Huh hellettä sano porokoira ja meni uimaan. Mäkin olen opetellut uimista, mutta en mä tollaisesta rannasta kyllä mene. Mun mielestä pitää olla hiekkaa ja mutaa ja kiveä ja silleen, että voi loiskutella tassut pohjassa, ainakin yhden takajalan varvas.
Me ollaan kesällä retkeilty ja reissailtu ja käyty vaikka missä. Ihan ekaks kävin kaverini Sukan kanssa Lapissa ja siellä oli niitä poroja, joista Kattis maaliskuussa kertoi. Me vaan katseltiin niitä ihan lunkeina ja tosi stadilaisina. Ehkä ihan vähän olisin haukannut, jos en olisi ollut hihnassa. Enemmän me Sukan kanssa sit tutkittiin sitä tunturipurojen raikkautta ja vähän leikittiin vuokramökin pitsiliinalla. Ihan vähän vaan.
Sit me on käyty kävelyllä siellä ja täällä ja estehyppelykentillä ja raunioradalla (sielläKIN on niitä namipurkkivarkaita! Ne menee kivien alle ja luoliin ja tunneleihin ja sit mun täytyy olla ihan extratarkkana että ne löytyy ja välillä pitää kauheesti kiipeillä ja tunkea kaikenlaisista rakosista. Mutta ei se haittaa, mä olen kotona treenannut kiipeämällä yli koiraportista ja tunkemalla vaatekaappiin etsimään kenkiä ja kerran kaivoin itseni terassin allekin ja sit matte treenasi kanssa irrottelemalla terassista lautoja, mutta ei siitä sen enempää). Sit me ollaan käyty mökeillä, siis omilla ja muiden, ja aina ollaan kauheasti juostu ja leikitty ja syöty ja nukuttu. Mä oon ottanut kavereitakin mukaan meidän mökille, koska nyt siellä on taas keittiö ja lattia ja kylppäri ja vessa, eikä vettä ollenkaan missään paitsi hanssa ja vesikupissa ja joessa. Kerran ne vesikuppivedet oli kyllä lattialla ja mä yritin sit sitä kuivata matolla ja uuteen lattiaan tuli naarmut, mutta se oli kyllä vahinko.
Sit mä oon käynyt monta kertaa junalla Stadissa ja sielläkin on uimarantoja ja ruokapaikkoja ja kivoja nurmikoita ja kavereita. Sit mä kävin katsomassa tosi isoja laivoja, ne on paljon isompia kuin meidän kajakki mökillä. Mä meinasin että isona ryhdyn merirosvoprinsessaksi ja otin oikein häijyn ilmeen!
Ne ampui tykeilläkin, mutta mä en pelännyt yhtään. Söin muffinssia ja lohdutin yhtä pikkupoikaa, jota alkoi pelottaa ja annoin sen halailla mua päästä ja vetää korvasta, niin sekin tuli taas hyvälle tuulelle. Rosvoprinsessat ei pelkää MITÄÄN, paitsi paarmoja, ja nekin mä tapan jos jaksan tai jos en niin meen sisälle nukkumaan. Olisin halunnut liittyä brasilian armeijaan ja lähteä merille, mutta olin kuulemma liian nuori.
En tajua miten mä oon muka liian nuori, koska jo keväällä mä olin kuulemma niin iso tyttö, että mun Florapurkki purettiin ja nyt mä vietän aikaani olkkarissa ja makkarissa niinku isot koirat silloin kun ihmiset ei oo kotona. Viime aikoina musta on kyllä tuntunutkin jotenkin erilaiselta, silleen... raskaalta. Mä makailen sohvalla selälläni ja mietin sitä, että miksi musta tuntuu kauhean oudolta ja haikealta ja välillä pitää ihan vähän hinkuakin ja sit ulkona on yhtäkkiä hirveästi kaikkia hajuja joita pitää nuuskia ja sit koko ajan vaan tuntuu siltä että on ihan pakko pissata. Sit mä vaan nuuskin ja pissaan ja vähän hingun ja makaan sohvalla ja kaikki on ihan outoa. Jos tätä on olla iso koira, niin mä ehkä tahdon olla pentu vielä kuitenkin! En ole ees saanut tavata Sukkaa taas enkä juosta vapaana kovin paljoa, ja sit kaikki sanoo että mulla on "juoksu", mutta miten voi olla juoksu jos on hihnassa vaan kaiken aikaa?
mä kävin kyllä juoksemassa Faunan ja matten kanssa silleen että mattella oli sellainen pyörähärveli, jolla se pääsee kovempaa kun yleensä se on niin hidas kun sen etujalat on jotenkin alikehittyneet ja se kävelee vain takajaloilla niinku ihmiset tekee, paitsi ihan pennut (joo-o, mä näin!). Sepäs vasta olikin lystiä, etenkin kun sain Faunan yllytettyä kilpajuoksuun alamäkeen ja mattekin kiljui kannustushuutoja koko matkan alas asti. Sen vissiin tuli kylmä viimasta, koska ne meni ihan valkoiseksi ja täriseväksi.
Ai niin, meille tuli kylään myös uusi kaveri, lapinkoira Kara joka on kuulemma liian paksu lapinkoiraksi. Se tuli ottamaan mallia meidän aerodynamiikasta. Mikäs oliskaan parempi malli, mutta en mä kyllä tiedä voiko lapinkoirasta tulla vinttikoiraa edes vaikka se yrittää kovasti juosta mun kanssa? Ehkä voi, kun kerta vinttikoirastakin voi tulla merirosvoprinsessa!
Hiiohoo vaan teillekin,
Flo, rinsessa ja sydämeltään rosvo. Eiku toisinpäin?
tiistai, 6. elokuu 2013
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.