Viime aikoina on ollut tottista enemmän kuin yleensä vuodessa :) Tiistaina kävin ottamassa pienet vapaamuotoiset treenit porokoiraporukalla (no, Taiks nyt melkein menee porokoirasta) Tuomarinkartanolla. Katla oli ylivirittynyt ja täysin pitelemätön, joten tyydyin ottamaan pari perusasentoa, vähän leikkiä ja yhden vauhtiluoksetulon. En siis yrittänytkään pysäyttää sitä, vaan palkkasin vauhdista nakkaamalla narupallon iiiiihanaan purukasaan, joka aiheutti lievää hepulointia koirassa. Taiga oli selvästi äänekkäämpi kuin KKH:n treeneissä, mahtoikohan vaikuttaa kaverikoirien Arwon ja Kaikun läsnäolo.

Treenailun jälkeen Kats sai ottaa pienet painit Kaikun kanssa, ja sitten jatkoin vielä Haltialaan, jossa teimme lenkin porokoira-Louhin kanssa. Katla ja Louhi irrottelivat oikein kunnolla, Taiga ja Salka puuhasivat omiaan ja Fauna löntysteli mukana, mitä nyt loppumatkasta intoutui vähän kirmailemaan. Katlalle teki tosi hyvää saada tunnin verran painaa häntä suorana ja täysii, kotona se sitten pilkki telkkarin ääressä kerrankin rauhallisena.

Eilen intouduin lähtemään vielä uudelle Haltialan keikalle, tällä kertaa Arwon ja Kaikun kera. Reilu tunti haahuilua pitkin sänkipeltoja teki tehtävänsä, ja kun siirryin lenkiltä miltei suoraan tokotreeneihin, oli Katla oikein rauhallinen, keskittymiskykyinen ja innokas pikkuoppilas. Voi kun aina ehtisikin heittää kunnon energianpurkulenkin ennen treenailua... Tehtiin seuraamisen käännöksiä ja täyskäännöksiä, nämähän meillä sujuu huomattavasti paremmin kuin silkka seuraaminen. En ole pitkää suoraa ottanut vielä laisinkaan, sillä haluan seuraamisliikkeestä napakan ja innokkaan. Pidetään se nyt alkuun tälläisenä hauskana ja melko nopeatempoisena juttuna siis.

Sitten oli maahanmeno. Tajusin siinä kentällä seistessäni, että en ole opettanut tuolle ipanalle minkäänlaista maahanmenokäskyä vielä :D Keittiössä juustonpalojen kanssa ollaan joskus otettu maahanmenon alkeita, siis namikättä seuraillen mennään maahan ja saadaan palkkio, mutta siihen se on jäänyt. Nyt yritin samaa, mutta Katlaa inhotti märkä nurmikko, ja se yritti lintsailla kaikin keinoin, joko kyynärät irti maasta tai peppu pystyssä... Siinä omaa vuoroamme odotellessa sitten kaivoin naksuttimen taskusta ja aloin naksutella maahanmenosta. Ensin helpotin menemällä itse kyykkyyn ja pidin nameja kädessä maassa, ja odotin että Katla menee maahan, naks ja heitin namin. Yhden tälläisen sarjan jälkeen toistin saman seisten, ja lopputunnista tein vielä kolmannen sarjan jossa sanoin "maahan" samalla kun heitin sen namin. Nopsaanhan tuo alkoi tarjoamaan maahanmenoa saadakseen nakinpalat, vaikka ympäristön häiriöitä (koirapuistossa leikkivät koirat, ohikulkevat lenkkeilijät jne.) piti välillä jäädä tuijottamaan. Katla ON kyllä vähän yksioikoinen, koska lopuksi palkkasin Katlaa leikittämällä narupallolla ja heitin pallon koiran taakse - mitä tekee Katla? Syöksyy pallon luokse ja iskee sen viereen maahan :) Kattis tuijottaa täristen palloa, joten kaivan naksuttimen taskusta ja naksautan, jolloin Katla syöksähti palloon kiinni ja tappoi sitä ainakin minuutin ravistellen ja muristen.

Fauna tottisteli Robinin kanssa omassa ryhmässään. Parin minuutin paikallaolo märällä nurmikolla oli onnistunut hyvin, kunhan koira oli ensin vakuutettu siitä, että nurmikolle voi käydä makaamaan. Luoksetuloissa oli kova vauhti, ja suoraan perusasentoon, kunhan homma ensin muistutettiin mieleen. Fauna on aika pätevä :)

Jep, ja nyt metsään ihan vaan olemaan koiria, ilman mitään perusasentoja tai temppuja.

Illalla lisättyä:
Reilun kolmen tunnin metsäkeikan saldona oli 5 hirvi(ö)kärpästä, lähestulkoon sama määrä suppilovahveroita, pieni reitinvalintavirhe (type: "ööö, missä mä oon" / kategory: "medium" / time: "1h" / panic: "extremely low") ja muutama surkea kuvaräpsy - liian pilvistä ja pimeää, ja sitten alkoi illan hämäräkin iskeä. Fiilistelynä kuitenkin tähän yksi

Salka keppihommissa
1919868.jpg