lauantai, 9. helmikuu 2008
Alli kasvattaa mahaa
Asioilla - ja etenkin ongelmilla - on tapana kasaantua. Niin tälläkin kertaa. Alunperin olin sopinut omista koiristani Katlalle ja Faunalle hoitopaikat Allin synnytyksen tienoolle. Ajatus oli, että meillä olisi vain pari rauhallista, aikuista koiraa ja Allilla olisi tilaa ja rauhaa synnyttää ja hoitaa pentujaan muutaman ensimmäisen päivän. Mutka matkaan tuli pari päivää ennenkuin Allin oli tarkoitus tulla meille. Katla alkoi yskimään ja kakomaan. Latoin välittömästi kaikki koirat lepoon, lenkkeily ja treenaaminen ja treffailu jäihin, ja sormet ristissä olkaniveliä myöten toivoin, että kyseessä olisi ohimenevä pikkuvaiva eikä se, mitä pelkäsin. Valitettavasti olin taas kerran oikeassa, ja pääsinkin sitten Katlan kanssa eläinlääkärireissulle antibioottikuuria hakemaan: kennelyskä. Sinälläänhän pelkkä kennelyskä ei olisi suurikaan ongelma, kun talossa on pelkkiä aikuisia, terveitä koiria. Eivät ne yskään kuukahda, ja yskä menee kyllä ohi. Tällä erää taloon vain oli tulossa myös pian synnyttävä tiine narttu, ja vastasyntyneille pennuille kennelyskä onkin sitten ihan eri juttu. Ilmoitin Vuokolle, että Allin tulo meille siirtyy hieman, aloitin puhelinrumban ja pari tuntia myöhemmin olin onnistunut hankkimaan neljälle koiralle hoitopaikat pariksi viikoksi. Laaja ja osallistuva tuttavapiiri on kyllä hyvä asia :) Kiitos vaan ystävilleni, taas kerran. Ajettuani muutaman sata kilometria ympäri Uuttamaata ripottelemaan koiria eri hoitopaikkoihin, saatoin noudattaa eläinlääkärin ohjeita "normaali siivous ja koiranpetien pesu", joka tarkoitti siis imurointia, moppausta, koiranpetien (kolme kpl) JA sohvan irtopäällisen, sänkyvaatteiden ja noin kolmenkymmenen pehmolelun (miten niin meidän koirilla on paljon leluja?) käyttämistä pesukoneessa. Meillä kun tuo käsite "koiranpeti" on vähän joustava.
Katlan yskän takia meillä jäi myös tämänpäiväiset pentutreffit väliin. Harmi, olisi ollut mukavaa tavata Katlan kaksi veljeä ja sisko. Mutta ei hätää, keväälle ja kesälle on jo uusia suunnitelmia...
Jälkihuomautus:
Meidän ihana pieni ruskea söpönöpöttimme Salka täytti alkuviikosta 4 vuotta. Salkan käytöksestä ei kyllä vuosia huomaa, ilmaisu "aikuinen koira" tuntuu olevan Salkan kohdalla hyvin epämääräinen. Useimmiten sitä luullaan pennuksi, ja katsellessani Salkan ilakointia lumessa (tai siinä vähäisessä loskassa, jolla etelä-Suomea on muistettu), ymmärrän hyvin mahdollisen väärinkäsityksen Salkan iän suhteen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.