Blogin päivittäminen on jäänyt hävettävän vähälle viime aikoina. Hiljaiseloa ei suinkaan olla vietetty, vaan lähinnä päinvastoin. Ilmeisesti menossa on jokin alkuvuoden tarmonpuuska, kun viime aikoina on tottisteltu, hakuiltu, agiliidelty ja lenkkeilty niin metsässä vapaana kuin canicross-tyyliin hölkkäillen. Hulluudella ei näemmä ole mitään rajaa, sillä yritys-erehdysmenetelmällä on tullut myös testattua, että kolmenkin koiran kanssa hölkkää ihan hyvin, vaikka yksi niistä tahtoo mennä kovaa, toinen hiljaa ja kolmas sattumanvaraisesti joko ei ollenkaan tai ainakin yleensä eri suuntaan kuin muut. Homma on osoittautunut välineurheiluksi aidoimmillaan: kun lenkkareiden alla on jäänastat ja koirilla oikeanlaiset hihnat ja valjaat, niin eteenpäin pääsee vaikka mun lenkkikavereiden käytös onkin välillä hieman arvaamatonta :)

Nytkin on ollut puuhakas viikonloppu: eilen olin Taikurin kanssa edustustehtävissä Tapiolan Talviriehassa, kertomassa pelastuskoiratoiminnasta ja vähän esiintymässäkin. Taiga sai kivalta rouvalta makkaraa ja sadalta lapselta silityksiä. Illaksi ehdin vielä Katlan kanssa agilityhallille. Mukavaa on huomata, että nti K on sisäistänyt agilityn ydinajatuksen ja selvästi jo hakee seuraavaa estettä, eikä pelkästään mun kättä eli ruokaa. Tänään sitten vietin vallan kauniin sunnuntaipäivän tungettuna entisen kelloseppäkoulun keittolan komeroon. Eli rakennusetsintätreeniä. Taiks kävi vähän hurvittelemassa ja haukkumassa pari tyyppiä kellarissa ja ykköskerroksessa, en kovin sitä viitsi kiipeilyttää rappusia ja liukkaita lattioita. Katla oli hommissa kovin reippaana, suditteli menemään ja törmäili pimeässä seiniin kun sen jarruissa on joku vika. Maalimiehet löytyi leikiten ja haukutkin tuli ongemitta, joka viimeviikkoisen katastrofihakutreenin jälkeen oli kovin lohdullista. Kattis on kyllä kovin etevä pieni koira, joten ehkä se saa anteeksi sen että joskus on vaan vähän vaikea päivä :)

Tämän viikon verenpainetta nostattavin kokemus oli keskiviikkoinen työpäivä, jonka vietin kännykkää puristaen sen jälkeen, kun kepo ilmoittaa aamulenkin hieman venyvän kun ensin Kattis oli puolisen tuntia hukassa ja sitten heti perään Fauna otti ritolat. Ja sehän ei sitten muuten takaisin tullutkaan ihan heti. Jokunen tunti, paniikki, puhelu yms. myöhemmin Fauna palasi, mutta hieman verisenä ja hyvinsyöneenä... mitä lie se on puuhannut, mutta eläinlääkärikeikkahan siitä seurasi. Nyt on tassu tikattu ja paketissa, kauluria ei saada pysymään päässä millään taikatempuille, mulla ehkä 28 uutta harmaata hiusta ja ensi viikonlopun Talvimaastot (maastojuoksukisat) taas peruttu Faunan osalta.

Ihan vailla jännitystä ei ensi viikonloppu kuitenkaan tule olemaan, team Sysiväike nimittäin pakkaa kamat autoon ja suuntaa pohjoiseen ja Pelloon poropaimennuskokeita ja -kisoja seuraamaan. Ja pitihän se Teppis ilmoittaa kokeeseen, kun kerran sinne asti lähdetään. Voi ei.

Ilmoittautumisista puheen ollen, pörrökoirat Taiku ja Salka on ilmoitettu paimensukuisten Katselmukseen ja tolkuttoman karvanlähdön kourissa kärvistelevä pikkuporo Katla on ilmoitettu Mäntsälän näyttelyyn huhtikuun alkuun ja vielä Palveluskoiratapahtuman näyttelyyn toukokuulle. Tähän ei voi edes sanoa että hulluilla on halvat huvit, kun noi näyttelymaksut on nykyään aivan tolkuttomia.

P.S. Pikku-Pinkkis vietti helmikuun alussa 5v. synttäreitään Nuuksionretkellä Hukka-siskon kanssa ja vielä seuraavana päivänä Tahvo-veljen luona kyläillen mustikkamuffinssien parissa. Mihin ihmeeseen aika oikein menee? Viisi vuotta, ihan hujauksessa?