Työt ja influenssa ovat sabotoineet treenikauden alkua. Maanantaina 20.4. oli sovittu treenit Vantaalle, aiheena koehallittavuus, käsiteltävyys ja ilmaisutreenit. Kävin päivällä työterveydessä pihisemässä, että on vähän huono olo ja ääni ei kulje. Sain aika selväsanaisen käskyn pysyä kotona peiton alla seuraavat kolme vuorokautta. Apukouluttajani Sofia oli samaan aikaan toisaalla kokenut vastaavan käskytyksen. Seuraksena jouduimme valitettavan viime tingassa ilmoittamaan ryhmäläisille, että tänään onkin omatoimiset treenit, mutta aiemmin ilmoitettu ohjelma olisi silti aiheena. Jostain syystä ryhmäläiset päättivät kaikki luistaa eikä treenejä pidetty ollenkaan.

Torstaina 23.4. multa jäi rauniotreenit väliin vaikka saikku loppui, sillä vaihteeksi työt kutsuivat illalla. Vuosi vuodelta tämä vuorotyö nyppii yhtä enemmän. Jos sosiaalisen elämän ylläpito on joskus hankalaa vuorotyön takia, niin aktiivinen ja tavoitteellinen treenaaminen on vielä vaikeampaa. Kisaaminen lähes mahdotonta. Sen lisäksi, että omien koirien treenaaminen takkuilee, koen myös jatkuvaa stressiä ja tunnontuskia siitä, että en pääse joka kerta vetämään treenejä, vaikka olen luvannut ryhmää kaitsea. Varmaan pitäisi luovuttaa ja lopettaa koko homma? Hyvä apukouluttaja tai kouluttajapari on tietysti ratkaisu, ja onneksi mulla onkin tällekin kaudelle mitä loistavin apukouluttaja messissä. Sofia oli siis vetämässä raunioilla treenejä ja ryhmäläiset pääsivät muistuttelemaan koirille talvitauon jälkeen rauniohommia.

20150413_151232.jpg

Perjantaina 24.4. koirat kiipeilivät jo pitkin seiniä mun sairastamisen takia. Vaikka ne olivatkin päässeet lenkille Robinin mukana, oli treenit tältä viikolta kokonaan jääneet. Varasin vapaavuoron hallilta ja kävimme tekemässä lyhyet rallittelut vinttikoirille ja Katlalle ja vähän naksutteluhommia Heklalle. Salkakin hengasi mukana ja kipitteli hetken mummoagilityä. Sitten Robin lähti vinttikoirien ja Salkan kanssa kävellen kotiin ja minä porokoirien kanssa Vantaalle treenaamaan jälkeä.

Sää suosi iloista treenaajaa
20150424_191623.jpg

Ylläolevaa kuvaa jos tiiraa suurennuslasin (ja mielikuvituksen) kanssa, niin tuossa pilven kohdalla olevat mustat pikselit ovat noin sata kurkea, jotka kävivät tervehtimässä meitä matkallaan pohjoiseen. Kyllä kevät on ihmisen ja koiraharrastajan parasta aikaa!

Kattis sai pidemmän metsäjäljen esineillä ja muutamalla yllärinamilla ryyditettynä. Jälki kulki peuroja kuhisevassa pusikossa ja märällä suolla. Viime viikolla samassa maastossa tehty jälkitreeni meni niin puihin, että suunnittelin katkovani jälkiliinan parin sentin palasiksi ja lopettavani kaiken koiraharrastamisen. Tällä kertaa oli aivan eri meininki ja koira paineli menemään kuin juna pitkin jälkeä. Kaikki esineet löytyivät, ne pari makupalakohtaa saivat aikaiseksi hysteeristä onnea ja saatan sittenkin vielä uskaltaa yrittää jäljestämistä vielä joskus.

Sofian-kuva-Kjaljestaa.jpg
kuva: Sofian kännykästä

Heklalle oli lyhyt (n. 40m) jäljenpätkä asfaltilla ja soralla. Jäljellä oli pieniä esineitä paria eri materiaalia. Jälkitreeneissä on ollut vähän liikaa taukoa, joten odotin että esiteiniurpo ei muista yhtään mitä ollaan tekemässä ja vain härvää mitä sattuu. Eikä mitä, se otti lähtöhajun, etsi jäljen ja tepsutti menemään nenä maassa ja merkkasi esineet hienosti. Aurinkokin paistoi melkein koko ajan,valtavan iso kurkiparvi kävi tervehtimässä meitä ylilennolla ja hetkittäin tämä koiraharrastaminen tuntuu jopa ihan hauskalta ja palkitsevalta (eikä vain turhauttavalta ja ahdistavalta).

Tyynen työmaa eli tunnistusjälkihommat käynnissä
20150424_175458.jpg

Torstaina 30.4. treenasimme raunioilla. Illalla. Vappuaattona. Ja vain yksi ryhmäläinen oli poissa ja hänkin ulkomailla. Kummallista porukkaa? Aiheena oli hallittavuudessa rauhoittuminen: seuraavana vuorossa oleva koirakko odotti radan reunalla kun edellinen koira treenasi ja samalla keskityttiin rauhoittamaan koira odottamaan rennosti. Osaavimmat koirat tekivät samalla paikallaolotreeniä, aloittelevammat hengasivat narunjatkeena.

Kielo treenaa, Kattis odottaa vuoroaan. Rauhallisena.
20150430_202616.jpg

Rauniotreenin aiheena oli hankalat alustat ja tunkeutuminen eli pyrkiminen maalimiehen luo asti. Häiriöinä ruokaa, vaatteita, radio ja savu. Kaikille koirille oli samat piilot. Ensin teimme kierroksen yläkasan autonrengaskasalla. Toisille koirille tämä on helppo, toisille autonrenkaiden päälle astuminen on ihan kuolettavan kauhea ajatus. Ilmeisesti renkaat painuvat sen verran koiran painon alla, että ne antavat vaikutelman, että ne pettävät alta ja se hirvittää joitain koiria?

Taito Taitava, melkein maalimiehellä
20150430_201844.jpg

20150430_191113.jpg

Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa ja moni viime kaudella ikuisuudelta tuntuneen ajan kasan reunalla haukkunut koira (käytännössä siis noin vartin, mutta hyvin kuurouttavan vartin) selvisi nyt kasan yli huomattavasti vähemmällä älämölyllä ja ajankäytöllä. Tarvittaessa toistimme samaa kasanylitystä pari kertaa peräjälkeen, jotta kaikille koirille jäi fiilis, että kyllä minä pystyn! Tästä menen! Jopa raunioilla ensimmäistä kertaa treenannut Heksu teki saman harjoituksen. Ihan ekalla kerralla vähän tuuppasin takapuolesta, sen jälkeen se kiipeili rengaskasassa ilman suurempaa draamaa.

Toisena piilona kaikille koirilla oli metallinen mustekala, jonka lonkero eli kulkureitti maalimiehelle oli täytetty suursäkillä, jonka sisällä oli tyhjiä muovipulloja. Koiran täytyi siis kiivetä suursäkkiin ja uida pullomeressä päästäkseen maalimiehelle. Jos tämä oli helppoa, niin lisäsimme vielä eteen pressuja, joita koiran piti ensin työntää sivuun tai repiä alas. Kaikki koirat suoriutuivat hienosti ja suurin osa ohjaajistakin hillitsi hermonsa hyvin ja uskoi koiraansa. Kyllä ne koirat pystyvät, kun vaan motivoidaan hyvin! Pennutkin tekivät saman harjoituksen. Heklaa hirvitti, mutta kun ohjaaja ja maalimies kannustivat, sinne se kiipesi ja kömpi maalimiehen ja ihanan herkkupurkin luo.

Ongelmatilanteessa voi aina katsoa kaivoon vastausta etsien
20150430_190613.jpg

Heksun pelastuskoiraharjoittelu on aloitettu kaikkien vuosien varrella saamieni ohjeiden vastaisesti jostain ihan muusta kuin helposta, nopeasta ja "motivoivasta". Se on tehnyt rakennusetsintää, asfalttijälkeä ja näköjään rauniojutuissakin mennään nyt ihan uutta reittiä verrattuna mun aikaisempiin koiriin. Voin ehkä muutaman vuoden päästä kertoa kannattiko. Tämän kauden tavoite on opetella raunioilla vahva pyrkimys päästä maalimiehen luo sekä itsevarmuutta ja liikkumiseen kaikilla mahdollisilla alustoilla ja runsaiden häiriöiden keskellä. Varsinaisen etsintätyöskentelyn, ohjattavuuden, ilmaisut  ja muut katson sitten seuraavalla kaudella. Ilmaisua (haukku) tosin opetan nyt ihan etsimisestä erillään omana temppunaan. Ilmavainuhakua en aio tehdä maastossa kovinkaan paljoa, vaan keskityn jäljestämiseen ja nimenomaan ID-jälkeen. Katsomaan miten saan tämän onnistumaan ryhmätreenien yhteydessä. Onneksi voi aina tehdä hallittavuus-, käsiteltävyys- ja ilmaisutreeniä jos ei saa järkevästi IDarihommia hakutreenien yhteyteen sovellettua.

Vappupäivänä porukasta oli pari mennyt muihin menoihin. Treenasimme kuitenkin porukalla Juvanmalmilla hiekkakentällä. Aluksi Sofia piti luoksepäästävyyssulkeisia. Robin oli tuuraamassa poissaolijoita ja sai ohjata Heklaa ja vähän treenata miten sen rauhoittaminen onnistuu koirahäiriössä. Robin ja Hekla aloittavat ensi viikolla agilityn alkeiskurssin, joten pieni etukäteistreeni ei ole pahitteeksi. Minä hengailin Katlan kanssa rivistössä ja teimme samalla häirittyä paikallaoloa. Muut häiriöt sujuivat hyvin, mutta koiran yli astuva ihminen oli vähän liikaa. Minä saan kyllä astua Katlan yli ilman että se liikkuu, mutta muut näköjään eivät. Hyvä, saatiin jotain treenattavaa! Otan tavoitteeksi, että loppukaudesta Kattis makaa maassa vaikka joku muu seurauttaa koiransa sen yli.

20150501_111839.jpg

Tottisosion jälkeen hioimme ilmaisuja kunkin koiran tason mukaan. Kattis treenasi sopivaa etäisyyttä, eli naksuttelin sille perääntymistä ja sopivassa paikassa pysymistä samalla kun se haukkui. Katlalla on valitettavasti taipumusta tulla aivan liian lähelle ja kiihtyessään vähän komentaa maalimiehiä napakalla tassuniskulla, joka ei tietenkään ole sallittua. Käytöstapoja pitää siis säännöllisesti muistutella. Heksu aloitti ihan alkeista eli haukahteli purkille.Ryhmäläisten koirista "Sukka astmainen chihuahua" on kehittynyt viime kaudesta selvästi ja haukkuu jo ihan hyvällä äänellä, nyt vain hiotaan ilmaisupaikkaa, koska se mielellään jäisi todella kauas (10m) maalimiehestä. Taito-BC:llä oli hieman samaa oiretta kuin Sukalla, joten myös Taitoa palkittiin sopivasta etäisyydestä ja haukusta. Saksanpaimenkoira Joy treenasi kriteerillä istu ja hauku. Flora sai myös tehdä pari lyhyttä ilmaisutreeniä. Lyhyttä, vaikka ohjeistin pitkää (20-30 haukkua muuttui pariksi haukuksi). Ilmeisesti minä en joko osaa ohjeistaa tai maalimiehet eivät osaa kuunnella. Onneksi koirat eivät tiedä mitä niiden varalle oli suunniteltu eikä treeni mene moisesta pieleen. Otettiin tämä nyt sitten pienenä mieleenmuistutteluna, seuraavalla kerralla sitten ne pidemmät haukut.

20150501_131626.jpg

Aikin-kuva-heksuselassa.jpg
Kuva: Aikin kännykästä

Lopuksi vähän nostelimme tai käsittelimme koiria kunkin tason mukaan. Kattis ja Taito leikkivät koirapuuhkia harteilla, Sukka on sylikoira ja Heksua aloin opettaa kiipeämään itse kontallaan olevan ihmisen selkään. Tästä voisi jalostaa tempun, jossa koira kiipeää itse käskystä harteille? Rekkuselkään olisi varmasti hyvä vihje. Treenien jälkeen Fauna sai vielä etsiä mut läheisen kallion takaa ja oli kovin iloinen. Jatkoimme vielä omien koirien kanssa lenkille. Teinit juoksivat aivan mielipuolisina ja Flopa plutasi jokaisessa löytämässään lutakossa itsensä läpimäräksi.

Rpuh-omat-koirat-rivissa.jpg

Kausi on siis lähtenyt käyntiin vähän kankeasti. Toivottavasti tämä on vain alkuvaikeuksia, että on paljon poissaoloja itse kullakin ja muutenkin vähän halju fiilis. Ryhmä on kyllä todella kiva kaikin puolin, joten odotettavissa pitäisi olla hyvä ja motivoiva kausi. Ehkä mun oma ahdistus siitä, että en pysty osallistumaan työvuorojen takia niin paljon kuin haluaisin heijastuu mun tuntemuksiin. Ehkä tämä on viimeinen kausi kouluttajana ja on aika siirtää hommaa tuoreempiin käsiin.