhallista iltaa pizzan ja skumpan parissa. Käytin koirat pellonlaidassa pissalla vähän ennen kymmentä, hihnassa toki varmuuden vuoksi. Faunakin suostui mukaan vaikka halusikin samantien nopean lirautuksen jälkeen takaisin sisälle. Hekla on keksinyt mitä sisäsiisteys tarkoittaa ja tekikin uudenvuoden lupauksen, ettei enää pissi sisälle. Hienosti se nytkin pidätteli Kongia jäystäen vielä yöllä puoli kahteen asti, jolloin kävimme vielä nopean pikkupissatuksen ennen nukkumaanmenoa. En muista milloin olen viimeksi siivonnut lätäkköä sisältä, ehkä joskus joulukuun alkupuolella?

Flo aattoillan ruuanlaittovuorossa
flopa-uusivuosi.jpg

Sillä välin emäntä voi nauttia virvokkeitaskumppa.jpg

Pikku-Heksu on 4,5 kuukautta vanha tomera koiranalku. Sisäsiisteysjuttujen lisäksi se on käynyt pari kertaa agilityhallilla, jälkitreeneissä, purkkiradalla ja hakutreeneissä. Mistään se ei vielä mitään tajua, mutta kaikkeen osallistuu innokkaasti. Pääasiassa se on kuitenkin vain elänyt pentuelämää ulkoillen, juosten paljon vapaana ja leikkien muiden koirien kanssa. Edelleen se on aika pieni, mutta sopusuhtainen eikä erityisen kauhean näköinen kuten tuollaiset koipivaiheiset koiranpennut monesti ovat.

Hekla joulukuussaHeksu-19-12-agihallilla.jpg

Hekla ja Flo tammikuussa
hekla-flo-3-1-15.jpg

Hekla on käynyt hengailemassa agikisoissa, ensin loppuvuodesta vinttikoirien kisareissulla ja nyt loppiaisena oman seuran talkooväen mukana. Heklan mielestä agilitykisat on kauheen tylsiä. Pitää vain hengailla narunjatkeena tai häkissä ja juuri mitään ei saa tehdä. Loppiaiskisoissa olin buffasta vastuussa iltapäivän ja illan yksinäni, joten käytin koirat pitkällä lenkillä aamupäivällä ennenkuin lähdin talkoilemaan. Koirille tuli vähän tavanomaista pidempi yksinolo ja iltaruuan jakelukin myöhästyi normaalista. Kotiin tullessani minua ja Heklaa oli vastassa siis erittäin kiihtynyttä porukkaa, jonka seurauksena sain heti eteisessä päälleni Floralta oikein heittoyrjönä ilmaisesti aamulenkillä syödyn kuolleen myyrän lisämössöineen. Tätä ei ole ennen tapahtunut edes minulle. Koirien omistaminen on tosi ihanaa!

Muutenkin meno kotona on tällä hetkellä aika pitelemätöntä, koska Kattis aloitti juoksun heti joulun jälkeen ja Flora seurasi nyt vuoden alussa perässä. Ulkoilu viiden hihnoissa sekoilevan koiran kanssa on kuin otteita menestysromaanista Nenän viemää - jännittävä seikkailuepookki hajujen maailmaan uppoutuneiden koirien päiväkävelystä. Seuraavaksi onkin sitten luvassa leffat Narttujuna ja Narttujunan paluu. En mä ikinä ajatellutkaan, että neljän, saatika viiden, koiran hankkiminen olisi mitenkään järkevää, mutta hetkittäin käy mielessä, että en ehkä ihan pennuntuoksuisessa harhassani muistanut täysin riisua niitä ruusunpunaisia silmälaseja, että kyllä tää onnistuu.