Sunnuntain pelastuskoiratreenien aiheeksi oli suunniteltu lyhyesti ja ytimekkäästi "alue-etsintä. Kartturointi. 1mm ja esine." Tätä lähdettiin toteuttamaan Kellonummen metsiin ja kallioille. Tulostimesta on muste loppu, joten turvauduin karttavarastooni, johon olen vuosien varrella kerännyt treeneissä ja muissa käytettyjä erilaisia karttoja. Kaipa mulla nyt edes joku kartantapainen raunioradan lähialueista löytyy? Kyllä vain, parin minuutin selailun jälkeen kasassa oli kahdeksan erilaista karttaa Kellonummen nurkilta...

Alunperin olin ajatellut, että pystyisimme pyörittämään kahden koiran treenit samanaikaisesti, mutta pari viime hetken poisjääntiä sotki kuvion. Päätimme kokeilla saammeko järjellisessä ajassa treenattua kaikkien osallistujien koirat, vaikka teimme noin kahden hehtaarin etsintäalueita. Kullekin alueelle maalihenkilö tiputti myös suurehkon esineen. Koiranohjaajan mukaan lähti kartturi tai lähinnä kartturiharjoittelija, kartturin mukaan lähti osaava tukihenkilö ja letkan perässä lampsi vielä turhantoimittajakouluttaja, joten koiran perässä metsään kipitti neljän henkilön letka. Helle helli taas iloista treenaajaa ja lähdin maastoon shortsit jalassa. Tiedostin jo lähtökohtaisesti idiotismini, mutta tulipahan tehtyä. Kotiintuomisina treeneistä oli iloinen mieli, verenvuotoa ja nokkosenpolttamia täpliä.

Kuumaa keliä helpotti vähän tasainen kevyt tuuli. Vaihtelimme etsittävän alueen kokoa, sijaintia ja muotoa kullekin koirakolle. Aluksi koiranohjaaja teki etsintäsuunnitelman muiden kuunnellessa ja kommentoidessa. Sen jälkeen sovin maalihenkilön kanssa minne jätetään esine ja minne hän menee piiloon, maali kipaisi matkaan ja koiranohjaaja lähti kartturin avustamana hommiin. Etsintäaikaa kullekin koirakolle tuli lopulta 10-30 minuuttia. Nopein suoritus tuli porokoira Kielolta, joka liikkui hyvin kuumasta kelistä huolimatta ja nappasi upeasti hajun tuulenvireen mukana ison avokallion yli, irtosi työstämään hajua kaaauuuuas ja haukkuapaukutti kuuluvaa ilmaisuahaukkua kun ohjaaja ja takapirut vielä läähättivät mäen toisella puolella koiran perään. Loppupalaverissa tulikin patistelua Kielon ohjaajaa ilmoittamaan koira loppukokeeseen tänä syksynä.

Esineiden ilmaisu ei ole pelastuskoiran prioriteetti, mutta joissain tilanteissa on suureksi hyödyksi, jos koira osaa näyttää ohjaajalleen tuoreet, ihmiseltä haisevat esineet. On kuitenkin ohjaajan oman harkinnan varassa millaisen ilmaisun koiralleen haluaa esineille ja haluaako ylipäänsä, että koira niitä ilmaisee (jäljestäessä jäljentekijän hajuiset esineet täytyy tietysti ilmaista, mutta tarkoitan nyt ilmavainuisesti työskennellessä). Olen kuitenkin ottanut treeniporukkamme ohjelmaan nyt myös maalihenkilöltä haisevat esineet. Osalle koirista esineiden etsiminen ja ilmaiseminen on tuttua, osalle täysin uutta. Floralle en ole opettanut esine-etsintää ollenkaan ja sille nämä hakutreenin yhteydessä otetut esinelöydöt onkin olleet ensimmäinen kosketus hommaan. On mielenkiintoista nähdä syttyykö sillä lamppu päässä ja jos, niin miten nopeasti. Kaksi harjoitusta on nyt takana ja kummallakin kerralla olen itse tiennyt esineen sijainnin suunnilleen ja johdattanut koiran "vahingossa" oikealle tienoolle. Flo on reagoinut vahvasti hajuun ja oma-aloitteisesti tarkentanut esineelle, mutta sen jälkeen ollut lähinnä "aijaa tälläinen" ja aikonut lähteä pois. Tässä kohtaa minä olen tietysti hihkunut kuin mielipuoli, jaellut makupaloja ja syöksynyt ihailemaan upeaa löytöä ja rakastavasti ottanut esineen haltuuni kehuen miten kertakaikkisen upean hikisen t-paidan Flopa löysi. Flo on näyttänyt hieman epäuskoiselta, mutta auliisi tutkinut löytöään kanssani syöden makupalojaan.

Flo ensimmäinen pidempi etsintätreeni venyi vähän liian pitkäksi, joten tällä kertaa suunnittelin tarkemmin ja pyysin maalimiehen asettumaan paikkaan, josta voin hakea hajua tuulen alapuolelta ja vahvistaa Flon reagointia ja irtoamista. Se on melko epävarma ja pyörii mun jaloissa ja toivoisin sen oppivan itsevarmuutta ja rohkeutta irrota hajulle. Tällä kertaa se olikin heti innoissaan hommissa ja juoksenteli sopivalla etäisyydellä aktiivisesti hajuja hakien. Maalimiehen hajun se sai tosin vasta n. 40 metrin päästä ja irtosi iloisesti ilmaisemaan. Etsintäajaksi tuli noin vartti.

Flo-hakutreenit-normal.jpg

Saimme treenit vedettyä vähän yllättäen ihan siedettävässä ajassa, vaikka alkuun otimme hetken myös luoksepäästävyys- ja paikallaolotreeniä. Kartturointiharjoituksetkin koettiin hyödyllisiksi, joten kaikenkaikkiaan kivat treenit. Lopuksi osa porukasta jäi vielä vähän ulkoiluttamaan koiriaan. Flo edelleen jännittää venäjänmustaterrieri Jäbää, koska se on Iso ja Musta, mutta enää Flo ei huuda ja rähise Jäbän nähdessään ja uskalsi luikkia ympäriinsä vaikka Jäbä oli porukassa mukana. Selvää edistymistä siis. Leikkimään Flo rentoutui kuitenkin vasta kun jäi kahdestaan Kielon kanssa. Sen jälkeen meno olikin hetken hillitöntä kaahausta ja painimista.

Kännykän kyky kuvata ei pysynyt mukana menossa

Kielo-Flo2-normal.jpg

Kielo-Flo1-normal.jpg

Pitkien treenien eka kierros lähti myös käyntiin maanantaina, kun Cocolle ja Flopalle oli vuorossa treeni heti aamupäivästä (ihanaa kun on muitakin, jotka pääsevät välillä treenaamaan keskellä arkipäivää!). Alue oli ennen ollut kaunis kuusimetsä, mutta edellisen käynnin jälkeen muuttunut pääosin ryteiköksi ja hakkuuaukeaksi. Ihan ei siis ollut sellainen kuin ajattelimme, mutta varsin tyypillinen etsintämaasto, joten oikein hyvä harjoituspaikka. Taas oltiin hellelukemissa ja aurinko porotti taivaalla. Ekana kartturoin Stefania ja Cocoa. Tällä kertaa olin varustautunut pitkillä lahkeilla, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska alue kuhisi punkkeja. Treenin jälkimainingeissa Flo saikin vielä yhden annoksen punkkimyrkkyä (lue: fiproniilia) ja nypin siitä illalla ja seuraavana päivänä yhteensä 8 pikkuriikkistä punkkia irti. [edit: korjaan, 10 punkkia - vielä löytyi pari lisää!] Yllättävän vähillä punkeilla ollaankin tämä kesä selvitty, vaikka olen laittanut vain yhdet punkkimyrkyt koirille heti kesäkuun alussa. Tulimme myös jutelleeksi, että alue näyttää varsinaiselta käärmeiden lempimaastolta ja niinhän maalimies näkikin komean kyyn siirtyessään Cocon treenin jälkeen uuteen piiloon Flopaa varten. Vaikka kuinka tietää, että käärmeitä on lähestulkoon kaikkialla, niin aina niiden näkeminen säikäyttää ja tekisi mieli häipyä paikalta... Mutta eipä se auta, jos maastossa haluaa liikkua sulan maan aikaan, on pakko hyväksyä mahdollisuus, että käärmeisiin joskus törmää.

Flon treeni suunniteltiin taas niin, että lähdemme tuulen alapuolelta hakemaan etäisyyttä, jolta Flo saa hajun ja uskaltaa irrota työstämään sitä. Pienen kommunikointihäiriön takia maalimies olikin heti ensimmäisessä kulmassa, josta lähdimme alueelle. Flo bongasi hajun ja sinkosi ilmaisemaan. Kaivelin taskuista ylimääräiset palkat ja sovimme uuden paikan, johon maalimies siirtyi ja me jatkoimme matkaa myötätuuleen alueen takakulmaan ja sieltä lähdimme halkomaan alueen keskeltä siksakia vastatuuleen. Flo nappasi hajun muutaman minuutin jälkeen ja tällä kertaa se irtosi epätöimättä ja paineli haukkumaan camopeitteen alle maastoutunutta Sohvia. Kas, sehän oppii! Treenistä tuli oikein hyvä, etenkin kun alkuun tuli vahingossa motskannostatuslöytö. Lopuksi kävimme vielä etsimässä polun varteen jätetyn t-paidan. Reaktio hajuun oli selkeä ja hyvä ja painelin taas kehumaan ja palkkaamaan kun Flopa tarkensi.

Lopuksi teimme Kielolle eläinkokeita. Minä menin Flopan kanssa puskaan ja Kielo tuli etsimään. Se aloitti iloisesti ilmaisemaan, pysähtyi sitten tuijottamaan Floraa, mutta jatkoi sitten ilmaisua. Ei häirinnyt tuttu koira maalihenkilönä kanssa siis juurikaan. Seuraavaksi annoin Flon ohjaajalle pidettäväksi ja kiipesin metsästystorniin ja Kielo sai pienen aivopähkinän ylhäältä tulevan hajun muodossa. Hyvin meni sekin. Eläinkokeet on aina hauskoja ja parasta on, kun koirat osaavat kaikenlaista vaikka ohjaaja epäilee, ettei tää kuitenkaan onnistu.

ID- eli tunnistusjälkikoulutuskin nytkähti askeleen eteenpäin kun mun koulutusryhmän kokoonpano varmistui. Syyskuusta eteenpäin odotettavissa siis juttuja IDaritreeneistä varsinaisella IDariporukalla...