Kattis on menettänyt vyötärönsä. Vuorokausia on 36 kasassa ja painoa 19.1kg (heti astutuksen jälkeen lähtötilanne oli 18,6kg). Se ei varsinaisesti vielä näytä tiineeltä, enemmänkin siltä että se on ollut ruoka-aikaan kotona vähän liian innokkasti. Sen karvat siirottavat kyljistä suoraan ulospäin, maha tuntuu käteen pinkeältä ja vatsalinja on selvästi vähän tipahtanut normaalista. Minun tekisi mieli sanoa kaikille vastaantulijoille, että EI SE EI OLE LIHAVA, vaikka tuskinpa todellisuudessa kovinkaan moni edes huomaa sen ulkonäössä mitään kummallista.
Käytöksessä ei näy vielä yhtään mitään normaalista valeraskaudesta ja juoksun jälkeisestä laamailusta poikkeavaa. Viime päivien helteet ovat lamaannuttaneet kaikki koirat ja päiväsaikaan ne vain makailevat pitkin sohvia ja lattioita ja liikkuvat hitaasti selällään tai kyljellään hivuttautuen kuin värysmadot vesikupilta toiselle. Lenkkeily onkin ajoitettu siis iltoihin, jolloin Kattis painelee menemään ihan normaaliin tahtiin. Pelastuskoiratreenit ovat olleet nyt kesätauolla pari viikkoa, joten emme ole käyneet kuin parit agilitytreenit. Katlaa en ole enää helteessä viitsinyt juoksuttaa. Viime viikolla se sai tehdä parit kepit ja tällä viikolla putki-kontaktierotteluradan pelkkänä putkirallina (no joo ja yhden minikorkuisen hypyn ja kerran puomin). En uskalla enää päästää sitä kontaktiesteille toikkaroimaan. Olen mielummin nyt muutaman kuukauden vähän ylivarovainen kuin joudun sitten vahingon tapahduttua katumaan.
Kotona Teppis on hellyydenkipeä ja ahne, siis samanlainen kuin yleensäkin. Se suhtautuu kärsivällisesti, mutta hieman kärsivän näköisenä, mun viehtymykseen räplätä sen mahaa ja yrittää tunnustella onko se jotenkin normaalista poikkeava. Ja onhan se ihan selvästi. En enää saa sormiani sen vyötärön ympäri.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.