Pelastuskoiratreenit jatkuivat taas parin viikon kesälomatauon jälkeen. Mun työajat haittaavat taas harrastamista, enkä pääse kolmena torstaina raunioille ollenkaan. Muu porukka kävi viime torstaina treenaamassa.

Sunnuntaina oli vuorossa maastotreenit. Kesä karsii edelleen osallistujia ja lopulta paikalle pääsi kolme innokasta treenaajaa. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätin, että treenaamme kyseisille osallistujille paremmin räätälöityä treeniä, eli otettiin koirille ns. pitkät etsinnät. Kukin vuorollaan meni maalimieheksi, yksi lähti kartturiksi ja toinen koiran kanssa. Sovimme alueen mukaan ottamallani kartalla ja minnepäin aluetta maalimies menee, jotta koiranohjaaja ja kartturi voivat vähän säätää etsintään kuluvaa aikaa.

Floralle tämä oli ensimmäinen pidempi treeni ja ehkä toinen kerta tämän tyyppistä treeniä tallaamattomalla alueella. Flo olikin selvästi aika ihmeissään, pyöri mun lähellä, söi heiniä ja möyri sammalikossa. Hellettä oli taas kolmenkympin hujakoilla eikä tuullut ollenkaan, eli kaikinpuolin haasteellinen sää koiralle. Vähän alkoi jännittää, että reagoikohan Flopa maalimieheen ollenkaan vai tullaanko tyhjin käsin pois metsästä. Saavuimme niille nurkille, johon olimme sopineet maalimiehenä toimineen Sofian menneen. Jonkun aikaa edettyämme Flopa reagoi ihan selvästi ja lähti nenä pystyssä viipottamaan edelle. Tovin pyörittyään se kuitenkin palasi mun luokse näyttäen neuvottomalta. Päättelimme, että alueen laidalla oleva jyrkähkö kallionreuna tekee hajukatveen, eikä kokematon koira osaa ratkaista ongelmaa itse. Lähdimme siis kiipeämään ylö kalliolle, mutta Flo ei reagoinut enää mitenkään. Kiersimme alueen laitaa eteenpäin ja päätimme palata vähän syvemmältä tuulen alta takaisin samoille kohdille, jossa se sai ekan reaktion. Tällä kertaa reaktio oli vielä vahvempi ja Flo lähti tuulen alta irtoamaan n. 50m suoraan maalimiehelle ja ilmaisikin hienosti.

Jälkiviisaus on helppoa, mutta ensimmäinen reaktio olikin siis tuulen yläpuolelta ja meidän ja maalimiehen väliin jäi tiheä kuusikko. Hetkittäiset tuulenvireet eivät kantaneet hajua edes tasaisesti, joten Flo sai todennäköisesti heikon hajun hetkeksi, mutta hukkasi sen sitten täysin ja me jatkoimme matkaa itseasiassa vain poispäin maalimiehestä. Etsinnän kokonaiskestoksi tuli n. 45 minuuttia (tavoite oli ollut alle 30 min). Hyvä harjoitus sekä koiralle että minulle Floran lukemisesta.

Seuraavaksi Kielo etsi Jaanan ja minä olin kartturina. Ihan ei mennyt kuin strömssössä, koska Kielo ilmaisi kesken treenin jonkun "oravan haamun" yhteen puuhun. Ilmaisu oli kyllä sen verran kummallisen kuuloinen, että epäilimme sitä jo ennenkuin näimme koiran. Sofia otti Kielon haltuun ja minä kävin tarkistamassa paikan, mutta ei siellä kyllä näkynyt yhtään mitään. Jatkoimme etsintää ja maalimiehen löytyessä ilmaisukin oli ihan eri kuuloinen. Eihän tuo oikeassa elämässä olisi ollut mikään ongelma,  mutta kokeessa se olisi todennäköisesti tulkittu valeilmaisuksi. Kielo liikkui hyvin ja irtoili mukavasti, eikä helle haitannut menoa mitenkään.

Viimeisenä oli Jaanan ja Raikun vuoro. Raiku ei ole treenannut partiontityyppistä etsintää juuri ollenkaan. Alkuun Raiku olikin singonnut matkaan kuin hakupistolle konsanaan ja juossut itsensä lähes tilttiin muutaman minuutin aikana. Raiku tarvitsee harjoitusta, jotta se oppii pois pistottamistyyppisestä etsimismallista ja että pelkkä päätön juokseminen ei auta. Tuolla ekalla kirmaisulla Raiku kävikin kerran melko lähellä minua, ihan näköetäisyydellä, mutta tuulen yläpuolella. Se tuntui myös juuri hoksanneensa olevansa kaaaaukana ohjaajastaan ja lähti kohti etäältä kuuluvia huuteluita ja minä jäin kuusen alle istuskelemaan. Löytö tuli vasta n. 40 minuutin etsinnän jälkeen ja Raiku alkoi olla jo melko poikki ja kulki ohjaajan jaloissa. Hajun saatuaan irtosi kyllä luokse ja jaksoi ilmaista, mutta etäisyyttä ohjaajasta lölytöön eli ollut kuin ehkä 15 metriä. Mutta tästä se lähtee, tämän tyyppisiä treenejä Raikulle nyt vain enemmän. Rraikun treenit pitää yrittää suunnitella niin, että se saa löydöt melko lähellä ohjaajaa, jotta emme vahvista liiallista ohjaajasta irtaantumista ja päätöntä juoksemista. Raikulle yritetään nyt opettaa vähän rauhallisempaa tahtia ja yhteistyötä ohjaajan kanssa.

Seuraavan kuuden viikon treenien painotus onkin maastoetsinnässä. Viikkotreenien lisäksi päätimme järkätä halukkaiden kesken vielä lisäksi koirille ns. pitkiä treenejä, eli 20-60 minuutin pieniä alue-etsintöjä. Ryhmän kahdeksasta koirakosta kuusi päätti osallistua. Askartelin juuri tänään mulle ilmoitettujen päivämäärien pohjalta treeniryhmät ja ajat. Jokaiselle koiralle tulee näillä näkyminen kaksi harjoitusta ja treeniporukkaan kuuluu aina kolme henkilöä (maalimies, kartturi ja koiranohjaaja). Tämä treenimuoto on myös loistavaa kartturointiharjoittelua, joten hakataan nyt liuta kärpäsiä yhdellä iskulla.

Onni on treenikaverit, jotka haluaa treenata ahkerasti ja monta kertaa viikossa!

Rantautunut Valas on löytänyt pimeästä metsästä ruokatarjoilun

Kat-Robin-hakutreenit-normal.jpg
Kuva: Anu Haveri

Kattis on ollut nyt mahankasvatuslomalla kaikista treeneistä ja se alkaa pikkuhiljaa näkyä. Katlalla on tylsää. Se alkoi haukkua ulko-ovelta kuuluvia ääniä, koohottaa sisällä järjettömästi ja kiusaa Salkaa yliampuvalla mielistelyllä. Se loikkii vasten ja vaatii huomiota. Rantapalloa muistuttava tiine narttu ja neljä viikkoa jatkunut n.30C helle ei vain ole toimiva yhdistelmä, kun lenkkeilykin on ollut pakko rajoittaa varhaisaamuun tai yöaikaan. Ennenkuin jommalta kummalta meistä poksahtaa pää, oli pakko tehdä jotain. Onneksi Anu ja Make tulivat avuksi ja pidimme keskiviikkoillan ratoksi pienet treenit Katlalle ja Niilolle (joka on autuaan tietämätön aiheuttamastaan kärsimyksestä).Kattis oli onnellinen. Kyllähän sen meno oli normaalia paljon hitaampaa ja kömpelömpää ja ilmaisukin kuulosti hengästyneeltä, mutta voi että sillä oli kivaa kun pääsi vähän hommiin. Ihan turhanpäiväinen treeni ei kuitenkaan ollut edes meidän treenitavoitteiden suhteen, koska sainpa kerrankin kevyesti kaljaltakin haisevan, täysin vieraan maalimiehen. Ei Katlaa haitannut, tietenkään. Hauskaa oli myös päästä seuraamaan Niiloa hommissa.

Pari viikkoa vielä odotellaan H-hetkeen. Voi jännitys!

Vähän se on jo paksu

1407503117038-normal.jpg