Meille on tulossa silkkivinttikoiranpentu. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olemme odottaneet pentua, mutta vihdoin alkaisi näyttää melko varmasti siltä, että meille todellakin tulee pentu! Aiemmat yritykset ovat kariutuneet siihen, ettei pentueeseen ole syntynyt narttua tai koko pentue on jäänyt syntymättä - ja näin on ollut jo monesti. Tälläkin kertaa matkassa oli jännitystä pitkään, kun alkuperäinen suunniteltu yhdistelmä ei minua oikein innostanut. Kuitenkin kun tärpit oli käsillä, valittu uros valitettavasti sairastui ja käyttöön otettiin varauros. Oikeastaan mun pitäisi kai todeta että onneksi sairastui, mutta eihän niin voi ikinä toivoa kenellekään. Varauros oli kuitenkin mulle enemmän kuin mieluista, joten kuultuani suunnitelmanmuutoksesta hihkuin heti haluavani narttupennun. Alkoi pitkä ja piinallinen odotus onnistuiko astutus.

Elokuussa lomaillessani Joensuussa sain kaivatun puhelun, ultrassa näkyi pupseja! Aloin olemaan varovaisen toiveikas, mutta toisaalta näin mielessäni seitsemän urospentua. Syyskuun 7. päivänä synnytys sitten käynnistyi ja vähän yhdeksän jälkeen illalla sain tekstiviestin, että meille on syntynyt pentu <3

Meille on ennenkin hankittu koiria, mutta moni niistä on tullut vähän varkain. Igor-labradori aikoinaan tuli "hoitoon viikonlopuksi", joka osoittautui hyvin pitkäksi viikonlopuksi. Ensimmäistä ihkaomaa pentuani, Taigaa, odotellessa en oikein tiennyt miten päin olisin ja olin huolissani siitä, onko minusta koiranomistajaksi. Salka syntyi kotona ja alunperin odottelin silloin juuri silkkivinttikoirapentuetta syntyväksi, mutta kun narttupentua ei tullut, päätin viime tingassa jättää Salkan kotiin. Fauna oli jo 10-kuinen kun se yllättäen muutti meille, ja Katlankin ostin lähinnä hetken mielijohteesta ja varasin sen vasta muutama päivä ennen luovutusta. Ehkä sen takia en ikinä ole ollut näin aidosti pennunodottajan asemassa ja vasta nyt tajuan miten pahaan hulluuteen se voi johtaa.

Pennullamme on nyt ikää reilu 2 viikkoa, eikä se tietenkään ole vielä edes meidän, mutta sille on jo päätetty nimi, oma väri varusteille ja olen intopinkeänä ostellut sille kaikenlaisia  hihnasta fleecenuttuun ja leluihin. Mikään tästä ei ole tietenkään tarpeellista, koska usean koiran taloudessa meillä on enemmän kuin paljon hihnoja, pantoja, valjaita jne. vanhempien koirien pentuajoilta tallessa. Mutta kun mä haluun ja mutta kun tottakai pennelille pitää olla omia varusteita. Tällä vauhdilla saatan innostuksissani hankkia sille vaikka omakotitalonkin, jos en kohta tule järkiini.

Reilun viikon päästä pääsemme katsomaan pentuja ja jossain vaiheessa sitten varmaankin selviää oman pentumme henkilöllisyys. Nyt se on vain "joku noista". On hauskaa, että saamme nimelle kantajan.

Niin se nimi. Kun meillä kerran on jo Fauna, niin sen kaverin nimeksi ei taida olla kovin montaa vaihtoehtoa. Me odotetaan sua kovasti jo, pikku-Flora!



Jotta elämä ei olisi liian helppoa ja hiljaista, käynnissä on toisenkinlainen pennunodotus. Sijoituskoirani lapinporokoira Siiri, Hallanevan Lapinkirvinen, on nyt 3-vuotias ja tarkoitus astuttaa piakkoin alkavasta juoksusta. Siirin sulhaseksi on valittu tumma sulho ruotsinmaan, Gatchis Juoksanaste Mannu. Jännityksellä odotamme onnistuvatko nämä suunnitelmat ja onko meillä loppuvuodesta myös pesueellinen pikku-Siirejä hoidettavana!


Mannu on Suomen ja Ruotsin muotovalio, MH-kuvattu, poropaimennustestattu, terve (silmät, kyynärät ok, lonkat B, prcd-pra a), tokoa ja agilityä harrastava 2,5-vuotias reipas uros.
http://lapskagazzionasti.dinstudio.se/empty_83.html


Siiri on luonnetestattu, poropaimennustestattu, terve (silmät, polvet, kyynärät ok, lonkat A), pelastuskoirahommia harjoitteleva 3-vuotias narttu, jolla on näyttelystä H.
http://meikat.blogspot.fi/

Kummallekin pentue olisi ensimmäinen. Pentueesta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä sähköpostitse. Etsin myös yhteistyökykyistä sijoituskotia narttupennulle mielellään Etelä-Suomesta.