Pienpeto vietiin tänään piikille. Pienpeto jäi henkiin, mutta toivottavasti kehittää vasta-aineita joilla nitistää taudinaiheuttajia tulevaisuudessa. Katla suhtautui rokotuksiin kuten kaikkeen muuhunkin tähänastisessa elämässään: hyvin reippaasti. Itse piikkiä se tuskin edes huomasi, sydäntä kuunteleva eläinlääkäri oli vain kiva juttu, ja tutkimuksen ohessa se ehti myös nuolla tutkimuspöydän jalkaa, seurustella hoitajan kanssa, syödä muutaman namin ja kipaista vaa'alle. Kiloja on kertynyt kahdeksan, tasan.

Reissu sujui kävellen, koska lähieläinlääkäriin on matkaa vain kilometrin verran. Paluumatkalla ihmettelimme kaivinkonetta, joka teki suuren suurta kuoppaa. Katlan silmissä loisti selvä innostus sen katsellessa maansiirtopuuhia. Todellakin toivon, ettei se saanut mitään loistoajatuksia koskien takapihaamme.