Mikä on pieni, musta, äärinopea ja tosi etevä?

No se on tietysti Kattis, joka kävi huhtikuun alkuun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna ahkeroimassa haun loppukokeissa päivä- ja pimeäosuudet ja on nyt viranomaisvaatimusten mukainen pelastuskoira. Espoon hälytyslistalla se ei vielä ole, muta katsellaan nyt missä vaiheessa sinnekin päätyy. Kovin nuorihan se on vielä, mutta taitoa ja intoa onneksi löytyy puuttuvan kokemuksen edestäkin.

Ohjaajan hermorakenteessa on vikaa, jännitän noita koetilanteita aivan överillä tavalla ja onnistun sabotoimaan koirani hyviä yrityksiä tehdä mitä sille on opetettu. Ihan mutkaton ei siis tämäkään tie ollut, mutta onneksi Kattis korjaa sen minkä emäntä töpeksii - jos ei ekalla kerralla, niin sitten seuraavalla viikolla. Koiran toimintaan ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen. Mä yritän etsiä niitä puuttuvia hermojani, vihjeitä mahdollisesta olinpaikasta otetaan mielihyvin vastaan.

Kevään rauniotreenikausi on myös alkanut, tällä kaudella treenaillaankin Korson radalla ja VPY:n riveissä. Halusin pitää välivuoden kouluttamisesta tämän oman kouluni takia, ja toisaalta Korsoon on melkoisen paljon lyhyempi matka kuin Espooseen. Säästyypä jokunen kilometri siinä samalla. Espoossa käydään viikonloppuisin hakuilemassa ja lisäksi tietysti hälytysryhmän treenit.

Agilityn hallikausi alkaa vedellä viimeisiään, mutta onneksi jatkoja on luvassa Koivukylän kentällä. Matka taas mukavan lyhyt sinnekin! Ihan luksusta. Siinähän se vapaa-aika sitten meneekin, kun on hakua, jälkeä, raunioita, agilityä ja tottistakin pitäisi vääntää. BH-koe olisi seuraava tähtäin, kunhan ohjaajan repaleiset hermot saadaan siihen kuosiin että uskallan lähteä kokeilemaan. OSAAHAN tuo piski ne temput, mutta mä luultavasti pyörryn sinne kentälle tai kuolen pystyyn.

Ensi viikonloppuna onkin uimakoulun kolmas osa, kun Koop ja Fau lähtee taas Hyvinkäälle polskuttelemaan Lumposen kanssa. Uskalletaan lähteä kesään ja rannoille siinä toivossa, että vinttikoirakaan ei enää huku ihan suorilta.